Nimi: Värien laulua
Kirjoittaja: Secu
Fandom: originaali
Paritus: Neirin/Senka
Genre: fantasia, kansansadut, tunnelmoiva draama
Ikäraja: S
Haasteet:
Otsikoinnin iloja: tekstilainausotsikko
Jumalainen väliintuloKaiken maailman ficlettejä V: viikko 5/2017 - Kohtaaminen
A/N: Tämä on
Ajantekijän (K-15) inspiroima spin-off. Haastoin itseni kokeilemaan vaihteeksi preesens-muotoa. Mikä kuitenkin tärkeintä, niin tämä on syntymäpäivälahja
kinokolle ^^
Sammalmättään kähäräiselle untuvalle, maan hauraalle pilvelle, laskeutuu yksinäinen lehti. Aamuruskon sävyjä sykkivä vaahteran kauniinmuotoinen tytär saa pian komeasta iltahämärää hohkaavasta veljestään seuraa. Alla hengittää kiteisillä korsillaan kylmänvalkea taivashiekka.
Vieressä kiemurtelee helminauha, hiljalleen maata viistävä. Alkuun ovat jäljet tuulen piirtoihin maalautuvia leijuen tyrskiviä värilieskoja. Vähä vähältä vahvistuu puuskien voima ja levittäytyy viimavirtojen syli, jonne sävyt hälveten haipuvat. Uteliaiden varpujen rihmaisten oksien vierille painautuvat tummuvat, uurteet kaivertavat askelet. Kynsi riipaisee neidon rasahtelevaa punaa, ja kulkija pysähtyy.
Kujeellisiin suupieliin virtaa hymyn vallattomasti kuohuva koski. Sisarukset, vaahteran jälkeläiset, muistuttavat ääriviivoiltansa eräästä: metsän mäistä muovautuvista viiksistä, turkkiin takertuvista kivien hippusista muotonsa luovista täplistä, kruunun koristamista tupsupäisistä korvista. Odottavalla pörhöiset posket, kuusenmoiset korvat, välissä keinahtelee kruunu, kävyistä ajattomuudella pehmeäksi kerrostuva häntä.
Latvojen takaa, rungonkaarelta, neulasten merestä ja männynhavujen suvanteista puhaltuu tanssien pyörteille kehräytynyttä hopeaista taivashiekkaa. Valkeista hiukkasista kasautuneen hahmon viiksien välistä kantautuu sanojen säestämä naurahdus:
Punahäntäprinssi Senka.
Hopeahärmäprinssi Neirin, kiljaisee vastaukseksi odottanut.
Olet maalannut maailman hyvällä, hymyilee huulillaan Neirin.
Värilläsi hyvä vankistukoon, haukahtaa Senka.
Tavanneet kumartavat mielen kruunuineen, mutta kauempaa eivät levottomat varro. Liitävät pian tassut nuortuen rinnakkain, loimuavat sisimmät syleillen.
Jää maailmaan veljesvirtauksien painumien polku, josta tuuli hyörittää kaulakorun Senkalle, harmaaksi uupuneelle turkille. Punerruksenkaltaisia karvoja sykkii harvakseen voimien varastoijina ja lehtisydämen värivirtojen lyöntien jatkajina, muutoin on pörröinen peite tuhkaharsolla valeltua. Värien valajina tassut mustaksi varisevat ja hännänpää valkoiseksi vaalenee. Jää aika Neirinille, niin pysähtyy Senkan iäisyyteen kolmeksi vuodenkiertymäksi. Yö on tavanneilla jäljellä pyörittää koruun uusia hetkiä.
Taivashiekka pyyhkisi tassujen painaumat taivaiden muistin varaan, mutta henkimaailmassa ne ikuistuvat. Uskotaan taivaanmeren tähtien sykähtelevän väkevämmin, kun kahden kohtaamisen helminauhat vahvistuvat hohtamaan näkyvissä. Lentävät tähdissä Neirinin hymyilevät kasvot ja Senkan riemusta hyppäävän kehon äärien valoviivoitukset. Tuulessa saattaa aistia rakastavaisten naurun, jos osaa kuunnella värien laulua.