Kirjoittaja Aihe: Metsän häät ll S ll romanttinen, tunnelmoiva, luonto ll one-shot  (Luettu 3532 kertaa)

Aelina

  • ***
  • Viestejä: 496
Nimi: Metsän häät
Kirjoittaja: Aelina
Ikäraja: S

A/N: Pahoittelut nyt jo etukäteen muutamasta ratkaisusta. Olen alunperin julkaissut tämän neljä (!) vuotta sitten jossakin. Muokkailin hieman tekstiä, mutta muutamia ratkaisuja säilytin, joista en pitänyt liiemmin. Kuitenkin, tyylin on tarkoitus olla vähän tunnelmoiva ja jossain määrin romanttinen, mutta oikein genreä en löytänyt tälle. Sen kummempaa juonta tällä ei ole, kuten ei myöskään pituutta. (Minäkö kriittinen? Eh...)

Suosittelen lukemaan tekstin hitaasti tämä taustamusiikkina.

METSÄN HÄÄT

Metsä elää. Siellä kaikuu musiikki lintujen lennellessä taivaalla. Musiikki on sanatonta ja vie jokaisen mennessään. Eräs tyttö on lähtenyt tanssahtelevin askelin musiikin kuljettamana kävelemään syvemmälle metsään. Puut roikottavat oksiaan kohti maata, ja tunnelma on mitä ihanin. Musiikki on haikeaa ja tuo kyyneleet silmiin.

Tyttö niiailee puille ja antaa perhosten laskeutua kämmenilleen. Metsässä on taikaa. Taikuus nostattaa sumun, joka muuttaa tytön lumenvalkean mekon polvipituiseksi. Mekko on olkaimeton, ja kukkaisvyö köyttää sen tytön vartalon ylle.

Tyttö tanssii paljain jaloin sammaleilla. Ajatukset ovat sumeita, eikä hän tiedä iloitseeko hän vai onko surullinen. Metsässä ei voi ajatella. Kyyhkysparvi lehahtaa lentoon läheisistä puista. Ne kaartavat ensin kerran tytön pään ylitse ja sitten toisenkin. Erään linnun sulka putoaa ja koskettaa tytön hiuksia. Hiukset rullautuvat nutturalle, johon sulka jää. Kaarnanruskeat hiukset väistävät nurmenvihreiden silmien edestä. Valo suodattuu puiden läpi, ja on alkanut hämärtää.

***

Poika astelee saappaat jaloissaan hämärtyvään metsään. Musiikki on viekoittelevaa ja väkevää, väkevämpää kuin viina. Muurahaiset kävelevät maata pitkin, kunnes niiden eteen osuvat saappaat. Niistä välittämättä he kävelevät niiden yli kadottaen ne. Polvien likatahrat katoavat, ja paita hohkaa valkoisuuttaan.

Pojan taivaansiniset silmät ovat uteliaat, kun kettu kävelee vastaan ja koskettaa ohi mennessään valkealla hännänpäällään pojan housuja muuttaen ne valkoisiksi. Tuulenvire kulkee ilmassa tasoittaen vaalean tukan siistimmäksi ja putsaten lehdet edessä aukeavalta polulta.

Matka jatkuu yhä edemmäs.

***

Lintujen laulu alkaa hiljentyä väistyen voimistuvan metsän musiikin tieltä, kunnes sekin on enää vain taustahälyä kaiken muun rinnalla. Musiikki kuljettaa kahta kulkijaansa yhä syvemmälle metsän taikaan.

Tuulenvire tulee jälleen esiin asetellakseen punaisen maton polulle, ja maton toiseen päähän puisen pöydän. Pöytä kannattelee päällään herkkuja ja juomia. Kaikki pöydällä on kuvioitu ja väritetty luontoa kunnioittaen ja sen mukaan. Keksit ovat kuin perhosia, rouheet kakun päällä tuovat mieleen ketunhännän ja juoma on väriltään kuin auringonsäteet.

Tyttö on kävelemässä maton toiseen päähän katsomatta edes ympärilleen. Hän leikittelee perhosten kanssa. Yhtäkkiä hän huomaa seisovansa matolla, ja hänen edessään seisoo poika. Pojalla on kädessään kukkakimppu. Ja millainen! Kukat ovat kirkkaimmissa väreissä, mitä tyttö on koskaan nähnyt. Tyttö niiaa pojan ojentaessa kimpun hänelle. Yhdessä he lähtevät kävelemään kohti pöytää. Metsän musiikki sanelee kävelyn tahdin hitaaksi ja rauhalliseksi. Kumpikaan ei katso toista. Linnut tuovat häähunnun tytön hiuksiin ja asettelevat pojan kaulaan punaisen rusetin.

Pöytä houkuttelee syömään antimiaan, mutta kumpikaan - tyttö tai poika - ei saa katsettaan irti toisesta. Tilannetta ei tunnu voivan kesyttää, se elää elämäänsä välittämättä ihmisen tahdosta tai määräyksistä. Se ei anna ihmiselle edes valtaa. Luonto on päättänyt jo tämän kaiken.

“Luonto on tämän kaiken tehnyt, eikä luontoa voi vastustaa.” Pojan sanat kiertävät metsää ja houkuttavat eläimiä paikalle. He istuvat aukeaman reunoille ja katselevat uteliaina tilannetta. “Joten... tuletko vaimokseni?”

“Tulen.”

Ja siitäkös vasta juhlat alkavatkin.
« Viimeksi muokattu: 29.12.2017 03:32:29 kirjoittanut Aelina »

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 252
Oi, tämä on tosi soma! Kovin unenomainen. Omana kierouksia etsivänä itsenäni bongasin tästä myös aavistuksen uhkaavammasta taustafiiliksestä. Siinä on samaan aikaan jotain taianomaista mutta myös pelottavaa, että metsä tuolla tavalla voi lumota ja tuoda kaksi toisilleen tuntematonta (ainakin näin tulkitsin) ihmistä yhteen ja heidät vielä naittaakin!

