Nimi: Yllätyksistä
Kirjoittaja: Felia
Paritus: Sola/Aleksa
Ikäraja: S
Genre: Draama, femme, romantiikka, slice of life
Haasteet: Arkifest II
Yhteenveto: "Hyvää vuosipäivää, rakas."
A/N: Intouduin taas tuossa viime viikolla kirjoittamaan, ja lopputuloksena syntyi tällainen pätkä. Tää on vähän pidempi kuin mun tekstit yleensä, mutta hyvä vaan, että inspiraatiota riitti. 
Tätä oli tosi hauska kirjoittaa, vaikka vähän mietityttääkin, täyttääkö tämä Arkifest II -haasteen. Toivottavasti tykkäätte.
Yllätyksistä
Aleksa vilkaisee kelloa, ja pudistaa päätään. Hänellä alkaa olla pienoinen kiire saada kaikki valmiiksi ennen Solan saapumista. Hän poukkoilee ympäri keittiötä viimeistellessään ruokaa, ja toivoo, että on muistanut kaiken tarvittavan. Siitä on jo vierähtänyt tovi, kun hän on luvannut Solalle kokkaavansa tälle joskus hienon aterian jälkiruokineen päivineen, ja nyt hän viimein aikoo lunastaa lupauksensa ja samalla yllättää Solan. Sola on maininnut monia kertoja siitä, että vaihtelun vuoksi olisi kiva syödä kalaa, joten Aleksa on toteuttanut Solan toiveen tekemällä Texmex uunikalaa.
Otettuaan kalan uunista Aleksa maistaa sitä hieman ja toteaa huojennuksekseen, että se maistuu hyvältä. Hän jättää kalan hellan päälle, sillä pienellä ruokapöydällä oleva iso salaattikulho ja kattaus vievät suurimman osan tilasta. Hän tarkistaa vielä, että kaikki on niin kuin pitääkin, ja huokaisee sitten tyytyväisenä. Kello lähenee jo kuutta, ja Solan pitäisi saapua hetkenä minä hyvänsä. Aleksa suuntaa sohvalle ja ehtii juuri istua alas, kun joku – mitä todennäköisimmin Sola – soittaa ovisummeria. Hän nousee ylös ja harppoo nopeasti kämpän oven lähelle painaakseen nappia, jotta Sola pääsee rappukäytävään.
Hän odottaa hetken, että kuulee askeleita rappukäytävästä ja avaa sitten kämppänsä oven hymyillen. Sola vastaa hymyyn astuessaan sisään.
”Sano, et sulla on jotain ruokaa, mulla on ihan kauhee nälkä”, Sola sanoo potkaistessaan kengät jaloistaan.
”Tulit sitten juuri sopivasti”, Aleksa aloittaa ja menee keittiöön, ”sillä sun kauan odottamasi kala-ateria odottaa täällä”, hän jatkaa ja viittoo kohti hellaa ja ruokapöytää. Sola kävelee keittiöön ja näyttää yllättyneeltä.
”Kaikki on valmista, joten ole hyvä vaan ja aloita”, Aleksa sanoo ja nappaa pöydältä lautasen ojentaen sen sitten Solalle. Sola pudistaa päätään ja suukottaa nopeasti Aleksan poskea.
”Kiitos, oot ihan paras”, Sola kiittää ja alkaa latoa ruokaa lautaselleen. ”Tää tuoksuu tosi hyvältä, mitä tää on?”
”Texmex uunikalaa. Toivottavasti tykkäät.”
”Varmasti tykkään.”
Sola istuutuu pöydän ääreen ja Aleksa etsii jääkaapin syövereistä sampanjapullon.
”Kun sä et kerran viinistä niin perusta, niin ajattelin, että sampanja kelpaa. Meillä on ollu tätä joskus aiemminkin”, Aleksa sanoo ja näyttää pulloa Solalle, joka nyökkää hymyillen.
”Vau, sähän oot oikeesti panostanu tähän.”
”Tietenkin. Oot säkin välillä pientä hemmotteluu ansainnu. Ja meillähän oli juuri vähän aikaa sitten vuosipäivä, joten voidaan kai tässä samalla juhlistaa sitäkin, kun ei silloin varsinaisena päivänä juhlistettu.”
