Hiukset ojennuksessa (kuin normaalivektori) | S, veljesfluffy

[Parris]

Nimi: Hiukset ojennuksessa (kuin normaalivektori)
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Beta: Saappaaton, pus <3
Ikäraja: S
Genre: veljesfluffy
Hahmot: Eemi & Reko
Haasteet: Fluffy10 #2 sanalla "sormenpäät", Otsikoinnin iloja ("älytön" otsikko)

A/N: Tähän tekstiin on kaksi kiitoksen kohdetta. Ekana on kuuskidi, joka haastoi kirjoittamaan vektoreista fluffia, kun ei suostunut millään uskomaan, että niistä voi sellaista kirjoittaa. Ja tokana on Sokerisiipi, joka teki mulle aivan ihania avatareja käytettäväksi, niinpä kiitoksena tuli mieleen veljesteksti, kun Sokru tykkää perheteksteistä. Eipä mulla muuta, kiitokset ja nauttikaahan!


Eemi nojasi murheisen näköisenä nyrkit leukansa alla ja katseli vektorikurssin oppikirjasta parin rivin mittaista tehtävänantoa, joka oli ihan tyhmä. Tai oikeastaan Eemi ei tiennyt, kumpi oli tyhmä - tehtävänanto vai hän itse - mutta jokin oli kovin tyhmää, ja sen takia hän koki olonsa kovin alakuloiseksi. Hän ei vain hahmottanut, miten ihmeessä hänen oli tarkoitus jonkin sattumanvaraiselta tuntuvan avaruussuoran ja epämääräisen annetun pisteen avulla saada selville kysytyn tason normaalivektori. Siinä Eemi sitten istuskeli kakkoskerroksen käytävän syrjässä pöydän ääressä muiden ollessa tunneilla ja yritti setviä ongelmaansa, mutta hänen hahmotuskykynsä ei vain riittänyt.

Yhtäkkiä joku hyökkäsi ääneti Eemin kimppuun takaapäin pörröttämään tämän hiuksia. Hiukset olivat Eemille oikeastaan ylpeyden aihe, koska hän oli saanut geeneistään tyylikkään kiiltävän, sopivan kuohkean kuontalon. Niihin kannatti siis panostaa, ja siksi olikin aivan anteeksiantamatonta, että joku tuli käpälöimään vaivalla asetettua kampausta. Eemi käännähti sivulle ja näki veljensä Rekon istuutuvan virnuillen viereiseen tuoliin.
"Hitto nyt sun kanssa taas, Reko!"
Eemin äänensävy oli tuskastunut, mutta hänen kasvoillaan oleva ilme oli samankaltainen leveä hymy kuin Rekolla. Jos siis sattuikin olemaan yksi ihminen, joka sai vapaasti sotkea Eemin kampauksen, se olisi hänen rakas isoveljensä. Eihän Reko kuitenkaan pahaa tarkoittanut, ja Eemi sai suittua siististi hiuksensa taas ojennukseen.
"No sori vaan, herra hiusmalli. Oli ihan pakko, kun sattui näin hyvä tilaisuus."
"Mitä sä ees teet täällä tähän aikaan, eiks sulla oo tuntia?"
"Ha, joo. Mutta päästiin mantsantunnilta etuajassa, kun Vuodilla oli jotain kiireitä. Mitäs sulla? Vektoreita, näemmä?"
Eemi vilkaisi takaisin tyhjään vihkonsivuun ja käsittämättömään tehtävänantoon ja kohautti olkapäitään suu mutrussa.
"No juu, vektoreita... yritän tehdä näitä läksyjä ennen tuntia, mulla on ruokailun jälkeen, mutta mä en oikein kässää tätä tehtävää."
Reko hymähti, otti Eemin olkapäästä kiinni ja veti toisellä kädellään kirjan lähemmäksi.
"Annas kun mä vilkaisen, jos vaikka osaisin neuvoa. Mulla on kuitenkin se kertauskurssi edessä, niin voisi olla ihan hyvä idea kattoo näitäkin vähän..."

Hetken ajan Reko luki tehtävää, ääneti kuljetti sormenpäitään riveillä tärkeimpien kohtien alla ja näytti pohtivan tehtävää oikein syvään. Eemi räpläsi lyijytäytekynäänsä ja piirteli paperin nurkkaan, kunnes Reko työnsi kirjan takaisin hänen nenänsä eteen.
"Tää ei itse asiassa ole mikään mahdottoman vaikea tehtävä, jos sä vertaat ton tehtävänannon tietoja siihen, mitä taulukkokirjassa sanotaan. Kato, tossa."
Reko kurottautui Eemin eteen ja nyppäsi MAOLia kulmasta siirtäen sen vihkon päälle. Siinä sivun ylälaidassa oli selitetty, mitä avaruussuoran parametriyhtälön eri merkinnät tarkoittivat.
"Eiks vaan? Tällähän sen pitäis lähteä aukeamaan. Tossa plussan jälkeen T:n kertoimina on suuntavektorin eri osien kertoimet, niin sen avulla sä voit sitten jatkaa sen tason yhtälön pariin, tolla kaavalla. Sijoitat vaan ne kertoimet tuohon."
Reko tökki sivun alalaidan kaavoja ja nojautui katsomaan veljensä kasvoja, joilla oli sekava ilme: toisaalta Eemillä oli edelleen hämärän peitossa, mitä ihmettä tehtävässä oikein tapahtuikaan lopulta, mutta samalla Rekon selitys selvästi avasi jotain lukkoja. Reko hymyili toispuoleisesti ja pomppasi pystyyn tuolista.

"Hei, milloin vaan sä tarvitkaan apua näiden tehtävien kanssa, niin kysy multa rohkeesti. Sä tiiät, että mä haluan auttaa sua."
Eemi nousi pystyyn ja kaappasi veljensä yhtäkkiseen pikaiseen halaukseen.
"Niin tiiän, broidi. Sä oot ihan nero. Mut hei, mun täytyy varmaan ruveta kokeilemaan tätä tehtävää nyt. Tuutsä hakemaan mut koulun jälkeen?  Mulla on tänään bilsaa neljään."
"Joo, voin tulla. Tsemppiä ton pariin."
Eemi istuutui takaisin ja alkoi raapustaa kuumeisesti tehtävää vihkoon Rekon ohjeiden mukaan. Reko käveli muutaman askelen ja käännähti vielä käytävän kulmalla katsomaan taakseen, kuinka Eemi puursi paljon innokkaamman näköisenä matematiikkaa. Oivaltamisen ilo oli hieno tunne, ja Rekon mieltä lämmitti, kun hän tiesi auttaneensa juuri veljeään saavuttamaan sen.

[Sokerisiipi]

Hii, kiitos tekstimuotoista kiitoksesta! Veljekset on aina jees etenkin silloin, kun toiselta kaivataan apua! Koulutehtävien tuska on aina yhtä piinaava, oli sitten lukiossa tai yliopistossa, mutta jos joku on siinä auttamassa ja tsemppaamassa, niin johan niiden kamaluus vähenee merkittävästi. Jotenkin söpöä, miten oma hiuskuontalo on Eemille selvästi ylpeydenaihe, ja Reko tahallaan antaa velipojan kampaukselle kyytiä, hihi ^^ En kyllä tajunnut tuosta matikasta hölkäsen pöläystä, mutta onneksi ei tarvinnutkaan. Onneksi MAOL ja isoveli jeesaa. Hellyttävää, miten aivan erilaisella innolla ja kiinnostuksella Eemi tarttui tehtäviin. Matikka on kivaa silloin, kun sitä tajuaa, ja oivaltamisen ilo on aina yhtä suurta. Yhteenvetona hurjan söpö ja lämpimän sisarellinen teksti. Tykkäilin! <3

//ja otsikko oli kanssa kovin nokkela! ^^

[Huurre]

Tää aiheutti mussa vaan tunteen, että toivottavasti lyhyessä matikassa ei oo vektoreita... Epäilen kyllä vahvasti, joten yhyy, tuun olemaan sitten niin pihalla Mutta söpöjähän nämä kaksi ovat ja voisi olla enemmänkin veljesfluffya! En tajua, miksi sitä tuntuu olevan niin vaikea kirjottaa. Ehkä pitäis kokeilla enemmän.

Eemi ja Reko on niminä aivan ihania ja vaikuttaa tässä ihan hahmoinakin aivan vallattomilta. Kirjota joskus näistä kahdesta lisääkin jooko jooko jooko? <3 Nää vaan oli tosi sydämensulattavia ja äärimmäisen sulosia! Ihan itellekin tulee sellanen fiilis, että kunpa oisi joku tommonen sisarussuhde, mutta ei ole :---(

Tää oli kokonaisuutenakin tosi ihana ja sulonen ja meni sujuvasti, vaikka mietin hetken, että loppuukohan tää jotenkin kesken, kun kertoo vaan yhden kohtauksen. Ei loppunut ja sä onnistuit rakentamaan tästä täydellisen! Hurrur. Kiitos, oot paras ja kirjota lisää <3

[Kiirsu]

Hyi kuka muka kirjottaa vektoreista?? Kuule mitkään kalat ei oo läheskään yhtä ällöjä kun vektorit :<<<

Mut ei, oon monesti miettinyt, että oot ihan tajuttoman fiksu!!! En ymmärrä miten sä tajuat tällaisia aiheita. Mä oon aina tykännyt matikasta ja ollut siinä joskus ihan suht hyvä, mutta silti nää sun matikkatekstit on niin täyttä hepreaa. En tiedä onko vektorit muuttunut dramaattisesti parissa vuodessa, mut avaruusvektori?? normaalivektori?? ikinä kuullutkaan tällaisista D: Tosin kirjotuksiin lukiessa kylmästi vaan skippasin vektorit ja totesin, että ei niitä voi ihminen ymmärtää :'D Mut oon vakuuttunut, et oot joku supernero!!

Ihana aihe kyllä tekstille, koska jokaisella on vaikeuksia vektorien kanssa. Aika hellyttävää, että Reko tuli auttamaan veljeään! On muuten tosi söpö nimi, minä tykästyin. Olisipa mullakin isoveli, joka olisi auttanut läksyissä. Sisarusfluffy on kyl paras genre ikinä ja tää oli kaikkiaan tosi herttainen teksti!

Kiitos, tohtori Bluji! Jään odottamaan uusia matikkatekstejä, koska ne on kivoja :3 Ja lukisin myös erittäin mielelläni lisää näistä kahdesta veljeksestä!!

[Arte]

Oon tänään jotenkin fluffisella tuulella, koska tääkin iski minuun! Kääk. Mutta perhefluffi on kyllä jotain huippua <3 Ihanaa, että veli noin auttaa veljeään. Tulee vähän fiilis, kun oma pikkusiskoni usein pyytää minua auttamaan matikassa. Tulee kotoisa ja rakas olo.

Aiheen lisäksi tykkäsin myös kielellisestä toteutuksesta. Hauskaa, että etenkin tekstin alkupuolella oli käytetty jonkinlaista ironiaa, esim. tuossa tyhmä-kohdassa. Viihdyttävää!