Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: angst, darkfic
Paritus: Severus/Hermione
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Kasvot peilissä tuntuivat nykyään tuntemattomilta, ei hän ollut enää vuosiin ollut se sama tyttö kuin kouluaikoinaan.A/N: Fractalle ihanan parasta synttäriä! <3 Taas vähän myöhässä jne mutta nohh.... Ehkä tää kelpaa silti koska KIRJOITIN SULLE SNARMIONEA!
Tässä tekstissä on tavallaan Dark!Hermione ja vähän myös Dark!Severus. Ihastuin vähän tähän ideaan, joten voi olla, että tästä tulee joskus kirjoitettua oikeastaan pidempikin teksti, mutta nyt inspiraatio oli tällaiseen lyhyeen raapalepätkään, joten tällä kertaa tällaisena. Mutta stay tuned, koska tälle voi tulla spin-offeja tai sit tästä voi tulla isompi projekti!
Haasteet:
Yhtyeen tuotanto II (
Haloo Helsinki: Syvälle silmiin)
One True Something 20 #2Vuosi raapalehtien VSillä sinä olet minun onneni
1
Severus painoi lyhyen suudelman Hermionen poskelle, ja tyttö soi hänelle pikaisen hymyn ennen kuin jatkoi hiustensa harjaamista. Severuksen poistuessa huoneesta hän huokaisi syvään ja laski hiusharjansa pöydälle. Kasvot peilissä tuntuivat nykyään tuntemattomilta, ei hän ollut enää vuosiin ollut se sama tyttö kuin kouluaikoinaan. Kyyneleet olivat nousta hänen silmiinsä, mutta hän sai ne nielaistua, ravisti ajatuksen päästään ja nousi tuolilta. Ei hän voinut Severukselle näyttää heikkouttaan. Eikä hänen pitäisi näyttää sitä itselleenkään.
Kaikki oli alkanut vuosia aiemmin. Tarkalleen ottaen silloin, kun Tylypahkassa oli käyty taistelua Voldemortia vastaan. Severus oli ollut kuolla Naginin puremaan, eikä Hermione ollut voinut sallia sitä. Siitäkään huolimatta, että Severus oli kohdellut heitä kaikkia, etenkin Harrya, huonosti vuosien ajan. Salaa Hermione oli loitsinut hyvin voimakkaan parannusloitsun, joka puhdisti Severuksen kehon, palautti hengen takaisin kotiinsa. Mutta sillä oli ollut hintansa: loitsu oli vaatinut Hermionelta Severukselle jotain, mitä hän hän ei ollut osannut aavistaakaan. Jotain, mistä kirjassa, josta hän loitsun oli löytänyt, ei oltu mainittu mitään.
Loitsu oli vaatinut Hermionen rakkauden. Sinä hetkenä, kun hän oli loihtinut Severuksen pelastamiseksi vanhaa maataikuutta, hän oli myös vuodattanut sydämensä liemimestarille aina omaan tai rakkauden kohteensa kuolemaan asti.
Ja tässä tilanteessa hän oli nyt, koska ei ollut halunnut elää ilman rakkautta, edes valheellista sellaista.
2
Hermione asteli portaat alakertaan. Severus odotti jo keittiön pöydän ääressä, kahdelle lautaselle oli katettu paistettuja kananmunia ja pekonia, papuja ja viereen paahtoleipää. Lisäksi pöydällä oli appelsiinimarmeladia, maapähkinävoita ja mansikkahilloa, jotta Hermione saisi joka aamu valita itse, mitä haluaisi leipänsä päälle juuri sinä aamuna.
“Rakkaani, kyllähän sinä tiedät, että sinun täytyy juoda kurpitsamehusi. Se on hyväksi terveydellesi. Täytyykö tästä muistuttaa joka aamu?” Hermione puhui kevyen närkästyneeseen sävyyn, kuitenkin hymyillen, mutta todellisuudessa hän oli vain iloinen, ettei Severus taaskaan ollut ottanut kurpitsamehuaan valmiiksi.
Hermione avasi keittiön kaapin, otti sieltä lasin ja jääkaapista kurpitsamehua. Salaa hän kaatoi mehun joukkoon vain muutaman pisaran hyvin vahvaa lemmenjuomaa - se oli niin voimakasta, että vähäkin riitti - ja vei juoman sitten Severukselle.
“Ehkä sinä huomenaamuna muistat”, Hermione totesi sipaistessaan miehen tummia hiuksia. Hän tiesi olevansa itsekäs tehdessään niin. Ja juuri siksi hänestä tuntui, ettei hän enää tiennyt kuka oli. Vaikka joinain päivinä hän toivoikin voivansa antaa Severuksen mennä.
3
Aamiaisen jälkeen Severus ohjasi Hermionen sänkyyn. Niin se meni aina. Severus antoi Hermionelle sen hellyyden ja rakkauden, jota nainen elääkseen tarvitsi, Hermione antoi Severukselle lihallista nautintoa. Hänestä tuntui, että se oli oikeastaan vähintä, mitä hän saattoi tehdä Severuksen hyväksi, kiitokseksi siitä, mitä hän miehelle teki. Eikä seksi huonoa ollut - Severus oli oikeastaan alusta asti ollut sängyssä parempi kuin mitä Hermione oli odottanut. Hän keksi jatkuvasti uusia asioita, huomioi Hermionea ja piti huolta, että naisella oli kaikki hyvin.
Yleensä Hermione pystyi keskittymään seksiin, nauttimaan siitä, tuntemaan itsensä rakastetuksi sen aikana. Mutta sinä päivänä hän saattoi ajatella vain omaa julmuuttaan ja itsekkyyttään.
4
Seksin jälkeen Severus aina katsoi Hermionea silmiin, otti häntä käsistä kiinni ja kertoi rakastavansa häntä. Ja niin hän teki nytkin, otti Hermionea käsistä kiinni, hyväili tytön pehmeitä sormia omillaan. Hän kertoi rakastavansa, kehui Hermionen kauniita silmiä, sanoi Hermionen olevan kaunein nainen maailmassa. Niin kuin hän aina sanoi. Ehkä Hermione olikin, kaunein nainen Severuksen maailmassa, jossa lemmenjuoma esti häntä näkemästä muita naisia. Maailmassa, jossa jokainen miehen sana oli valheellinen, maailmassa, johon Hermione oli Severuksen houkutellut.
Mutta sitä Hermione ei tiennyt, että Severus joka aamu ennen aamiaista kumosi pikarillisen lemmenjuoman vaikutuksia estävää taikajuomaa. Jokainen hänen sanomansa sana, tekemänsä teko, oli aito ja todellinen, mutta Hermione ei sitä tiennyt. Eikä saisi tietää, sillä se oli hänen rangaistuksensa, rangaistus siitä kaikesta, mitä hän oli tehnyt Severukselle, joka oli ollut valmis kuolemaan.
Sillä enää Severus ei ollut valmis siihen. Se raastava kipu, jonka Lilyn menettäminen oli jälkeensä jättänyt, tuntui haihtuneen ja kadonneen hänen rakastuessaan uudelleen.