Title: Unelma ikuisuudesta
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairing: Gabrielle/OFC (Clarissa Monticelli)
Beta: -
Genre: fluffy angst?
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: -
A/N: Kirjoitin tämän siis alun perin #23 Turnajaisiin, joissa ei tällä kertaa sijoitusta tullut, koska muiden tekstit oli liian huippuja.
Ajattelin sitten kuitenkin julkaista tämän vielä erikseenkin, koska mä jollain tasolla tykkään tästä, vaikka tämän kanssa tulikin revittyä hiuksia muutamaan kertaan. Muutamalla kerralla viittaan siis siihen, kuten #mustepullossa paikalla olleet jo tietävätkin, että tästä tekstistä kirjoitettiin kolme eri versiota, joista sitten tämä viimeinen on muokattu yhdistelmä. Kuten irkissäkin jo sanoin, niin tämä ”on ehkä pisimpään kirjoitettu tuplaraapale tuplaraapaleiden historiassa”, koska tähän tuli törsättyä varmaan jotain noin viitisen tuntia… :’D
Unelma ikuisuudesta
Joulu on juuri saapumassa Ranskaan, kun jossain korkealla Pyreneitten vuoristossa Beauxbatonsin taika-akatemian suuren ruokasalin uumenissa Gabrielle Delacour etsii oppilasmeren seasta tutun värisiä hiuksia. Clarissa Monticellin violetit kiharat tunnistaa muiden tavallisten värien joukosta yhtä helposti kuin yksisarvisen hevoskotkien aitauksesta.
Gabriellen ja Clarissan katseiden kohdatessa toisen silmät lupaavat kuun ja tähdet taivaalta. Clarissan katse on niin intensiivinen, että Gabriellesta tuntuu kuin sillä voisi sulattaa jopa ruokasalin sadat sulamattomiksi loitsitut jääveistokset.
Gabrielle rakastaa puhdasta vuoristoilmaa ja eteensä levittäytyvää lumista maisemaa, mutta vieläkin enemmän hän rakastaa katsella, kuinka Clarissan hengitys muuttuu huuruksi kirpeässä pakkassäässä. Kuinka tytön hiukset vaihtavat väriä violetista punaiseen ja takaisin, kun Gabrielle suutelee häntä.
Neljäsosa veela ja metamorfimaagi ovat erilaisia kuin tavalliset noidat ja velhot, joten Gabriellen mielestä he sopivat loistavasti yhteen. Toistensa seurassa he unohtavat erilaisuutensa suihkulähteiden solistessa puutarhassa heidän ympärillään.
Gabriellen sormia kihelmöi, kun hän kietoo ne Clarissan violettien hiusten ja puoliksi sulaneiden lumihiutaleiden sekaan. Abarax-ratsut temmeltävät aitauksessaan, kun Clarissan lapasten peittämät kädet kietoutuvat Gabriellen lantion ympärille. Suudelmien lomassa vaihdetaan lupauksia ikuisuudesta ja unelmoidaan onnesta.
Ruokasalin seiniin upotettujen puisten nymfien kohottaessa kirkkaat äänensä lauluun ruokailun ajaksi Gabrielle havahtuu itse rakentamistaan vaaleanpunaisista pilvilinnoista. Clarissan hento hymy ja kirkkaana loistavat silmät ovat taas kerran saaneet hänen mielikuvituksensa laukkaamaan luvatta omille teilleen.