Kiitoksia, oikein tunnelmallinen makupala junamatkailuuni! ^.^

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 643
^ Komppi.


Mutta jos nyt jotain itsekin sanoisin, vaikka oikeasti Piraatti kyllä sanoi aika lailla sen, mitä juuri ajattelin kun tätä luin ;D niin nautin suuresti tuosta elokuvamaisesta kuvailusta, kuinka jotenkin tapahtumat soljuivat etiäpäin kun hahmo käveli syvemmälle metsään. Jotenkin tuli sellainen gaiman-tyylinen (Tähtisumua siis ajattelen) kohtalo-parittaminen mieleen. Ei silleen että väkisin nakeltais metsään nuoria että sinä tuolle ja sinä tuolle, mut silleen ikään kuin mitäneon, soul markit? silleensä jonkin merkin alla etsiydyttäisiin häihin metsän uumeniin ja sitten siellä, tuota, kai häät olisivat.

Niin! Ajatukset! Sanat! Joku nakkeli juuri virtuaalityynyllä, niin pääni tyhjeni! Mut joo, pidin tykkäsin nautiskellen lueskelin <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 771
Oi kuinka ihanan tunnelmallista ja noh - ihanaa!

En osaa oikein muuta sanoa. Tämä oli niin sadunomainen ja kiva, että sai itsensäkin vähän haaveilemaan. Lintujen tuoma huntu oli ihana kohta, tuli mieleen vähän Tuhkimo - ja sadulta tämä totta vie tuntuikin. Oli kyllä hassu ajatus, että metsä tavallaan johdattaisi kaksi toisilleen kuuluvaa sielua. Haluaisin kyllä mielelläni lukea lisääkin taustaa (haluan aina tietää enemmän teksteistä kuin mitä annetaan, ehkä välillä voisin vain tyytyä siihen, mitä luen) tai että miten pariskunnalla menee.

Kiitoksia tästä pienestä pätkästä, oli kyllä ihana iltapala näin lauantaiksi. <3 (toistinko tarpeeksi monta kertaa sanaa ihana?)

- Syksy

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 169
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Päädyin tämän tekstin pariin Etsi otsikko ja kommentoi -haasteesta, jossa oli edellisviikon hakusanana metsä. Voi että miten ihanaa luettavaa tämä olikaan tähän aamutuimaan! Kuvailu on kaunista ja elävää, ja metsä on herätetty onnistuneesti henkiin tekstin keinoin. Taustalla häilyvä fantasiaelementti on ihastuttava: sulka putoaa päähän ja saa hiukset nutturalle, linnut tuovat häähunnun ja rusetin... Tulee sellainen tunne, että hahmot ikään kuin sulautuvat osaksi metsää ja sen moninaista maailmaa. Pidän siitä, ettei tarinan taustoja tai maailmaa ole avattu kovin tarkasti, vaan paljon jää lukijan mielikuvituksen ja tulkinnan varaan. Se toimii hyvin tällaisessa melko lyhyessä, tunnelmoivassa tekstissä.

Tykkäsin kovasti, kiitokset! :) -Walle

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Oi tämä oli kaunis. Kaikki tapahtui jotenkin niin hennosti. Mieleeni nousi sellainen valoisa metsä, jossa kasvaa paljon kaikenlaista värikästä ja kaikkialla viheröi eri vihreän sävyt. Eikä siellä voi olla kiviä ja karheaa maassa, jos siellä voi tanssiakin. Olen itsekin joskus miettinyt kuinka voisikin aistia kaiken kauniin joka solullaan juuri noin että perhoset tulevat lähelle eivät pelästy. Linnun lentävät aivan vierelle eivät karkaa.
Ei edes kettu karkaa vaan sillä on oma tehtävänsä. Nuo kaksi on kaiketi tarkoitettu toisillee, koska ilmeisesti metsään ei samanaikaisesti osu kahta ihmistä. Näin ajattelin tästä.

Aelina

  • ***
  • Viestejä: 496
Apua. :D Lupasin itselleni, että olisin kiittänyt jo aiemmin kommenteista, mutta unohdin. Olin hieman yllättynyt, kun huomasin, että näin kuukausien jälkeen tämä oli saanut pari kommenttia lisää!

Iso kiitos kaikille viidelle, oli ihana huomata, että pätkä oli ilahduttanut muita. :) (Ja tietysti kommentit vuorostaan ilahduttivat minua!  8))

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 144
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vaihdokkaista hyvää iltaa, ja näemmä erittäin tunnelmallista sellaista. Mulla on täällä ihan kylmät väreet kun jäin fiilistelemään tätä tekstiä ja tätä kappaletta, jonka sen taustalle tarjoilet. Todella kaunis ja todellakin unenomainen tunnelma, kuten Avaruuspiraattikin mainitsee. Teksti on täynnä kaunista kuvailua ja ihania yksityiskohtia. Hauska vastakkainasettelu kahdessa ensimmäisessä osasessa, ensin kovin hentoa ja kaunista ja feminiinistä ja sitten maskuliinista, rouheampaa kuvailua. Tykkäsin, se sopii tähän todella hyvin. Ah, taidan jättää vain tämän musiikin tänne taustalle ja tunnelmoida vielä vähän teeni äärellä. Kiitos tästä tunnelmapalasesta. <3

- Frac
The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.

Aelina

  • ***
  • Viestejä: 496
Kiitos ihanasta kommentista. <3