ikäraja: S
A/N >>Mun piti kirjottaa äidinkielen esseetä. Oon ihan järkyttävän sekava täl hetkel ja aloin säätää jotain ja kuvitella asioita ja kirjottaa jotain tosi hämystä, koska luin yhen tekstin ja tuli vaan sellanen fiilis et piti kirjottaa. Kirjottaa jotain.. Outoa.. Joten siinä, ole hyvä<<
Sinä voit sukeltaa toiseuteen: sellaiseen maailmaan, jota et ennen olekaan nähnyt. Siinä maailmassa sinua odottaa erilainen ymmärrys, viisaus. Mikä tekee toiseudesta tällaisen paikan, mikä erottaa sen tästä todellisuudesta, jossa nyt olet? Anna kun kerron.
Toiseudessa sinun ei tarvitse olla kukaan, mikään. Sinä voit katsella ja tarkkailla: olla kuin katselisit sivusta, vaikka oletkin kaiken keskellä. Sinut pakotetaan ajattelemaan asioita eri näkökulmista, eikö se olisikin mukavaa vaihtelua? Että sinun on pakko katsoa, vaikka et ehkä halua. Vaikka jokin osa sinusta on yrittänyt unohtaa, sulkea silmänsä tai vain kieltää. Tai päättänyt olla tietämätön, niin silti sinut nyt vain laitetaan katsomaan.
Ja sinähän katsot, sillä siellä on jotain niin puoleensavetävää, ettet voi kääntyä siihen selin. Tieto on valtaa, vai onko? Tieto lisää tuskaa, niinkö? Joku voisi jopa sanoa, että tieto puuduttaa. Ei sitä jaksa tiettyyn pisteeseen mennessä enää olla peloissaan, on vain hyvin katkera ja tyhjä.
Ja siinä vaiheessa tuleekin taas katsoa asioita eri valossa, eri yksityiskohtia, koska ne täydentävät toisiaan ja luovat maailmasta kokonaisuuden. Mutta toiseudessa ollessasi sinun ei anneta eritellä niitä, ei anneta jakaa maailmaa hyvään ja pahaan, oikeaan ja väärään. Kaikki on yhtä monipuolista, särmikästä ja silkkistä massaa, joka vilisee jatkuvana muuttujana ympärillämme kietoen syleilyynsä. Se vaikuttaa kaikkeen ja pitää kiinni kaikesta mihin kerran tarttuu.
Toiseuteen saapuessasi saatat vielä määritellä tunteesi jaotellen ne positiivisiin ja negatiivisiin. Mutta entä se tyhjyys, jonka joskus koet? Entä ne tunteet, jotka saattavat tuntua niin kauheilta kuin ihaniltakin yhtä aikaa? Jotta voisit määritellä tunteesi, sinun on unohdettava niiden määritelmät. Koska kaikki tunteet ovat sitä yhtä ja samaa olemusta, missä mikään ei ole mitään, mutta kaikki on kaikkea. Sinä olet kaikkea.
Toiseudessa sinulle ei anneta mahdollisuutta vetäytyä rajojesi sisäpuolelle. Niin, siis tuo "me täällä ja nuo tuolla" -ajattelu. Mitä se sellainenkin on olevinaan, yhtä lailla me kaikki olemme "me". Miksi jakaa tämä maailma rajoilla, määritellä asioita sen mukaan mitä ollaan satuttu määräämään ryhmäksi "me"? Siis että ainakin meillä menee hyvin, ainakin me olemme parempia hoitamaan asiamme ja ainakin meillä on sentään sitä ja tätä. Mutta miksi ne rajat on vedetty, ja miksi tulisi kilpailla niiden toisten kanssa, ehkä jopa asettua vastaan ja vihata?
Raja on teidät erottanut muualla, muttei toiseudessa. Saatte nähdä, kuinka teidän väliinne vedetty raja ei ole raja ollenkaan, se on luomanne vahva illuusio. Ja silti hyvin usein noiden rajojen puolesta ollaan valmiita kiistelemään, tappelemaan, taistelemaan, tappamaan. Joskus jopa tietämättä, tai sen kummemmin ymmärtämättä syytä siihen, mitä ollaan tekemässä. Ehkä yksi "meistä" sanoi, että se on niille toisille oikein, että ne vain uhkaavat teitä ja teidän tulee puolustaa omianne. Mutta eikö "niille toisille" sanottu juuri samoin? Mikä erottaa teidät, mikä tekee teistä eri kaltaisia?
Sinun löytäessäsi toiseuden, et löydä vastauksia. Sillä sinun ei tule kysyä siellä kysymyksiä: sinun tulee nähdä, kokea, tuntea. Muuttua, sulautua, ajatella. Sinun täytyy olla osa toiseutta. Oletko tietoinen tästä kaikesta, mitä ympärilläsi tapahtuu? Tai mitä saattaisi tapahtua? Maailmasta, ihmisistä, oloista. Meistä, jotka olemme osa ryhmää "me". Me kaikki.
Se mitä et tiedä, et voi kaivata. Mutta etkö kaipaa sitä, että voit tietää? Että saat nähdä ja ymmärtää, saada kokonaiskuvan ja irtautua siitä kaikesta, mitä sinulle on syötetty hiljalleen elämäsi varrella. Ehkä kuvittelet, että olet muovannut itse itsesi, kasvanut omaan ajattelutapaasi ja luonut omat totuutesi ja selvittänyt, miten on oikein uskoa ja tuntea. Mutta koskaan ei tule olemaan valmista, etkä ole koskaan mitään arvomaailmaa itsellesi täysin rakentanut.
Tervetuloa toiseuteen, löytämään itsesi, löytämään meidät. Tai ehkä vain kohtaamaan, sillä ei sitä kai voi löytää sellaista mitä ei ole etsinyt, tai mikä ei ole ollut kadonnut. Se kaikki on ollut aivan siinä silmiesi edessä, mutta tarvinnet pienen sysäyksen sen näkemiseksi.
