Terveisiä haudan takaa, S, Sirius/Remus

[LillaMyy]

Title: Terveisiä haudan takaa
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairing: Sirius/Remus
Beta: -
Genre: haikeahkoa fluffya
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Remus löytää Kalmanhanaukiolta itselleen osoitetun kirjeen Siriuksen kuoleman jälkeen.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 4: kirje) ja Kirjoitusterttu (fluffiterttu)
A/N: Kuulin irkissä, että Saappaattomalla on synttärit huomenna, joten tapani mukaisesti oli sitten pakko kirjoittaa hänelle synttärificci. Toiveena oli jotain Sirius/Remusta, jota en ole ikinä aikaisemmin kirjoittanut, joten tästä saattaa tulla ihan täyttä huttua, mutta yrittänyttä ei laiteta, eh? No, oli miten oli, niin hyvää synttäriä, Saappaaton, toivottavasti tämä kelpaa! ♥

Terveisiä haudan takaa

Rakas Kuutamo,

et saata ymmärtääkään, kuinka hankalaa tämän kirjoittaminen on. Minulla on niin paljon sanottavaa, etten tiedä edes mistä aloittaa. Jospa siis aloittaisin aivan alusta…

Muistatko sen kerran, kun istuimme taas kerran junassa matkalla Tylypahkaan? Sen jälkeen kun olit palannut takaisin ihmisten ilmoille valvojahihhulien seasta? Koska minä muistan. Näytit siltä kuin olisit palaamassa kotiin, kun pääsit viimein istumaan Sarvihaaran, Matohännän ja minun seuraan. En tiedä, huomasitko, mutta minä en ollut saada silmiäni irti sinusta. Jotenkin se vain Sillä hetkellä taisin viimein ymmärtää tunteideni muuttuneen.

Entäs sitten se kerta, kun istuimme katsomossa, sinä, minä ja Matis, seuraamassa Sarvihaaran pitämiä huispausharjoituksia? Matis keskittyi Sarvihaaran seuraamiseen, mutta minä huomasin vain sinut istumassa vieressäni, tunsin vain lämpimän lapasesi oman paljaan käteni vieressä penkillä.

Ikinä en uskaltanut sanoa sinulle mitään, koska pelkäsin vastausta liikaa. Mutta nyt, nyt on viimein aika tunnustaa asia: Remus, minä rakastan sinua! En tiedä, kuinka pitkään olen rakastanut sinua, varmaan ensikohtaamisestamme asti, mutta vasta viidentenä vuonna ymmärsin tunteen olevan muutakin kuin syvää ystävyyttä. En aikonut sanoa asiasta mitään, mutten voi olla enää hiljaa, vaikket vastaisikaan tunteisiini.

Rakkain terveisin,
sinun Anturajalkasi

P.S. En sitten uskaltanutkaan ikinä lähettää tätä, joten jätän tämän huoneeseeni, jos vaikka joku sen sieltä joskus löytäisi ja toimittaisi sinulle.

[Saappaaton]

Voi Lillasein minkä teit. Ei siis todellakaan ole täyttä huttua vaan ihanan suloinen pätkä, joka sai palan kurkkuun. Haikeus tuli siis perille asti, todellakin. <3

En todellakaan tiedä, mitä tästä sanoisin. Tämä on jo ajatuksena hieno ja minusta kirjoitit sen hyvin ja olin ihan nyyhkis, kun mietin niitä Remuksen tunteita, kun tämän löytää vasta myöhemmin.

Halusin niin kirjoittaa yhtä ihanan kommentin kuin Natte kirjoitti mulle, mutten vaan osaa! Joten lainaan vain koko pätkän ehdottomasti ihanimman kohdan ja kiitän sitten tästä pienestä suloisuudesta oikein paljon. <3

-- mutta minä huomasin vain sinut istumassa vieressäni, tunsin vain lämpimän lapasesi oman paljaan käteni vieressä penkillä.

