Hetalia, Aukoton suunnitelma, S | Raapalesarja 7/7

[Sielulintu]

Nimi: Aukoton suunnitelma
Kirjoittaja: Sielulintu
Ikäraja: S
Fandom: Hetalia
Genre: Humor, Drama
Tiivistelmä: Mitä tapahtuu, kun Tanskan suunnitelma täydellisistä tuplatreffeistä toimii hiukan liiankin hyvin?
Vastuuvapautus: Hetalia hahmoineen kuuluu Himarya Hidekazille, enkä saa tästä minkäänlaista taloudellista hyötyä.

A/N: Mulla on ollut jo pitkään mielessä enemmän tai vähemmän järjetön ficci-idea, ja nyt sitten sain sopivasti sen aloitettua. Tämä osallistuu haasteeseen Spurttiraapale V

1.   Hylätyt
Sanamäärä: 300

Tanska oli kuvitellut, että tuplatreffien järjestäminen olisi ollut hyvä idea. Hän oli saanut ajatuksen muutamaa päivää aiemmin, ja luonteensa mukaisesti toteuttanut suunnitelman miltei saman tien. Aivan kuten hän oli olettanutkin, Ranskan saaminen mukaan tuplatreffien suunnitteluun ei ollut ollut erityisen vaikeaa. Oikeastaan hänen ei ollut tarvinnut kuin lyhyesti esitellä ideansa, ja toinen oli ollut välittömästi mukana.

Oikeastaan koko treffien ajatus oli lähtenyt liikkeelle yhdestä hänen ja Norjan väittelystä. Tanska oli ollut jo pitkään sitä mieltä, että toinen tarvitsi ehdottomasti enemmän sosiaalista elämää, kun taas Norja vakuutti viihtyvänsä paremmin yksikseen. Hetken muisteltuaan Tanska oli kuitenkin keksinyt yhden henkilön, jonka kanssa toinen oli saanut keskustelua aikaan niinä muutamana kertana, kun he olivat toisensa tavanneet. Englanti oli yhtä outo ja erikoinen kuin Norjakin.

Viimeisten neljän tunnin aikana Tanska oli kuitenkin alkanut katua ajatustaan hetki hetkeltä enemmän. Vika ei ollut hänen suunnitelmassaan, joka toimi täydellisesti. Ongelma oli pikemminkin siinä, että se toimi liiankin hyvin. He olivat istuneet samassa puistossa jo tuntikausia, eikä Norjan ja Englannin väliselle keskustelulle ollut loppua näkyvissä.

Aluksi hän oli seurannut innoissaan, miten yleensä niin sulkeutunut Norja vaihtoi vilkkaasti mielipiteitä ja kokemuksia ties mistä omituisesta, johon hänen lisäkseen vain Englanti uskoi. Kaksikko oli tullut toimeen alusta asti erittäin hyvin, ja Tanska oli ollut pohjattoman iloinen täydellisen suunnitelmansa täydellisestä onnistumisesta. Hitaasti onnistumisen synnyttämä iloisuus oli kuitenkin alkanut hiipua. Hän ja Ranska olivat muutaman kerran yrittäneet saada sanotuksi jotakin, mutta heidät oli kerta kaikkiaan unohdettu. Norja sen paremmin kuin Englantikaan ei näyttänyt uhraavan ajatustakaan kumppanilleen.

Hänellä ja Ranskalla ei ollut paljoa yhteistä, mutta hylätyksi tuleminen yhdisti uskomattoman hyvin. Luultavasti juuri siksi Ranskan viitatessa häntä mukaansa Tanska nousi ja lähti seuraamaan toista hetkeäkään epäröimättä. Hän oli jopa kiitollinen ranskalaisen tekemästä aloitteesta. Vielä sanakin peikoista ja lentävistä keijuista, ja hänen aivonsa räjähtäisivät. Tilanteelle oli pakko tehdä jotakin, ja tällä hetkellä he olivat kumpikin samassa epäonnisessa veneessä.

[Sielulintu]

2.   Epätoivoisiin tekoihin
Sanamäärä: 300

”Et voi olla tosissasi”, Tanska voihkaisi hetken sanattomana suutaan auottuaan.
Ranskan ehdotus oli järjetön, paljon järjettömämpi kuin mikään, mitä hän ikinä itse oli keksinyt, ja se oli jo paljon sanottu. Toinen ei yksinkertaisesti voinut olla vakavissaan. Valitettavasti vain Ranska ei kuitannut sanojaan vitsiksi, vaan jatkoi edelleen hänen vakuutteluaan. Ranskan täytyi todella olla kyllästynyt täydelliseen huomioimattomuuteen, sen verran riskialttiilta ja epätoivoisilta hänen suunnitelmansa kuulostivat.

”Ymmärrät kai sinä, että he tulevat vihaamaan meitä koko loppuelämänsä tämän jälkeen?” Tanska tiedusteli lopulta, kun toisen puhetulva ei näyttänyt loppuvan millään.
”Angleterre ei jaksa koskaan olla kovin pitkävihainen”, Ranska nauroi huolettomasti. ”Sitä paitsi tässä lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Nuo kaksi lopettavat älyttömät keskustelunsa ja meillä on hauskaa, kun näemme heidän ilmeensä.”
”Minä taas luulen, että meillä ei ole kovinkaan viihtyisää siinä vaiheessa, kun he pääsevät yli ensijärkytyksestään”, Tanska kommentoi, mutta alkoi hitaasti lämmetä ajatukselle.

Vaikka ajatus Norjan suututtamisesta herättikin hänen yleensä uinuvan itsesuojeluvaistonsa, hän ei kuitenkaan voinut vastustaa houkutusta nähdä reaktioita, jotka Ranskan typerän suunnitelman toteuttaminen saisi aikaan. Hitaasti mutta vääjäämättä terve järki antoi periksi ja hän nyökkäsi.
”Hyvä on, tehdään niin kuin ikinä tahdot. Esitetään heille, että olemme äkisti huomanneet, miten hyvin me sopisimme yhteen. Näytellään, että olemme mielettömän rakastuneita, mutta sinä vastaat seurauksista.”

Jo puhuessaan Tanska kuitenkin sisimmässään tiesi, että heidän pienen temppunsa seurauksista joutuisi kärsimään kumpikin. Hän kuitenkin hautasi huolet tulevista riidoista jonnekin mielensä pohjimmaisiin sopukoihin päättäen olla murehtimatta asioista, jotka eivät edes vielä olleet käsillä. Olihan hän ennenkin selvinnyt, vaikka olikin suututtanut Norjan useammin kuin jaksoi edes muistaa.

”Tiesin, että suostuisit”, Ranska hymyili aurinkoisesti. ”Enkä usko, että tästä mitään sen pahempaa koituu.”
Tanska ei voinut olla huomaamatta, miten toisen valtion katse käväisi nopeasti suunnassa, johon Norja ja englanti olivat jääneet. Ehkei hänkään ollut aivan niin varma ja huoleton kuin antoi ymmärtää. Kasassa olisivat kaikki katastrofin ainekset, ja he molemmat tiesivät sen.

[Sielulintu]

3.   Rakkautta ilmassa
Sanamäärä: 300

Norja ei muistanut pitkiin aikoihin puhuneensa kenellekään yhteen menon niin paljon kuin sinä päivänä. Ajatus ei kumma kyllä edes häirinnyt häntä. Yleensä hän pysytteli mieluummin hiljaa kuin jakoi muille asioita elämästään, mutta tämä kerta oli poikkeus. Oli yllättävän virkistävää jutella vaihteeksi jollekin, joka ei leimannut hänen peikkojaan ja luonnonhenkiään täydeksi vitsiksi tai hulluuden merkiksi. Englanti oli lisäksi asiallinen keskustelukumppani toisin kuin esimerkiksi Tanska, jonka puheenaiheet olivat usein niin järjettömiä, ettei hän jaksanut kuunnella puolta minuuttia kauempaa.

Tanskan ajatteleminen sai hänet vilkaisemaan ympärilleen, ja vasta silloin hän huomasi kahden muun puuttumisen. Toisaalta Norja ei jaksanut hämmästyä kovin paljoa. Tanskan tuntien tämä oli vain kyllästynyt odottelemaan ja kuuntelemaan keskustelua, joka ei häntä kiinnostanut. Ranskakin oli vain luultavasti lähtenyt mukaan huomattuaan, että hänen lempipuheenaihettaan, rakkautta, ei pohdittu tällä kertaa lainkaan.

