Inception: Olla jumala (ei enää) | S, joulunmakuinen draama (Dom/Mal)

[Parris]

Nimi: Olla jumala (ei enää)
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Fandom: Inception
Genre: joulunmakuinen draama
Hahmot: Dom/Mal
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Ficlet300 sanalla 237. Joulu

A/N: Julkaistu alun perin Finin joulukalenterissa 2017. Silmäilin tätä vähän läpi ennen uudelleenjulkaisua ja korjasin mm. Phillipan nimen oikeinkirjoituksen ja pois yhden syvään huokaisun. Ja julkaisu erikseen tosiaan haasteita varten. :>


Mal kuljettaa veitsen paistin läpi ja laskee sen sitten pöydälle vuoan viereen. Dom silmäilee divaanilta joulukuusta, sen alla leikkiviä Jamesia ja Phillipaa ja murahtaa vaimeasti.

”Mitä nyt, kulta?”

Malin ääni on kirkas, kun hän huomaa miehensä kasvoilla viipyilevän ilmeen. Siinä on kaihoa ja jotain muuta, jota Mal ei oikein pysty määrittelemään. Dom nojaa taaksepäin ennen kuin kääntää itsensä Maliin päin.

”Tule tänne, Mal.”

Mal istuutuu Domin jalkojen viereen.

”Oletko koskaan miettinyt, että… palaisimme?”
”Miksi?”
”Miksi ei?”
”Tämä on meidän maailmamme, Dom kulta. Meidän. Ja meillä on täällä kaikki, mitä voimme kaivatakaan. Eikö se riitä?”
”Mitä jos… minä en haluakaan enää olla jumala?”

Dom katsoo kulmiensa alta Malia, jonka huulet ovat kiristyneet viivaksi. Mal nousee divaanin reunalta ja palaa ruokapöydän ääreen tummat hiukset heilahtaen. Veitsi leikkaa uuden siivun paistista, toisenkin vielä, ennen kuin Mal laskee sen uudestaan kädestään.

”Minä en halua puhua tästä, Dom. En jouluna.”

Ja Dom joutuu hyväksymään sen.

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta heips!

Inception on yksi lempifandomeistani, joten ilahduin kovasti, kun löysit sinulta tämän ficin! Etenkin Domin ja Malin suhde on kiehtova kaikessa ongelmaisuudessaan ja tässä Mal sentään on vielä elossa omana itsenään eikä Domin vääristynyt heijastus. Jotenkin todella hyytävää, että Mal mieluummin haluaa elää maailmassa, jossa hän kontrolloi kaikkea, etenkin omia lapsiaan tai pikemminkin muistoja heistä, kuin todellisessa maailmassa. Miten vääristynyt ja egoistinen maailmankuvan täytyykään olla, että mieluummin elää päänsä sisällä rakentaen ja tuhoten kokonaisia maailmoja (tämä muotoilu tosin kuulostaa huolestuttavan samanlaiselta kuin kirjoittaminen ) ajatellen olevansa jumala.

Pidän Inceptionista senkin vuoksi, miten koukuttaviksi ja todellisiksi unet siinä ovat tehty, ja ymmärrän hyvin hahmojen houkutuksen jäädä unimaailmaan, jossa voi tehdä mitä tahansa eikä mikään ole rajana. Kuulostaahan se todella hienolta. Kun on kerran kokenut jaetun unen, arkielämä tuntuukin harmaalta ja merkityksettömältä. Tässä Dom tosin on jo kyllästynyt "jumalana" olemiseen, kun taas Mal ei ehkä olisikaan kyllästynyt, ellei Dom olisi ajanut häntä siihen. Pidän hahmojen kontrastista ja Malin puistattavan kontrolloivasta käytöksestä, jolle Dom ei mahda mitään. Ilmankos Malin heijastus oli elokuvassakin niin vahva ja intensiivinen. Pakko sen oli johonkin perustua, ja tässä onnistuit hyvin vähillä sanoilla kiteyttymään juuri tämän luonteenpiirteen Malin hahmossa. Sitä vahvisti hyvin tuo veitsi ja paistin leikkaaminen, ja sen myötä Mal maalautuu ikään kuin kodinhengettärenä ja epävakaana ja arvaamattomana ihmisenä yhtä aikaa.

Pidin tästä kovasti, kiitoksia! ^^