Kiitos, kiitos, kiitos tästä! <3

[LillaMyy]

Saappaaton: Ahhh, hyvä, että tämä ei ole ihan kamala, koska tosiaan ikinä aikaisemmin en ole tällä parituksella kirjoittanut, saatika sitten kirjoittanut ficciä kirjemuodossa, joten tämä oli oikein kunnolla kokeilua omalla tavallaan. Hyvä, että myös se haikeus välittyi, koska mä pohdin tämän kanssa pitkään, että miten ihmeessä mä oikein genretän tämän, kun aluksi oli tarkoitus tulla ihan pelkkää höttöfluffia, muttei sitten kuitenkaan ihan tullut. Olisi ollut hienoa kirjoittaa myös Remuksen tunteita tähän, mutta päätin sitten kuitenkin jättää sen kirjoittamatta, että pääsee lukija täyttämään itse aukkoja. Ei sitä tarvitse mitään kilometrikommentteja kirjoittaa piristääkseen kirjoittajaa, kunhan vain kertoo tykänneensä! Itsekin tykkään lainaamastasi kohdasta ehkä eniten. Kiitoksia kommentista, kiva, että tykkäsit tästä! <3 (:

[Räntsäke]

Kommenttikamppanjasta morjensta!
Piti lukea toisenkin kerran, tämä oli nimittäin aika kiva pikku namupala. : ) Kirje oli loistavasti kirjoitettu, se tuntui todella puhuvan Siriuksen äänellä. Siriusmainen. : D
Olisi ollut mielenkiintoista, jos fiklet olisi jatkunut vaikka vain yhden pienen kappaleen verran, jotta olisi selvinnyt, mitä Remus tuosta ajatteli, mutta toisaalta pidän tästäkin ratkaisusta. Näin se jää sitten lukijan pääteltäväksi. Ja tietysti fikletinhän kuuluukin olla varsin lyhykäinen.
Ja tosiaan, tuo jälkikirjoitus pistää vielä miettimään, että saattoihan kirje jäädäkin sinne Siriuksen salakätköön.
Jotenkin tosi uskottavaa ajatuksenakin, että jos tuohon aikaan tosiaan tunsi tuollaista vetoa samaan sukupuoleen, ne varmaan mielellään jätti paljastamatta. Nehän elävät sentään... Öm, koulua ne taisivat käydä 70-luvulla, uudempi tapaaninen sitten 90-luvulla. Ja velhomaailma on suhteellisen vanhanaikainen. Lisäksi vielä tuokin, että ne olivat vanhoja ystäviä. Kuoleeko hyvä ystävyys, jos tähän sotkee rakkautta? saattoi käydä mielessä sekin.
Mutta, tällaista sanottavaa tällä kertaa! : )

[LillaMyy]

Räntsäke: Kiitoksia kommentista! Hyvä, että se kirje toimi Siriuksen kirjoittamana ja muutenkin, koska en ole aikaisemmin kokeillut tällä tavalla kirjoittamista. Itse ajattelen tämän niin, että Remus löysi sen palattuaan Kalmanhanaukiolle joskus Siriuksen kuoleman jälkeen (hence the name), mutta olisihan sitä tosiaan voinut kirjoittaa hänen reaktionsakin tuohon kirjeeseen, mutta päätin kuitenkin jättää sen lukijoiden varaan. Taustalla pyöri koko ajan juurikin se, että he ovat olleet parhaita kaveruksia jo pitkään, niin ei tuollaisen ääneen sanominen voi olla kovinkaan helppoa, vaikka olisikin ihan moderni yhteiskunta taustana, koska pelko ystävyyden murtumisesta on liikaa.

