Ficin nimi: Menneitä miettien
Kirjoittaja: Winga
Oikolukija: Kiirsu ja finitön ystäväiseni <3
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Hahmot: Draco, Pansy, Blaise
Vastuuvapaus: En omista, Row’n ovat.
Yhteenveto: Ehkä olisi voinut valita toisin, silloin joskus.
Kirjoittajalta: Lyrics Wheel 16. Lyriikkoina oli Thirty Seconds to Mars – Kings and Queens ja ne löytyvät tekstin lopusta. Toivottavasti salaperäinen lyriikkaihminen pidät tästä!
Menneitä miettien
Draco mietti, vuosia myöhemminkin, olisiko toisin voinut valita, silloin joskus. Ehkä kapinoida, lähteä, hylätä sen mihin lapsena jo uskoi. Mutta toisaalta vanhemmat rakastivat häntä aina, ehkä välillä epäselvästi, mutta rakastivat. Ei äiti muuten olisi ollut valmis uhraamaan elämäänsä hänen takiaan.
Ja olihan hänellä ystävänsä, tai kaartinsa, tai alamaisensa. Ihan miten vain, riippui keneltä kysyttiin ja kenestä puhuttiin. Loppuun asti se ei kantanut, ei kaikkien kanssa, mutta kyllä hän edelleen lähetteli kirjeitä Pansylle, puhui että pitäisi tavata muttei kuitenkaan koskaan tavannut. Blaise ilmestyi ovelle kun edellinen puoliso kuoli, seurasi äitinsä jalanjäljissä vaikka oli kouluaikoina muuta suunnitellut, oli suunnitellut elämästään kauniimpaa, kestävämpää. Olihan Blaisella muitakin, mutta silti tämä tuli aina Dracon luo, ja joskus Draco mietti, olisiko hänen pitänyt kuitenkin sanoa Blaiselle kyllä, silloin joskus. Vai olisiko sekin loppunut.
Niistä kahdesta ei enää puhuttu, toinen oli jo kuollut, haudan levossa, toinen sekaisin huolesta ja epätoivosta ollut siitä lähtien, eikä Draco osannut sanoa enää mitään, vaikka oli ollut niin varma, että vielä heistä tulisi jotain, hänen henkivartijansa tulevaisuudessa, jossa Draco hallitsi ja vallitsi. Jossa Draco seisoisi Voldemortin toisella puolella ja saisi valita, kuka elää, kuka ei.
Toisinaan hän mietti näitä, mietti ja toivoi toisenlaista polkua. Olihan Pansyn valinta ollut selvä, selvempi kuin hänen, varmempi kuin hänen, vaikka myöhemmin Pansy sanoikin, että pelkotiloissa ihminen teki ratkaisuja joiden luuli pelastavan. Toisaalta Dracokin oli ollut poika, peloissaan, kauhuissaan, perheen kohtalo liian painavana harteillaan, ja kyllähän hän tiesi miltä se oli tuntunut. Mutta oli ollut helpompi uskoa, että Pansy oli ollut varma päätöksistään. Vaikka lopulta se kääntyi heitä vastaan, heidän ystävyyttään vastaan.
Mutta vaikka asiat eivät olleetkaan menneet niin, vaikka asiat olivat menneet rikki ja poikki ja sekaisin. Vaikka oli kuljettu polkuja, joita ei koskaan oltu suunniteltu, oli eksytty reiteiltä, joille oli tarkoitus jäädä. Eivät Dracon ajatukset ja pohdinnat ja toiveet silti tarkoittaneet, etteikö hän nyt olisi tyytyväinen, voisi olla tyytyväinen. Ja onnellinenkin.
Thirty Seconds to Mars - Kings and Queens
Into the night
Desperate and broken
The sound of a fight
Father has spoken.
We were the kings and queens of promise
We were the victims of ourselves
Maybe the children of a lesser God
Between Heaven and Hell,
Heaven and Hell.
Into your eyes
Hopeless and taken
We stole our new lives
Through blood and name
In defense of our dreams
In defense of our dreams
We were the kings and queens of promise
We were the victims of ourselves
Maybe the children of a lesser God
Between Heaven and Hell,
Heaven and Hell.
The age of man is over
A darkness comes at dawn
These lessons that we've learned here
Have only just begun
We were the kings and queens of promise
We were the victims of ourselves
Maybe the children of a lesser God
Between Heaven and Hell.
We are the kings
We are the queens
We are the kings
We are the queens
