Ficin nimi: Kuun maalaukselliset vaiheet
Kirjoittaja: Aelina
Ikäraja: S
Genre: romance (ihastusta ilmassa), AU (Fred, Remus ja Sirius elossa)
Paritus: Sirius/Remus
Vastuuvapaus: En omista Rowlingin luomaa maailmaa, hahmoja tai tapahtumia, enkä saa teksteistäsi rahaa.
Yhteenveto: Remus on sopinut tapaavansa Siriuksen kaksosten taidenäyttelyssä.
A/N: Piti vaan saada kirjoitettua jotakin. Ensimmäinen ficci, ei saa purra.
KUUN MAALAUKSELLISET VAIHEET
Remus Lupin käänteli päätään. Harmaantuvat hiukset kaatuivat toiselle puolelle päätä. Hänen edessään oli maalaus, josta hän ei ottanut oikein selvää. Hän ei oikein tiennyt, miksi oli vaivautunut paikalle. Kaikella kunnioituksella Frediä ja Georgea kohtaan - taulut olivat kamalia.
Fred oli kuvannut taidenäyttelyä “abstraktiksi”. George “moniulotteiseksi”. Monta kerrosta maalia tauluissa ainakin oli. Korkeuserot saattoi lähes nähdä.
Kaksosten uusin villitys oli tullut pian sodan loputtua. Ja nyt heillä oli monta maalausta, enemmän kuin Remus olisi koskaan arvannut. Maalaamista sanottiin kyllä terapeuttiseksi, mikä ehkä sodan jälkeen oli tarpeellista. Niin monia kuolleita, aivan liikaa Remuksen mielestä.
Huone oli lähes tyhjillään. Remus ei tuntenut kahta muuta huoneessa olijaa. Oikeasti hän oli tullut tapaamaan Siriusta, joka tapojensa mukaan oli myöhässä. Se turhautti hieman hyvähermoista miestä. Eikö Sirius koskaan voinut pitää aikatauluista kiinni?
“Mitä mies?” Fred kysyi ilmestyen vasemmalle puolelle.
“Olet tuijotellut maalausta monta minuuttia”, George sanoi oikealta puolelta.
“Mitä mieltä olet siitä?” Fred kysyi.
“Meidän mielestämme se on mestariteos!” George lisäsi ylpeästi.
“Oikein hieno”, Remus myötäili. Hän oli kaikkien suosikkiopettaja ja syystäkin.
“Mitä näet siinä?” Fred jatkoi kysymyslinjalla.
Remus alkoi mumista jotain epämääräistä. Mistä taulu kertoi? “Pimeydestä?” Remus sanoi turhan kysyvällä äänensävyllä.
“Olet aivan oikeassa!” Fred vastasi suupielet korvissa.
“Se on käsityksemme kuolonsyöjän sisimmästä”, selitti George. Mieleen tuli lähinnä musta maalioksennus.
“Hei Remus!”
Remus päästi helpottuneen huokaisen. Vihdoin Sirius vaivautui saapumaan paikalle. Sekuntikin vielä, ja Remus olisi kuristanut Siriuksen omin käsin. Tai ehkä ei kuitenkaan, ainakaan nähtyään Siriuksen virnistyksen ja sekaisen mustan tukan. Sellainen, johon Remus olisi halunnut upottaa kätensä. Tietenkään hän ei niin tekisi.
“Sirius! Mitä mieltä olet taulustamme?” George kysyi.
“Mahtava. Tuo mieleen kuolonsyöjän sydämen”, Sirius vastasi.
Remus pudisti päätään - täällä oli jotakin todella pielessä. “Sirius”, hän sanoi kohteliaasti. “Vaivauduit sitten viimeinkin saapumaan paikalle?”
“Joo, tuli hieman mutkia matkaan”, Sirius sanoi ja onnistui kuulostamaan hieman pahoittelevalta.
“Ei kai taas joku lemmikkikaupan alennus?”
Jos Siriuksella olisi ollut ihmisen muodossa häntä, hänen häntänsä olisi juuri nyt ollut jalkojen välissä. Ja korvat luimussa. Hän katsoi poispäin. Se oli jotakin, mikä sai Remuksen sydämen sulamaan, joten hänkin kääntyi katsomaan muualle. Katse kiinnittyi takaseinällä olevaan tauluun.
“Onko tuo rakkaudesta?” Remus kysyi kaksosilta.
“Ei tietenkään! Se on verta”, Fred kertoi kuin itsestäänselvyyden. Se sai Remuksen kohottamaan kulmiaan erittäin kysyvänä.
“Oletko ollut naisen kanssa siihen aikaan kuusta? Se on kamalaa. He ovat kuin raivotautisia”, George kuiskasi Remuksen korvaan kuulostaen kauhistuneelta. Sirius päästi haukahtavan naurun, joka jatkui ainakin viisi minuuttia. Siinä vaiheessa Remus mulkaisi Siriusta tiukasti. Sirius vaikeni.
“Olette kuin vanha aviopari”, Fred totesi.
Siinä vaiheessa kumpikin mulkaisi Frediä. Fred virnisti viattomasti.