[Waulish]

Olen ollut viime aikoina pitkästä aikaa jotenkin tosi innostunut Sirius/Remuksesta, etenkin tällaisena vaikeana ja vaiettuna, ja tämä teksti osoittautuikin oikein passeliksi luettavaksi tähän hetkeen. Minun on niin helppo uskoa, ettei Sirius kaikesta rohkeudestaan huolimatta uskalla tunnustaa tunteitaan Remukselle. Onhan vaakalaudalla pahimmassa tapauksessa koko kallis ja ainutlaatuinen ystävyys, ja vielä jos yhtälöön ynnää Räntsin mainitsemat ympäristön ja konservatiivisen taikamaailman mahdollisesti asettamat odotukset ja paineet, ei tunnustaminen ole varmastikaan mikään helppo homma. Tämän luettuani tosin jäin toivomaan kovasti, että Sirius olisi uskaltanut lähettää kirjeen, koska miten pahalta Remuksesta mahtaakaan tuntua löytää kirje Siriuksen kuoltua... Huh. Mielessä pyörii varmaan kaikki ne menetetyt mahdollisuudet, jos siis oletetaan että Remus olisi vastannut Siriuksen tunteisiin. Ja vaikkei olisikaan vastannut, mieltä voi silti jäädä kaihertamaan se, ettei asioita koskaan saatu käsiteltyä ja puhuttua halki.

Toisaalta voi olla lohdullistakin tietää Siriuksen tunteista. Ehkä kirje antaa Remukselle vastauksia asioihin ja tapahtumiin, joita hän on joskus ihmetellyt. Minusta tässä on tosi toimiva ratkaisu, ettei Remuksen tunteita avata mitenkään, vaan ne jäävät lukijan mielikuvituksen varaan. Lukija voi itse pohtia, murtuuko Remus menetetyistä mahdollisuuksista ja siitä, ettei uskaltanut itsekään kertoa, vai järkyttyykö hän kenties hyvän ystävän paljastuksesta.

Itse kirje on minusta aivan ihana. Jotenkin aito ja siriusmaisen konstailematon: ei mitään ylimääräisiä kommervenkkejä tai siirappisia rakkaudentunnustuksia vaan täyttä asiaa, yksinkertaisesti pari hetkeä joiden kautta tunteet käyvät ilmi. Ihan erityisesti minuun kolahtaa tuo junamatkamuistelu, koska voin niin hyvin kuvitella, miten Sirius kesän jälkeen ehkä näkee Remuksen ja omat tunteensa uudessa valossa ja tajuaa, että hei, taidankin tuntea tätä ihmistä kohtaan vähän enemmän kuin kaveruutta. Ja on niin ihanaa ja samaistuttavaa, miten Sirius ei saa katsettaan tai huomiotaan irti Remuksesta. Myös tuo lapaskohtaus on todella söpö. <3

Otsikon perusteella pelkäsin, että tämä olisi kovin synkkä, mutta oikeastaan tämä on enemmänkin ihana ja kaunis. Kun Remuksen tunteita ei tuoda julki, voi keskittyä Siriuksen lämpimiin tunteisiin ja sanoihin, ja voi myös varovaisesti aatella, että ehkä Remuksellakin on syvempiä tunteita, ehkä hän on jopa hyvillään Siriuksen tunnustuksesta vaikka se tavoittaakin hänet myöhässä yhteisen ajan kannalta. Lämpimät kiitokset tästä ihanasta iltapalasta! -Walle

[LillaMyy]

Waulish: Sirius on kyllä kamalan rohkea, mutta voisi silti tosiaan kuvitella, että hänelle tuottaa vaikeuksia tunnustaa tunteitaan Remukselle, koska siinä voi sitten vahingossa sotkea melkein koko elämän mittaisen ystävyyden samalla. Puhumattakaan sitten vielä tuosta kaikesta muusta tuolla taustalla vaikuttamassa, joten ei voi olla helppoa. Varmasti on Remukselle kova paikka löytää tämä Siriuksen kuoleman jälkeen, mutta jotenkin en osaa kuvitella Siriuksen löytävän jostain tarpeeksi rohkeutta lähettää tällainen kirje. Tietystihän olisin voinut kirjoittaa niinkin, että Remus löytää tämän vahingossa Siriuksen huoneesta kun Sirius on vielä elossa, mutta jotenkin näin tästä tuli ehkä mielestäni parempi.