”Toivottavasti ne kaksi eivät aiheuta ongelmia”, Englanti tuhahti huomattuaan hänkin kaksikon katoamisen.
”Toivotaan”, Norja vastasi, mutta hänen toiveensa eivät olleet kovin korkealla.
Tanska keksi pitkästyessään valitettavan usein tekemistä, joka tavalla tai toisella häiritsi muita ihmisiä. Jollei muuta, hän pistäisi itsekseen pystyyn katutanssinäytöksen tai ryhtyisi rakentamaan luonnollisenkokoista legomökkiä keskelle vilkasta toria. Molemmat oli koettu.

Englannin huolestuneesta ilmeestä Norja päätteli, ettei toinen luottanut Ranskankaan käyttäytymiseen aivan sataprosenttisesti. Sitten hänen mieleensä palautuivat Ranskan, Espanjan ja Preussin toilailut, eikä hän enää ihmetellyt vähääkään Englannin huolestunutta ilmettä. Heillä todellakin oli syytä huoleen.

Askelten ääni heidän takaansa sai kummankin käännähtämään ympäri. Molemmat karkulaiset seisahtuivat vierekkäin heidän eteensä lähes identtiset hymyt kasvoillaan. Norja tunsi kylmien väreiden hiipivän alas selkärankaansa pitkin. Tämä ei voinut luvata mitään hyvää. Oli uskomatonta, miten samanlaisilta kummankin valtion viattomuutta henkivät ilmeet näyttivät. Hehän eivät edes tunteneet toisiaan kunnolla, mutta ilmeisesti hankaluuksien aiheuttaminen oli luonteenpiirre, joka yhdisti nopeasti.

”Mitä te olette tehneet?” Englanti kysyi hänen puolestaan.
Kumpikaan ei vastannut. Sen sijaan edelleen enkelimäisesti hymyillen Ranska kietoi kätensä Tanskan olkapäiden ympäri. Sitten hän kuiskasi vain yhden sanan:
”Amour.”

[Sielulintu]

4.   Otoksia
Sanamäärä: 300

Koristepensaat, joiden väliin Unkari ja Japani olivat kätkeytyneet, olivat piikikkäitä ja varistivat helteessä kuivahtaneita lehtiään heidän päälleen. Paikan epämukavuudesta huolimatta Unkari ei katunut hetkeäkään päätöstään tulla seuraamaan tilannetta. Hän oli arvannut, että jotakin näkemisen arvoista olisi edessä samalla hetkellä, kun hän oli ohimennen sattunut saamaan selville Tanskan nerokkaan suunnitelman.

”Saitko jo kuvan”, Unkari sihahti vieressään kyyhöttävälle, äärimmäisen kiusaantuneen näköiselle Japanille.
Hänen oli pakko saada tilanne ikuistetuksi. Tämä oli luultavasti ainutkertainen tilaisuus, eikä hän enää milloinkaan tämän jälkeen saisi mahdollisuutta kuvata näin erikoista paria. Hän oli muutenkin raahannut Japanin mukaansa pääasiassa kamerankäyttäjäksi. Yhtä hyvää valokuvaajaa hän ei ollut vielä ikinä tavannut, eikä luultavasti koskaan tapaisikaan.

Japani kääntyi alistuneesti huokaisten kuvauskohteensa suuntaan ja siirsi hiukan syrjään paria näkyvyyttä häiritsevää oksaa.
”Siinä ovat kuvasi”, Japani kuiskasi hetkeä myöhemmin ja ojensi kameran Unkarin käsiin. ”Voinko jo lähteä?”
”Lähde vain. Varo kuitenkin, etteivät he näe sinua. Aion nimittäin jäädä vielä hetkeksi”, unkari kuiskasi vastaukseksi.
Jotain kiinnostavaa saattoi vielä olla tulossa.

Tyytyväisenä hän katsoi läpi Japanin ottamat muutamat kuvat. Otokset olivat aivan yhtä täydellisiä kuin hän oli toivonutkin. Vaikka hän oli käyttänyt paljon aikaansa Ranskan ja Englannin, kuten myös Norjan ja Tanskan yhteen saamiseksi, vaihtelu oli aina virkistävää.

Hän joutui ponnistelemaan tukahduttaakseen naurunsa kuvitellessaan, miltä Tanskan ja Ranskan ilmeet näyttäisivät, kun hän joskus aikojen kuluttua päättäisi kaivaa kuvat esiin ja muistuttaa heitä niiden avulla tästä hetkestä. Salakuvaamisessa oli tietysti aina riskinsä, kuten esimerkiksi kiinni jäämisen vaara, mutta toisaalta,  mihinpä mielenkiintoiseen ei pientä riskiä sisältynyt. Sitä paitsi yleensä hänen kuvauskohteensakin olivat loppujenlopuksi vuosien päästä iloisia, että ikimuistoiset hetket olivat tallessa albumin kansien välissä.

Itsekseen hymyillen Unkari seurasi, miten Ranska jatkoi näytelmäänsä laskemalla kevyet suudelmat aavistuksen punastuneen Tanskan poskille. Tanskakin esitti roolinsa yllättävän hyvin lievästä hämmennyksestä huolimatta. Jos hän joskus päättäisi lisätä kaikkien valtioiden välistä yhteenkuuluvuutta esimerkiksi teatterin muodossa, nyt hän ainakin tiesi ketkä valitsisi näyttelijöiksi ensimmäisten joukossa.

[Sielulintu]

5.   show’n loppu.
Sanamäärä: 300

”Riittää jo”, Norja ärähti lopulta, kun esityksestä ei tuntunut tulevan loppua.
Hänelle oli edelleenkin arvoitus, kuvitteliko jompikumpi typeryksistä todella, että hän tai Englanti nielaisisivat jutun. Ehkä he vakavissaan uskoivat, että huijaus menisi läpi, ja he saisivat hyvät naurut. Vitsi oli surkea, eikä Norjan tarvinnut rääkätä aivojaan kovinkaan pitkään, ennen kuin hän myös keksi, miksi pilaksi oli valittu parin esittäminen. Myönnettäköön, että hän ja Englanti olivat olleet sen verran uppoutuneita omaan keskusteluunsa, että muut kaksi olivat jääneet hiukan ulkopuolelle. Kummankaan mieleen ei kuitenkaan nähtävästi ollut tullut yksinkertaisesti sanoa asiasta älyttömän pariskunnan näyttelemisen sijaan.

”Rakkautta ei ole koskaan liikaa”, Ranska ilmoitti irrottaen kuitenkin lopulta kätensä Tanskan ympäriltä.
”Sinä ja sinun rakkautesi”, Englanti ärähti seisomaan nousten. ”Minä luulen, että lähdemme tästä keskustelemaan, mitä voi tehdä ja mitä ei.”
”Mutta Angleterre…”
”Ei minkäänlaisia muttia. Huonot vitsit minä vielä ymmärrän, mutta en sentään näin typeriä.”

”Sinäkö tajusit alusta asti, että se oli vitsi?” Ranska kysyi hivenen pettyneellä äänellä Englannin tarttuessa hänen käteensä ja alkaessa vetää häntä poispäin.
”Totta kai ymmärsin, frog. Nyt autoon, niin päästään keskustelemaan hiukan yksityisemmin. Tästä saa aivan varmasti kuulla vielä jälkeenpäinkin. Lyödään vaikka vetoa, että Unkari saa tästäkin tiedon tavalla tai toisella.”

Ranskan vastalauseet hiipuivat kuuluvista, ja hetkeä myöhemmin Englannin auto ajoi pois vieden molemmat mukanaan. Norja sulki hetkeksi silmänsä ja ajatteli nopeasti. Sitten hän kääntyi Tanskan puoleen. Hän oli keksinyt jotakin, joka olisi hyödyllistä, ja samalla estäisi Tanskaa tekemästä hetkeen lisää typeryyksiä.

Tanska näytti aavistelevan pahaa, sillä hän yritti parhaillaan hivuttautua poispäin luultavasti karatakseen jonnekin. Norjan terävä ääni kuitenkin pysäytti hänet.
”Danmark, mekin lähdemme nyt. Me teemme kesäsiivouksen. Aloitamme sinun talostasi ja siirrymme sitten minun talooni.”
”Mitä?” Tanska äännähti epäuskoisesti. ”Ihmiset tekevät kevätsiivouksia, Norge. Kukaan ei koskaan puhu kesäsiivouksista. Ei sellaista voi edes tehdä.”
”Totta kai voi”, Norja vakuutti hymyillen aivan hiukkasen Tanskan epätoivoiselle ilmeelle. ”Lähdetään, niin todistan sen mahdolliseksi.”

