Ficin nimi: Parittaja-amor
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Deadpool
Ikäraja: S
Mukana: Cable & Wade
Genre: Slice of life ja on tässä vähän huumoriakin
Summary:
”Meistä tulee sukua ja ylpeitä isovanhempia, kun nämä kaksi lyövät hynttyyt yhteen ja alkavat sikistä vaaleanpunaisia pikku nalleja!”A/N: Hahhah, en tajua miten kivuttomasti ja itsestään tämä putkahti aivoistani näppäimistölle.
Deadpool 2 oli mainio leffa, kenties jopa parempi kuin ensimmäinen, jos minulta kysytään. Niin no ja Cable on ihana. <3 Perustan kaiken näkemäni ja kuulemani oikeastaan yksinomaan leffaversiolle sarjakuvien sijaan, ja tämä oikeastaan pätee suurimmaksi osaksi muuhunkin Marvel-tuotantooni. Tämä onkin pitkästä aikaa sellainen teksti, joka ei osallistu mihinkään haasteeseen.
***
Cable pysähtyi olohuoneen oviaukolla ja pisti päänsä sisään kuullessaan Waden mutisevan ja kikattelevan itsekseen. Sohvan selkänojan takaa näkyi vain suoriksi ojennetut käsivarret, ja näystä päätellen Wade oli saanut päähänsä alkaa leikkiä pehmoleluilla. Ei sillä, että se olisi yllättänyt häntä tippaakaan, mutta aamu oli turhan varhainen sellaisen töllistelyyn.
Kenties Cable olisikin jatkanut matkaansa niine hyvineen, ellei Wade olisi kulahtaneen vaaleanpunaisen yksisarvisensa lisäksi heilutellut leikissään myös hänen tyttärelleen kuulunutta teddykarhua. Se nappasi hänen huomionsa välittömästi.
”Mitä oikein puuhaat?” hän murahti astuessaan olohuoneeseen.
”Hmmm, riippuu siitä mistä roikkuu, tai että mistä kulmasta katsoo. Jotkut mieltäisivät tämän härskiksi parittamiseksi, toiset taas... treffijärjestelyksi”, Wade tokaisi yllättymättä lainkaan hänen läsnäolostaan. Pikemminkin tämä vaikutti ilahtuneelta saadessaan seuraa.
”Mitäh?”
”Edesautan omalla vaatimattomalla tavallani vuosisadan romanssia puhkeamaan kukkaseen”, Wade huokaisi ja kohotti nuhjaantunutta yksisarvispehmoaan häntä kohti. ”Tämä kaveri ei ole mikään suupaltti, mutta kyllä sekin osaa yhden nallen hurmata, piru vie. Varsinkin, jos sillä on ollut koko yö aikaa!”
Cable kurtisti kulmiaan. ”Oletko vetänyt jotain, vai mikä helvetti taas mättää?”
Wade kohautti olkiaan ja tarjosi hänelle viekkaimman virneensä, jonka nähdessään Cablen olisi mieli tehnyt pyyhkäistä se saman tien tämän naamalta. Se ilme ei luvannut koskaan mitään hyvää.
”Amorin pesti on vaativa ja ottaa omat mehunsa ihmisrievusta”, Wade totesi keinutellen pehmoleluja loivassa kaaressa kuin ne olisivat valssanneet keskenään. ”Sori, että lainasin nalleasi sanomatta mitään etukäteen, mutta juttu ei olisi toiminut, ellei se olisi tullut tälle toiselle mussukalle yllätyksenä... Sitä saa katsos aina vähän potkia persuksiin näissä asioissa”, Wade jatkoi kuiskaten kuin olisi välittänyt hänelle luottamuksellista informaatiota.
”Se on edelleenkin tyttäreni nalle, ei minun”, Cable tuhahti ottamatta kantaa mihinkään muuhun.
”No jaa, käytännössä sinä olet kuitenkin sen lähiomainen ja vastuussa tärkeistä päätöksistä!” Wade kallisti päätään käsinojan yli voidakseen katsoa häntä ylösalaisin.
”Mistä ihmeen päätöksistä?” Cablea kummastutti edelleen, miten hän seisoi yhä samassa paikassa kuuntelemassa sitä läpeensä hämärää jaarittelua.
”Vaikka siitä, että saavatko nämä kaksi kullanmurua luvan toistensa käsiin”, Wade huokaisi ja painoi lelujen päät vastakkain kuin ne olisivat yhdessä ihastelleet tähtitaivasta. ”Nuori rakkaus tarvitsee säädyllisen luvan voidakseen kukoistaa...”
”Helvataako sinä enää mistään
säädyllisistä luvista, jos olet jo alkanut sutenöörin hommiin?”
”Ei sitä nyt ihan noin voi muotoilla!” Wade ponkaisi istualleen niin tarmokkaasti, että Cable melkein hätkähti. ”Pääasiassa minä olen amor, joka ei vain pelaa ihan niin reilusti kuin yleensä,
jos ne saamarin siipiveikot edes ovat kuulleetkaan reilusta pelistä... Joka tapauksessa se tekee minusta jotain niiden välillä, samaan tapaan kuin meillä on sellainen vitun huikea keksintö nimeltä lusikkahaarukka!” Waden lasittunut katse kirkastui entisestään oivalluksen iskiessä. ”Eli siinä tapauksessa minä olen...
parittaja-amor.”
”Minä jo luulin, ettei sinulla ole enää ruuveja tiputeltavaksi pääkopastasi.”
Wade kallisti päätään ja tavoitti hänen katseensa kainosti kulmiensa alta. Vähän liiankin kainosti.
”Noh mutta... Mistä lähtien
sinä et ole antanut mahdollisuutta herkälle rakkaudelle, hmm?”
”Voi jeesus...” Cable kääntyi viimein kannoillaan ja lampsi olohuoneesta.
”Muru, älä suutu!” Wade huikkasi hänen peräänsä. ”Meistä tulee sukua ja ylpeitä isovanhempia, kun nämä kaksi lyövät hynttyyt yhteen ja alkavat sikistä vaaleanpunaisia pikku nalleja!”