Juuri tuon takia jätinkin Remuksen tunteet avaamatta (plus, koska ficlet, niin ei voinut hirveän pitkää tästä vääntää :'D), että jokainen voi sitten itse tulkita ne, miten ikinä haluaakaan. Hienoa, että osasin tavoittaa siriusmaisen tavan kirjoittaa, jotenkin puhe on paljon helpompaa matkittavaa kuin kirjoittaminen, ainakin mun mielestä. En halunnut tästä myöskään mitään superhyperhöttöä, vaikka tuon junamatkamuiston ja sen, ettei Sirius saa silmiään irti Remuksesta voi ehkä jo laskeakin kunnon hötöksi. Halusin tänne jotain simppelin söpöä, jolla tuoda Siriuksen tunteita ilmi tekemättä siitä liian sokerista, koska en osaa kuvitella Siriuksen kirjoittavan mitään superhöttöistä muuten kuin leikillään. Otsikko on kyllä ehkä vähän synkeähkö, vaikka teksti ei olekaan, pahoittelut siis harhaanjohtamisesta, ei ollut tarkoitus... :'D Kiitoksia kuitenkin aivan valtavasti kommentista! <3

[Crys]

Terveisiä vaihdokkaista! Sirius/Remus ei oo mikään kauhein tutuin paritus mulle, mutta selvästi kelmiparituksista kuitenkin mun lemppari, osaks ihan vaan sen takia, että nämä kaks on jäljelläolevat ystävykset kelmeistä (no ainakin siihen asti kunnes ne molemmat kuoli, en ole katkera ) joten niillä vois olla mahdollisuuskin päätyä yhteen sitten jossain feeniksin killan aikana.

Voi Sirius, kuinka kauan hän on Remuksen perään sitten haikaillut Eikä ikinä saanut sanottua, ei edes azkabanin jälkeen Ehkä hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että menettäisi ainoan jäljellä olevan ystävänsä Jotenkin myös tosta kohdasta koska pelkäsin vastausta liikaa tulee myös vähän mieleen, että ehkä Sirius pelkäsi myös sitä, että jos Remus vastaisikin hänen tunteisiinsa. Ehkä hän azkabanin jälkeen menetti osan itsestään ja ei oikeen enää tiedä, miten toisen kanssa ollaan, tai ehkä hän kuvittelee että Remus ansaitsee parempaa, eikä siksi koskaan tohdi tuota kirjettäkään lähettää.

Tuo otsikko jotenkin kivasti toi yhteen sitä mielikuvaa, joka mulla synty lopussa, että tää oli kuvattu silleen, että Remus olis tän kirjeen lukenut, vaikka siitä ei selvää mainintaa olekaan. // Aha olihan se tossa summaryssä nyt kun palasin lukemaan alkutiedot XD Hehe miten niin en ikinä lue alkutietoja... ilmeisesti tykkään tarttua teksteihin ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia
Voi nyt teen itsestäni surullisen ajattelemalla, että Siriuksen kuoleman jälkeen Remus vaeltelee kalmanhaukiolla päämäärättömästi ja päätyy Siriuksen huoneeseen ja löytää tuon kirjeen...
Anyway, tämä oli kiva pikku pätkä, kiitos

[LillaMyy]

Crysted: Sirius/Remus on kyllä kiva paritus! (: Itse ajattelen niin, että Sirius ei uskalla sanoa mitään, ettei Remuskin sitten lähde, ja tähän sisältyy sekin, että jos Remus olisikin vastannut hänen tunteisiinsa, olisi se silti voinut loppua joskus, joten Sirius ehkä vähän senkin takia jo jarruttelee, koska "jossain vaiheessa se kuitenkin menisi päin puuta". >: Toki, Azkabanissa olo varmasti myös muutti häntä, ettei hän osaa enää olla ihmisten kanssa samalla lailla kuin ennen. Hauskaa muuten, että tästä saa alkutietoja lukemattakin sen mielikuvan, että Remus lukisi tämän myöhemmin. Kiitoksia paljon kommentista! (: