Ikäraja: S
Tyylilaji: fluffy
Paritus: Alice/Lily
Haasteet: Femme10 #6 ja Fluffy10 #4 sanalla villiviini.
A/N: Kiitos Thelina, kun ehdotit tätä paritusta! Yllätyin itsekin siitä, kuinka tämä vei mennessään.
Vartioi sydäntäsi
Villiviinistä on tullut punainen ja kuriton. Se on kahliutunut rähjäisen kivitalon ympärille kuin aarrettaan mustasukkaisesti vartioiva lohikäärme. Alice pujahtaa sen kynsien suojiin. Hän riisuu huppunsa vasta, kun on astunut turvaan kotinsa kynnyksen yli. Kuumana palavan uunin lämpö hohkaa eteiseen saakka. Alice haistaa kanelin, vaniljan ja kuorestaan erotettujen omenien kirpeyden.
Kori kylkeä vasten keikkuen Alice kävelee hellan luokse ja suukottaa vaimonsa jauhoista poskea. Lily ynähtää hajamielisesti ja katsoo pöydällä lepääviä piirasaineksia. Taikina on jo kaulittu ja taiteltu siististi vuokaan.
”Minusta tuntuu, että olen unohtanut jotakin”, Lily miettii ääneen. Hän kuulostaa ahdistuneelta. Alice ymmärtää kyllä. Kun piileskelee kauhulta ja kuolemalta, pienetkin vastoinkäymiset voivat saada suuret mittasuhteet.
”Olisiko se muka niin kamalaa?” Alice huikkaa ja alkaa purkaa koriaan. Siellä on taikajuoma-aineksia, kuten punaisena hehkuva pihlajanoksa, sen marjaterttu ja useita upeita kuparisia kallioimarteita. Ne ovat niin kauniita, että Alice päättää säästää muutaman kukkavaasiin.
”En pidä epäonnistumisesta”, Lily tuhahtaa ja kieputtaa taikasauvaansa punaisen hiuskiehkuran ympärille. Noita itse ei huomaa sitä, mutta Alice näkee suortuvan vaihtaneen väriä taivaansiniseksi. Häntä hymyilyttää.
”Sinä et epäonnistu koskaan.”
”Tuo ei ole totta!” Lily huudahtaa. Hänen pöyristynyt äänensävynsä huvittaa Alicea. ”Minähän olen kävelevä katastrofi.”
Se on niin absurdi väite, että Alice suorastaan tuntee kulmakarvojensa halun hypätä hänen otsaltaan ja kipittää nauraen tiehensä.
”Emme ole enää koulussa, rakas”, Alice muistuttaa. Hän tietää, ettei ole kyse siitä, mutta jatkaa silti. ”Täällä sinun ei tarvitse pelätä, että kukaan tuomitsee ja arvostelee sitä, mitä teet.”
”Ehkäpä...”
”Tee se piirakka ja katso, mitä tapahtuu. Haluat kuitenkin.”
Lily hymyilee ja näpäyttää taikasauvaansa. Hänen itseluottamuksensa on palannut. Omenanpalat asettuvat vuokaan virheettömän spiraalin muotoon mausteineen kaikkineen.
”Kiitos”, Lily sanoo ja pujottaa kätensä Alicen uumalle, ”kun jaksat muistuttaa minua siitä, kuka todella olen.”
”Aina”, Alice lupaa, vaikka juuri se sana on kaikista vastuuttomin ja vaarallisin, mutta noita ei välitä.
Sota on vienyt heiltä paljon, mutta heidän sydäntään se ei saa.