Aleksa avaa sampanjapullon ja kaataa sitä laseihin, laskee pullon pöydälle ja ottaa lautasen käydäkseen hakemassa oman osuutensa uunikalasta. Miellyttävä hiljaisuus laskeutuu heidän välilleen, kun hän istuutuu pöydän ääreen ja he alkavat nauttia ateriasta. Syömisen lomassa Aleksa seuraa Solan ilmeitä ja hymyilee tälle aina, kun heidän katseensa kohtaavat. Sola näyttää syövän hyvällä ruokahalulla eikä mene kauaa, kun tämän lautanen on tyhjä.
”Tää oli ihan superhyvää, kiitos oikeesti tosi paljon. Tää oli ihana yllätys.”
”Ei tää ihan tässä vielä ollu, on mulla jälkkäriäkin”, Aleksa hymyilee ja nousee suunnatakseen pakastimelle. Hän ottaa sieltä esiin kaksi kulhoa, joissa on rahkajäätelöä, ja vie ne pöytään.
”Ah, ihanaa. Näyttää todella herkulliselta. Onks tää mitä jäätelöä?”
”Rahkajäätelöä vadelmahillokkeen kera.”
Sola hymisee ja ottaa maistiaisen herkusta. Aleksan ei tarvitse edes kysyä maistuuko se, sillä Solan ilme kertoo kaiken. Lämmin tunne leviää hänen rintakehässään, ja luo mukavan kontrastin yhdessä kylmän jäätelön kanssa.
Jälkiruoka katoaa heidän vatsoihinsa nopeasti ja molemmat huokaavat tyytyväisen kylläisinä.
”Kiitos vielä tosi paljon”, Sola kiittää ja nousee hakeakseen laukun kenkiensä luota eteiskäytävältä. ”Kun tässä nyt yllätyksiä alettiin järjestämään, niin mullakin olisi sulle yksi pieni juttu. Mun piti jo hommata tämä vuosipäiväksi, mutta en sitten ehtinytkään hommata. Tänään päätin sitten käydä hakemassa tämän”, Sola kaivaa jotain laukustaan ja ojentaa sen Aleksalle. Se on Xbox-peli, jonka Aleksa on halunnut ostaa jo ties miten kauan aikaa sitten, mutta ei kuitenkaan ollut tullut ostaneeksi.
Hän nousee ylös tuoliltaan, tarttuu Solan käteen ja vetää tämän ylös sulkeakseen tämän tiukkaan halaukseen.
”Ei sun olis tarvinnu ostaa tätä, mutta kiitos ihan älyttömän paljon. Oot ihana”, Aleksa sanoo ja painaa kevyen suudelman Solan huulille.
”Mä nyt vaan halusin hommata sulle jotain ja kun muistin, että oot puhunu tästä, niin päätin sitten hommata tän. Hyvää vuosipäivää, rakas.”
Sola vie kätensä Aleksan niskaan, suutelee tätä kunnolla, ja painaa sitten otsansa toisen otsaa vasten. Aleksa laskee pelin kädestään ruokapöydälle, kiertää kätensä Solan ympärille, ja hetken aikaa he vain seisovat siinä toisiinsa kietoutuneita.
”Mitäs seuraavaksi?”
”Ihan mitä sä vaan haluut.”
”Katsoittaisko joku leffa vai oliko sulla kenties mielessä jotain muuta?” Solan äänessä on pientä kiusoittelua, tämän katse huokuu salaperäisyyttä ja Aleksa kohottaa kulmiaan kysyvänä.
”Kuten sanoin, olen valmis tekemään niin kuin sä haluat.”
Solan silmät loistavat tutulla, houkuttelevalla tavalla, kun tämä tarttuu Aleksan käteen. Kumpikin tietää, mihin tilanne tulee johtamaan eikä sanoille ole enää tarvetta. Sola alkaa johdattaa heitä kohti makuuhuonetta, vaatekappaleet vähenevät matkan varrella ja viimeiset niistä löytävät paikkansa lattialta sängyn vierestä.
Kevyet kosketukset ja pienet suudelmat vaihtuvat intohimon nälkään, kun he lopulta sukeltavat tummanpuhuvaan lakanamereen.
