Title: Kauniit sanat
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: slice of life, fluff
Rating: S
Disclaimer: En omista oikeuksia hahmoihin, se kunnia kuuluu Kubo-senseille ja Yamamoto-senseille ja muille YOI:n parissa työskennelleille. Teksti on kirjoitettu ilman mitään korvauksia mihinkään suuntaan, vain viihdykkeeksi.
Summary: ”Lempiasiani tässä ovat kyllä ehdottomasti tämän sanat. Ne ovat mielestäni todella kauniit.”A/N: Tiedättekö muutkin sen, kun on niin paljon ideoita (ja uusia tulee koko ajan lisää), ettei pysy niiden tahdissa, ja sitten niitä vain kasaantuu ja kasaantuu odottamaan kirjoittamista? Koska mulle se on jatkuva tila ja tunne (ja nyt tuli vielä SK∞ sotkemaan kuviota lisää), enkä edes muista, miten kauan tämäkin fici on odottanut kirjoittamista, mutta viimein se on valmis. Koska mähän olen päättänyt, että vaikka mulla olis sata Otayuri-ideaa odottamassa (koska nytkin niitä on valehtelematta joku 50), ne kyllä tulee kirjoitetuksi!
Osallistuu haasteeseen
Fluffy10 #4.
Kauniit sanatYuri seurasi, miten Potya syöksyi kilisevän höyhentupsun perään kuin raketti. Juuri ennen kuin kissan tassut ehtivät tarttua kiinni leluun, Yuri kiskaisi sen sivuun tämän nenän edestä. Potya ei jäänyt hämillään paikalleen vaan seurasi heti vauhdikkaasti perässä, kun Yuri leikitteli lelulla ympäri olohuoneen mattoa. Lopulta hän antoi kissan saada saaliinsa kiinni ja päästi kokonaan irti höyhenlelun toisesta päästä. Potya käyttäytyi kuin olisi juuri onnistunut nappaamaan sisukkaankin linnun, ja takoi lelua mattoon, iski siihen kyntensä ja lopulta myös yritti purra sen hengiltä.
”On se kyllä suloinen”, Otabek tuumasi lempeästi ruokapöydän äärestä. Hän nojasi leukaansa käteensä ja katseli hymyillen sekä Potyaa että Yuria.
”Suloinen pieni tappaja”, Yuri vastasi virnistäen. Hänenkin katseensa oli jäänyt leluaan parhaillaan murhaavaan kissaan.
Se oli yksi niitä rauhallisia koti-iltoja, jolloin periaatteessa mitään erityistä ei tapahtunut, mutta juuri sen takia kaikki olikin niin mukavasti. Yuri leikitti Potyaa, ja Otabek istui tietokoneen ääressä lukemassa sähköpostejaan ja etsimässä Yurille sopivaa syntymäpäivälahjaa (mistä tämä ei tietenkään ollut tietoinen). Viihdykkeeksi Otabek oli laittanut heille musiikkia taustalle soimaan. Yurista oli aina mukava kuunnella tämän laatimia soittolistoja. Otabekin maku kattoi enimmäkseen rokkia useilta eri vuosikymmeniltä, mutta mukana oli myös paljon elektronista musiikkia ja joskus myös kappaleita, joiden tyylilajeista Yuri ei edes ollut varma. Otabekin seurassa löytyi aina uutta kuunneltavaa.
Toistaiseksi kaikki soittolistojen musiikki oli sinä iltana ollut vanhaa rokkia ja metallia, joten kun seuraavan kappaleen alkutahdit olivatkin hidastempoista syntikkapoppia, Yuri ei voinut muuta kuin pysähtyä kuuntelemaan sitä eri tavalla kuin aikaisempia lauluja.
”Oho, vaihtuipa tyyli”, hän totesi hetken päästä ja käänsi päänsä Otabekin suuntaan. Hän ei ollut varma, oliko kuullut sitä kappaletta koskaan aiemmin. Mahdollisesti, vaikka se ei sillä hetkellä sanonutkaan hänelle mitään, sillä Otabekin soittolistat olivat suorastaan loputtomia tämän dj-harrastuksen vuoksi – ja ehkä muutenkin. Otabek todella rakasti musiikkia.
”Niin taisi päästä käymään”, tämä vastasi korvantaustaan raapien. ”Minulla on laaja musiikkimaku, vaihtelu virkistää, ja tämä kappale on mielestäni todella hyvä.”
”Hmmm… tämä ei kuulosta lainkaan hullummalta.”
”Se on tämä hidas mutta tarttuva rytmi”, Otabek sanoi. ”Lempiasiani tässä ovat kyllä ehdottomasti tämän sanat. Ne ovat mielestäni todella kauniit.”
”Vai niin”, Yuri mutisi ja tarrasi taas höyhenlelun toisesta päästä kiinni. Potya ei suostunut luopumaan saaliistaan vaan piteli sitä yhä tiukasti hampaissaan. ”No, olisitko sitten hiljaa, niin voisin jopa kuunnellakin niitä?”
Otabek hymähti, ja se hymy jäi elämään hänen kasvoilleen. Hetken aikaa hän malttoi pysyä hiljaa kunnes avasi jälleen suunsa, joskin tällä kertaa ei puhuakseen vaan laulaakseen mukana:
”
You're my heart, you're my soul – I'll keep it shining everywhere I go – You're my heart, you're my soul – I'll be holding you forever – Stay with you together…”
Laulaessaan hän tuijotti herkeämättä Yuriin. Hänen tummat silmänsä suorastaan säteilivät lämpöä, eikä hymy hänen kasvoillaan kadonnut edes laulun myötä.
Ja Yuri unohti kaiken muun. Hänen otteensa höyhenlelusta irtosi, ja hän vain tuijotti Otabekia takaisin, aluksi hämillään. Ei hän oikeastaan ymmärtänyt, miksi tämä yhtäkkiä katsoi häntä sillä lailla – laulaen samalla mukana – mutta sitten hän älysi keskittyä siihen,
mitä tämä oikein lauloikaan.
Ja sitten kaikki olikin hänelle täysin selvää. Lämpö suorastaan tulvi hänen sisäänsä ja kuumensi kasvot, ja sydän rutistui rusinaksi, mutta olo tuntui silti niin keveältä. Kuin hänen sielunsa olisi lehahtanut lentoon, aivan niin kuin ne perhoset, jotka näköjään asustivat hänen vatsassaan. Hänen oli pakko kääntää katseensa sivuun – tai muuten hänen kasvonsa palaisivat – ja sitten hän näki edessään ainoastaan matolle kellahtaneen Potyan tuuhean hännän ja pyöreät takatassut. Mielessään hän näki kuitenkin yhä Otabekin tummien silmien hellän katseen ja tämän suloisen hymyn.
”Joo, nämä sanat ovat kauniit”, Yuri sanoi sitten välisoiton aikana. Hän ei vieläkään kehdannut katsoa Otabekin silmiin, sillä olo oli äkillisen rakkaudentunnustuksen jäljiltä vieläkin hieman hämmentynyt. Hämmentynyt mutta onnellinen. ”Todella kauniit.”
Vaikka tietenkään ne eivät koskaan voisi olla läheskään niin kauniit kuin Otabek ja tämän hellä ja puhdas, pyyteetön rakkaus olivat.
A/N: Tarinassa esiintyvä biisi on tietysti
Modern Talkingin
You’re My Heart, You’re My Soul. Se on yksi niitä lukuisia biisejä, jotka suorastaan huutavat minulle Otayuria, ja kaunis ja hieno biisi se on minusta muutenkin. Se sopii mielestäni Otabekin laulettavaksi ja rakkaudentunnustukseksi erinomaisesti siitäkin syystä, että kazakiksi sieluni (жаным,
janım) ja sydämeni (жүрегім,
jüregim) ovat varsin tyypillisiä hellittelynimiä. Hänellä on siis varsin luontevakin syy laulaen sanoa, että Yuri on hänen sydämensä ja sielunsa.
