Kirjoittaja Aihe: The Umbrella Academy: Arvojärjestys, S, Ben, ficlet  (Luettu 2499 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Arvojärjestys
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: The Umbrella Academy (Netflix)
Ikäraja: S
Pääosassa: Ben (Sparrow)
Genre: Apeahko draama, hahmoavautuminen

Summary: Hän oli Numero Yksi nyt kun Marcus oli poissa. Hän oli Numero Yksi siksikin, ettei ollut enää ketään toista hänen lisäkseen.

A/N: Sijoittuu kolmannen kauden loppupuolelle. Osallistuu Teelusikan tunneskaalaan katkeruudella ja Sana/kuva/lause -haasteeseen lauseella Hän pitelee maapalloa käsissään.



***



Ben istui hotelli Obsidianin nuhjuisen huoneen sängyllä ja tuijotti nyrkkiin puristuneita käsiään. Kaikkialla oli niin hiljaista, että hän saattoi kuulla omat sydämenlyöntinsä, joiden kiivaus kertoi jonkin olevan vialla. Hän oli kokeillut urheilla itsensä niin väsyneeksi, että kaikki aivotyö olisi mennyt normaalien ruumiintoimintojen suorittamiseen, mutta vaikka hän olikin ollut aivan kuitti, uni ei ollut tullut kuin katkonaisissa pätkissä. Sitä oli jatkunut jo päivien ajan.

Joku olisi voinut väittää, että ulkona aukeavalla maailmanlopulla oli osuutensa hänen epämiellyttäviin tuntemuksiinsa, mutta Ben tiesi paremmin. Hänen kykynsä itsekritiikkiin oli koulittu nuoresta asti niin skarpiksi, ettei hänellä ollut saumaa valehdella itselleen.

Hän oli yksinäinen, ja se tosiasia oli kitkerä niellä. Hän oli aina viihtynyt yksikseenkin, mutta nyt kun hänen kuudesta sisaruksestaan oli jäljellä enää yksi, todellisuus alkoi hahmottua muillakin tasoilla kun maailmanlopullisella. Hän oli viimeinen Sparrow Academyn kasvatti nyt kun Sloane oli sanonut sopimuksensa irti päin hänen kasvojaan. Sen lisäksi että sisko oli kääntänyt selkänsä, Beniä raivostutti se, ettei hänen lisäkseen ollut ketään toista, joka olisi osoittanut hänen näkemyksillään olevan merkitystä. Hän olisi tahtonut tuoda jokaisen ajatuksensa esiin ja varmistaa, että ne myös kuultiin. Hänhän oli arvojärjestyksessä ensimmäinen. Hän oli Numero Yksi nyt kun Marcus oli poissa.

Hän oli Numero Yksi siksikin, ettei ollut enää ketään toista hänen lisäkseen.

Hän oli yksin Yksi.

Ben hengitti syvään ja päätti ottaa muutaman askeleen. Hän kuljeksi ympäri hotellin käytäviä keräten ajatuksiaan kokoon. Jos kaikki todella oli tulossa päätökseen, ehkä hänen olisi tullut käyttää viimeiset päivänsä jotenkin hyödyllisesti. Paha kyllä hän oli muiden tavoin jumissa siinä oudossa, kirotussa hotellissa, joten vaihtoehdot olivat mitä olivat.

Ehkä hän olisikin viihtynyt omiensa parissa, Ben ajatteli. Olihan hänellä ja hänen sisaruksillaan aina olleet hyvät välit?

Vai?

He olivat olleet kuuluisia, seitsemän Sparrow Academyn kasvattia, ihailtuja sankareita, julkimoita. He olivat pelanneet yhteen hiileen tilanteessa kuin tilanteessa. Eivätkö olleetkin?

Tai ehkä he olivat olleet sellainen tiimi, jonka jäsenet välittävät viime kädessä eniten itsestään.

Ben säpsähti ajatustaan, sillä se olisi tehnyt asiasta totta hänenkin kohdallaan. Hevonkukkua, tietysti hän sisaruksistaan välitti – tai oli välittänyt.

Vai?

Viime kädessä jokainen todella vastasi itsestään, Ben muistutti itseään lausetta tyynesti toistellen, vaikka pyyhkäisikin kylmännihkeän hikipisaran ohimoltaan. Syyllisyyttä, sitäkö se oli? Miksi hän olisi kokenut syyllisyyttä edesmenneistä sisaruksistaan?

Miksi juuri hän oli menettänyt kaikki ja kaiken? Miksi juuri hänen kohtalonaan oli ollut jäädä jäljelle ja yrittää luovia yksin eteenpäin? Kaiken sen jälkeen, mitä hän oli sisarustensa, omiensa, vuoksi tehnyt.

Sellaista oli turha miettiä, Ben painotti itselleen ja pakotti hengityksensä rauhallisemmaksi. Hän oli ainoa jäljellä oleva Sparrow, eikä hän voinut antaa valppautensa rapistua. Ykkösen saappaat eivät suotta olleet raskaat täyttää.

Hänen olisi luullut tietävän.

« Viimeksi muokattu: 24.09.2022 19:29:13 kirjoittanut Maissinaksu »
"I read you loud and clear, Lizard."

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 096
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Vs: The Umbrella Academy: Arvojärjestys, S, Ben, ficlet
« Vastaus #1 : 06.04.2023 19:29:17 »
Nyt ku oon viimein saanut katsottua TUA:n kolmoskauden loppuun niin voin lueskella lisää näitä ficejäsi siitä :D Ben on kiintoisa hahmo, kun hän on samaan aikaan semmoinen vähän reppana symppis mutta jollain tavalla myös rasittavan ärsyttävä 😅 Sellainen, etten mä ainakaan häntä tosielämässä paljoa jaksaisi. (Klaushan se joskus kans sanoi, että heidän Beninsä oli kivempi kuin Sparrow'n :D Ja fiilaan sitä.) Tätä lukiessa huomasin, että fiilikseni Benistä sopivat tähän ficiinkin yllättävän hyvin. Hän on jäänyt yksin, kun muita ei enää ole ollenkaan tai nämä ottivat ja lähtivät heidän ryhmittymästään, ja on se jotenkin niin surkua :'( Varsinkin kun ei Ben oikeesti mikään persläpi ole ja pohjimmiltaan vain haluaa hyvää. Sillee et ei hän ihan tätäkään olis ehkä ansainnut, reppana.

Lainaus
Tai ehkä he olivat olleet sellainen tiimi, jonka jäsenet välittävät viime kädessä eniten itsestään.
Siltä se vähän ainakin minusta tuntui. Ei sillä että Umbrella Academyn poppoo olisi mikään yhteen hiileen puhaltavan, aina yhdessä pysyvän ja toisiaan tukevan perheen täydellinen ruumiillistuma, mutta kyllä heistä sarjan aikana enemmän huokui sellainen välittäminen ja tietynlainen (vähän ehkä vinksahtanut) perhehenkisyys, aitous. Toki jos Sparrow Academyn jäsenten keskeistä dynamiikkaa oltaisiin käsitelty samalla lailla parin tuottiksen ajan, siitä ehkä aattelisi samalla tavalla, mutta nähdyn perusteella ei kyllä :D Enemmän he vaikuttivat siltä mitä Umbrellat luultavasti nuorempana olivatkin ennen kuin löysivät toisensa uudestaan isänsä kuoleman jälkeen.

Mut voi ääää Ben. Ei ole hänellä kyllä helppoa, kun oma vanha perhe/tiimi jätti tavalla tai toisella ja Umbrellan tyypitkin suhtautuvat varautuen (ja vertaavat häntä heidän omaan Beniinsä). Ykkösenä mutta yksin, joten sillä roolilla ei käytännössä ole enää mitään merkitystä. Vähänkö muuten tykkäsin siitä pohdinnasta, että hän on nyt Sparrow'n Numero Yksi, ihan jo siksikin että on hän on Sparrow'ssa yksi ja ainoa enää. Mua on aiemminkin viehättänyt sellaiset "yksin muttei yksinäinen" ja muut vastaavanlaiset pohdiskelut/kielellä leikittelyt, ja noi sun jutut sopii hyvin samaan kategoriaan. Ben on Numero Yksi, mutta yksin, ja selvästi myös yksinäinen. Voi raasua. Vähän kans loppulause vihlaisee sydäntä, koska sen mukanaan tuoma syyllisyys on niin kamalaa, yyyy tähän menee melkee jo angstipangstin puolelle! Haluan antaa Benille halin. Kyllä se semmosen ansaitsis, vaikka vähän rasittava onkin :D 
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti