Kirjoittaja Aihe: Tulitikkupoika | S | erikoinen kohtaaminen talviyössä  (Luettu 1372 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 769
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII ja Spurttiraapale V

A/N: ¯\_(ツ)_/¯




T U L I T I K K U P O I K A

Jasper potkii lumipenkkaa ja miettii, mitä tehdä ja minne mennä. Ei huvita palata takaisin sisälle – kännipäisistä kavereista on tullut ihan idiootteja. Jasperille ei ole alkoholi juuri maistunut. Ehkä siksi, että Jasper tietää, ettei railakkainkaan humala saa häntä kuulumaan joukkoon. Ulkopuolisuus on elinikäinen diagnoosi, ja Jasper sairastui siihen jo varsin nuorena. Valitettava tosiasia, sitä se enää on.

Joku harppoo pihalle. Jasper vilkaisee. Jätkä tanssahtelee levottomasti paikoillaan. Jasper tuhahtaa eikä jaksa kiinnostua. Hän päättää lähteä. Hän ehtii ottaa vain muutaman askeleen, kun jätkä huikkaakin:

”Hei!”

Jasper kääntää päätä kysyvänä. Jätkä kysyy suomeksi jotakin, mutta hän mumisee eikä Jasper saa sanoista selvää.

”Va?” Silloin jätkä tajuaa vaihtaa kieltä.

”Har du tändstrickor?” Pojan ruotsi on empivää ja kömpelöä, mutta Jasperista tuntuu, että se johtuu pikemminkin promilleista kuin kielitaidoista. Jasper ei ole varma, onko hänellä tulitikkuja. Kuka niitä muka enää käyttää, kun sytkäritkin on keksitty? Taskusta kuitenkin yllättäen löytyy tikkuaski. Outoa, Jasper ajattelee. Miten tuo on mulle päätynyt?

”Ja, ta det”, Jasper sanoo ja heittää askin jätkälle. Se saa kopin ja kiittää, mutta ei kaiva esiin tupakoita, mikä kummastuttaa Jasperia. Sen sijaan jätkä sytyttää tulitikun ja hengittää pistävää rikin tuoksua syvään keuhkoihinsa. Toisella kädellään jätkä suojaa haurasta liekkiä kylmältä tuulelta ja tuijottaa ahnaasti, kun se polttaa tikun mustaksi mennessään. Jasper ei osaa muuta kuin tuijottaa, koska onhan tuo nyt ihan vitun omituista. Poika antaa tikun palaa aivan loppuun saakka, kunnes hän äsähtää poltetta sormissaan ja pudottaa tikun.

”Tack”, poika hymähtää tyytyväisenä.

”Varsågod.” Oikeasti Jasperin tekisi mieli nauraa, että mitäs helvettiä, mutta se olisi tökeröä. Poika ojentaa askia takaisin, mutta Jasper kieltäytyy.

”Hålla det”, hän kehottaa. Poika näyttää hellyttävän kiitolliselta. Vaikka koko kohtaamisen absurdius yhä hämmentää Jasperia, häntä myös hymyilyttää. Tuntuu kivalta tuottaa jollekulle iloa näinkin pienillä teoilla. ”Öm. Vi ses?”

Jasper vilkaisee kävellessään olkansa yli. Poika vilkuttaa hänelle. Jasper vilkuttaa takaisin ja kävelee nauraen kotiin.


« Viimeksi muokattu: 12.02.2020 02:41:31 kirjoittanut Sokerisiipi »

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 476
Vs: Tulitikkupoika | S | erikoinen kohtaaminen talviyössä
« Vastaus #1 : 13.02.2020 11:22:59 »
Kommiksesta hej :D

Tämäpä oli mukavan erilainen pätkä. Ensinnäin tuo varsinainen tapahtuma oli täysin absurdi ja tuli lukijalle aivan puskasta (minäkin odotin tupakan polttamista) ja sitten ruotsi repliikkien kielivalintana pääsi yllättämään positiivisesti.

Tässä sivuttiin nopeasti yksinäisyyttä, vaikka se olikin se, mistä kaikki sai alkunsa. Tuollainen joukkoon kuulumattomuus on todella inhottava tunne, ja sitä tapahtuu usein. En tiedä onko se edes sellainen mihin voisi itse vaikuttaa, muuten kun välttelemällä sellaisia tilanteita ja sitä kautta unohtaa sosiaalisen elämänsä. Mutta toisaalta se voi joskus poikia yllättäviä tilanteita, aivan kuten tässä :D

Jäin väkisin miettimään, mitä iloa tuo tuntematon poika sai tulitikun polttamisesta. Oliko se mahdollisesti hänen keinonsa lähestyä Jasperia, vai oliko taustalla pikku-pyromanin elkeitä. Toivottavasti Jasper ei antanut tuhopolttajalle työvälineitä! Vai oliko kyseessä vain hetkellinen päähänpisto :) Niin tai näin, tätä oli mukava pallotella tekstin jälkeen. Jatkoa tämä ei kaipaa, sillä tämä toimii kivasti tämmöisenä pienenä ajatuksia herättävänä pätkänä.

Kiittäen,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 769
Vs: Tulitikkupoika | S | erikoinen kohtaaminen talviyössä
« Vastaus #2 : 20.04.2020 11:23:22 »
Vendela: Hejsan! Aww, olen hyvilläni, että tämä onnistui olemaan erilainen! Ruotsista en osaa sanoa mitään, koska tämä on vanha random-juttu, jota joskus olen kirjoitellut tajunnanvirtatyyliin ja ruotsi oli jo siellä, kun löysin tämän keskeneräisenä ;D mutta kiva, että sekä tapahtumat että kieli yllättivät positiivisella tavalla! Yksinäisyys ja joukkoon kuulumattomuus ovat kyllä tosi keljuja tunteita. Tavallaan olen hyvilläni, että tekstistä löytyi samastumispintaa, mutta samaan aikaan tietysti harmittaa, että kukaan joutuu tällaista kokemaan. En itsekään tiedä, voiko sille tehdä mitään muuta kuin yrittää löytää omiensa pariin, pois sieltä, missä tuntuu pahalta. Yllättävät tilanteet kyllä on best! Jätän pojan mietteet tulkinnanvaraiseksi. Kaikki on mahdollista! ;D Kiitos kommentista!