[Sielulintu]

6.   Romanttinen ele
Sanamäärä: 300

Hiljaisia teitä pitkin kiitävässä autossa Ranska ei osannut päättää, oliko hiljaa oleminen parempi vaihtoehto kuin suun avaaminen. Hän ei oikeastaan halunnut tietää, mitä Englannin päässä liikkui, mutta toisaalta koko matkan ajan vallinnut hiljaisuus alkoi pikkuhiljaa muuttua painostavaksi.

”No niin, jutellaanpa hetki”, Englanti sanoi äkkiä ratkaisten siten ongelman hänen puolestaan.
”Hyvä on, mon amour”, Ranska myöntyi nopeasti ja toivoi, ettei mitään liian kamalaa olisi tulossa.
Sehän oli kuitenkin ollut vain pieni ja viaton vitsi.

”Olen huomannut, että pidät romantiikasta, ja sitä sinä myös tulet saamaan”, Englanti aloitti rauhallisesti, lähes arkiseen sävyyn.
Ranska huokaisi helpotuksesta. Tämähän vaikutti jopa kiinnostavalta puheenaiheelta. Ehkä koko aikaisempi välikohtaus oli jo onnellisesti unohdettu. Englanti ei kuitenkaan ollut vielä sanonut kaikkea sanottavaansa, sillä hän jatkoi:
”Yhteiset päivälliset ovat romanttisia, eivätkö olekin. Tänä iltana minä teen ruokaa, ja me syömme sitä yhdessä.”

Hetkeen Ranska ei kyennyt vastaamaan mitenkään. Hän vain yritti ymmärtää, mitä oli juuri äsken kuullut. Kun hän lopulta sai tiedon täysin sisäistetyksi, pakeneminen oli hänen ensimmäinen suunnitelmansa. Englannin ruokia ei voinut syödä kukaan Englantia itseään ja ehkä Amerikkaa lukuun ottamatta. Erilaiset kauhukuvat liekkien valtaamasta keittiöstä, pohjaan palaneista ruoista ja täysin pilatuista astioista vilistivät hänen silmiensä editse. Hänellä oli jo aivan liikaa huonoja muistoja Englannista keittiössä.

”Ei, ole kiltti. Teen ihan mitä vain, mutta ei tätä. Rukoilen, älä tee tätä, mon cheri”, Ranska aneli heti löytäessään taas puhekykynsä.
”Valitan, mutta tuo ei toimi. Minä teen ruoan alusta loppuun itse, ja sinä saat pysyä poissa koko keittiöstä. Me emme koskaan syö mitään minun tekemääni, ja siihen tulee nyt muutos. Äläkä näytä noin masentuneelta. Tämähän on nimenomaan sellainen romanttinen ele, joista sinä aina puhut. Ole iloinen, kun kerrankin järjestän jotakin tällaista.”
”Olet julmempi kuin kuvittelinkaan”, Ranska huokaisi, mutta antoi lopulta periksi. ”Hyvä on. Minä syön, mitä ikinä teetkin, mutta tällä kertaa etsitään se vaahtosammutin etukäteen. Viimeksi tuli vähän liian kiire.”

[Sielulintu]

7.   Uusia suunnitelmia
Sanamäärä: 300

Norja oli pitänyt lupauksensa, ja osoittanut siivoamisen olevan hyvinkin mahdollista myös kesähelteiden aikaan. Tanska ei muistanut koko pitkän elämänsä aikana kertaakaan tehneensä suursiivousta keskellä heinäkuuta, mutta tässä hän nyt oli moppi toisessa ja vesiämpäri toisessa kädessään. Lattiaa oli loputtoman paljon, eikä pestynä ollut kuin murto-osa.

”Pidetäänkö tauko?” Tanska huusi lopulta yläkertaan, johon Norja oli kadonnut jokin aika sitten.
”Vastahan me pidimme. Jatka vain sitä moppaamista”, kuului vastaus.
Hän huokaisi ja palasi takaisin urakkansa pariin.

”Danmark, tuletko äkkiä käymään täällä”, Norjan kutsu kantautui hetken kuluttua.
Kiitollisena keskeytyksestä Tanska jätti siivousvälineensä niille sijoilleen ja juoksi portaat ylös kolme askelmaa kerrallaan.

Hän löysi Norjan melkein hautautuneena pahvilaatikoihin, vanhoihin vaatteisiin, legoihin ja kaikkeen muuhun, mitä yläkerran kaapit olivat sattuneet sisältämään. Nyt kaappien ovet retkottivat auki, ja hyllyt huusivat tyhjyyttään. Ilmeisesti Norjan suursiivous todella tarkoitti perinpohjaista, täydellistä paikkojen ylösalaisin kääntämistä ja järjestämistä.

”Tule katsomaan”, Norja pyysi ja nousi seisomaan erityisen suuren tavarakasan keskeltä.
Käsissään hänellä oli valokuva-albumi, jota Tanska ei muistanut vähään aikaan nähneensä.
”Mitä siinä on?” Tanska kysyi kärsimättömänä saatuaan raivatuksi tien toisen luokse.
”Katso”, Norja kehotti albumin ojentaen.

Esillä olevassa kuvassa Ruotsi ja Suomi hymyilivät kameralle Suomen pienen valkoisen koiran, Hanatamakon, juoksennellessa heidän jaloissaan. Hän ja Norja seisoskelivat hiukan kauempana myös iloisen ja huolettoman näköisinä. Islannista näkyi kuvassa vain puolet, mutta hänkin näytti olevan hyvällä tuulella.

Tanska alkoi hymyillä itsekin kuvaa katsellessaan. Hän muisti päivän hyvin. He olivat viettäneet lähes viikon Suomen luona pohjoisessa ensin viisistään, sitten muutaman muunkin valtion voimin.
”Se oli hauska kesä”, hän naurahti selaillessaan muitakin kuvia samalta ajalta.
”Niin oli”, Norja myönsi ja siirtyi lähemmäs nähdäkseen itsekin.
”Meidän pitäisi uusia tuo ja järjestää taas joku rento yhdessäololle pyhitetty viikko jossain. Pyydettäisiin kaikki mukaan ja vietettäisiin lomaa”, Tanska innostui.
Hänen yllätyksekseen Norja nyökkäsi ehdotuksen hylkäämisen sijaan. Mopit ja ämpärit jäivät unohdettuina alakertaan, kun he alkoivat työstämään ideaa eteenpäin albumin inspiroimina.

[Grazioso]

Hihitän ihan hulluna täällä :'D

Ihan parasta viihdettä, Tanska ja Ranska on oikeasti aika idiootteja. Kyllähän niiden höpsöjen olisi pitänyt tietää, etteivät huonot vitsit uppoa Englantiin ja Norjaan. Onneksi tästä ei syntynyt mitään kuheaa mustasukkaisuus- draamaa, kuten Tanska ja Ranska olisivat varmasti toivoneet. Btw, ajatus Norjasta ja Englannista hyvinä ystävinä on ihan tajuttoman söps, aaws. Niillä kahdella riittä varmasti juteltavaa.

Ja hei, tietenkin Unkari ja Japani ovat stalkkaamassa! Odotan sitä päivää kun jompikumpi lähettää kaikille valtioille kuvat Ranskasta ja Tanskasta postissa :'D Voisin tilata semmoiset kuvat. Ja ehkä maksaa hieman extraakin.

Ja haha, Norjan ja Englannin kostot olivat nerokkaat xD Voi Tanska ja Ranska- parkoja, kesäsiivousta ja Englannin kokkausta. Ranska varmaan kuoli niihin Englannin ruokiin, mutta ainahana Angleterre voi antaa tekohengitystä

Joo, anteeksi vähän sekavasta kommentista :'D Tulin kaksi päivää sitten Luxemburgista ja oon vieläkin ihan tööt. Plus helle sotkee aivot enkä oikein saa mitään järkevää aikaiseksi.

[Sielulintu]

Kiitos taas ihan mielettömästi ihanasta kommentista, joka piristi päivää tosi paljon.
Oon ihan samaa mieltä siitä, että Norjan ja Englannin ystävyys on sulosta, ja siitä pitäis ehdottomasti joskus kirjottaa lisääkin. Ranska ja Tanska on kieltämättä aika höhliä, mutta mitäpä muuta niiltä voi odottaakaan.
Kiva, että tykkäsit. Tän tekeminen oli myös hauskaa ja mielenkiintosta.