Katseet kohtaavat kun katutomu laskeutuu • S, maaseutufluff, Martti/Okko, 4/4

[kaaos]

Ikäraja: S
Tyylilaji: (orastava) maaseutuslash
Pituus: fiklet
Haasteet: juhannustaika Isfetille! Toivottavasti tästä pikkutekstistä saa iloa. Nappasin tähän nyt ainakin kesätunnelmointia!

Myös mukana 5 x jotain uutta II -haasteessa uudella miljööllä.
Ainiin ja myös original queer -haasteeseen!

//: Noniin, muokkasinpas otsikon tietoja. Tästä tulikin nyt pieni sarja. Lukuiloa!

Katseet kohtaavat kun katutomu laskeutuu

Kupariseen taittava heinä lakoaa tuulessa, sen viertä kasvaa saunakukkaa ja päivänkakkaroitakin. Kesä on hellinyt kuumaa rakastavia tänä vuonna, mutta Martti ei kuulu siihen sakkiin.

Hän istuu kirjastokopilla paahteelta suojassa, mutta lämpöä sielläkin on liikaa. Koppi on aika söpö kyllä. Se on sellainen suurinpiirtein huussin näköinen ja kokoinen, punamullattu rakennelma, jonka kolmella seinällä on hyllyissä mökkiläisten tuomia kirjoja. Toivolan Hilkka on perustanut kirjaston ja se toimii sellaisella tuo ja vie -periaatteella.

Martti tosin harvemmin tuo taikka vie kirjoja, yleensä hän vain istuu portailla polvet korvissa ja lukee jonkun tädin jättämää ruokakaupparomantiikkaa.

Kypäräpäinen poika ajaa hiekkatietä. Sen mönkijä pitää nolon kovaa meteliä. Pojalla on vaalea huppari ja uimashortsit, jotka hulmahtelevat vauhdissa. Hiekkapöly laskeutuu ajopelin perässä hitaasti, on ollut niin saakelin pitkään kuivaa.

Harlekiiniromaanissa Georgilla on kiiltävät lihakset ja ruusu hampaidensa välissä, kun mönkijäpoika tekee U-käännöksen, ajaa takaisin samaa tietä ja jarruttaa kirjastokopin eteen. Martti ei tiennytkään, että joku muukin todella käyttää sitä.

"Kuka kesän mädättäjä täällä kökkii?" mönkijäpoika kysyy riisuttuaan kypäränsä. Se ei ole yhtään hullumman näköinen, vaikka sen koko naama on aivan hiestä märkä.

"Martti Ahtisaari."

"Täh?"

"Läppä. Martti Kaarela, mistäs sinä? Mökkiläisiä taiat olla, kun ei tunneta."

"Ihan alkuperäisväestöä. Okko."

Martti kurtistaa Okolle kulmiaan. "Vuosi?"

"Nollanolla."

He selvittävät muutamalla lauseenvaihdolla, että vuoden ikäero sekä koulut naapurikylistä tekevät heistä toisilleen entuudestaan tuntemattomia, mikä tuntuu miltei mahdottomalta yhtälöltä näillä main.

Okko laskee katseensa kioskiviihteeseen Martin sylissä, upea kirjallinen teos kantaa nimeä Unelmia ja skandaaleita ja sen kannessa kaulaansa ojentelee punahiuksinen naisoletettu.

"Onko hyvä?" mönkijäpoikaoletettu kysyy, eikä Martti kuule sen äänessä ollenkaan ivaa.

"Todellakin on. Mikään ei ole tunteita raastavampaa, kuin kielletty romanssi sisilialaisessa kivilinnassa" Martti vastaa ja virnistää. "Lukisin mää ehkä jotain muuta, jos tantat mulle jättäisi. Mutta ei ne raaski pistää poies kuin näitä guilty pleasure -pokkareita."

Alkaa ripsiä vettä, vittu halleluja viimeinkin. Okko kiskaisee hupun klähmäisten hiustensa päälle, mikä kummastuttaa Marttia. Kai se olisi mukavaa saada vähän tuota hikeä huuhdeltua.

"Ne soittaa raitilla musiikkia tänään", Okko murahtaa.

"Ai missä?"

"No, pikkutorilla. Tai siinä punaisen talon lavalla kai. Missäs muuallakaan?"

"En mää tiedä. En käy ikinä missään."

Okko hymähtää. "Paitsi ahmimassa laatukirjoja." Jahas. Iva olikin vain taitavasti piilotettua.

Martti sujauttaa kesken jääneen tarinan unelmista ja skandaaleista koloonsa kopin takahyllyllä ja häntä harmittaa vain vähän. Uusi tuttavuus ja meininki kylillä kieltämättä kiinnostaa kuitenkin enemmän.

Sade lakkaa jo ennen kuin se kunnolla kastelee. Martin kasvimaa kotosalla ei tykkää, mutta Okko näyttää tyytyväiseltä. Jostain syystä Marttiakin alkaa hymyilyttää.

"Onko sulla mönkkäriä?" Okko kysyy omaansa katsellen.

Martti tirskahtaa. "Ei, mutta pääsisinkö sun kyytiin?"

"Ei mulla ole toista kypärää…" Okko mutisee ja punastuu aavistuksen. "Mutta kiipeä kyytiin vaan, Ahtisaari."

[Felia]

Aa, tää oli ihana!

Maaseutu miljöönä huokuu rauhaa, mutta samalla siitä tulee mieleen sellainen tiivis yhteisö, jossa kaikki melkein tuntee toisensa. Tässä tapauksessa tosin kaksikko ei tuntenut toisiaan, mutta ensi tapaaminen meni ihan mallikkaasti. Tuo kirjastokoppi oli kanssa söpö yksityiskohta. Ihanaa myös nuo poikien nimet - sellaiset vähän vanhahtavat, sopii hyvin maaseudun asukin nimiksi; tykästyin niihin kovin.

Tuo loppu oli niin söpö. Okko punastumassa, kun Martti oli kysynyt kyytiä, awws. ♥ Ja mitä sillä kypärällä nyt maaseudulla tekee - tuskin siellä kauheasti valvontaa on niiden suhteen.

Ensikohtaamiset ja orastava suhde on aina kiehtova lähtökohta. Olisin mielelläni lukenut tätä lisääkin, vaikkapa siitä, jos he menevät yhdessä kylille musiikkia kuuntelemaan tms. Toimi tämä vallan mainiosti näinkin, ei siis paineita jatkon suhteen. Oi että, tää oli ihana, rento maalaismainen teksti, tykkäsin hirmusen paljon!

Kiitos ♥

[kaaos]

Oi miten kiva kuulla, että pidit tästä, Felia! Joo, mä kuvittelisin että tässä on aika tiivis ja pieni paikkakunta (hyvässä ja pahassa). Siksi se olikin martista outoa ettei tämä (melko söpö) poika ollutkaan tuttu.

Mä kyllä nyt innostuin näistä kahdesta, että voi olla että jatkossa kirjoittelen heistä lisääkin!

Kiitos kommentista 💕

[kaaos]

kirjoittajan tervehdys: jahans, eipä tämä yhteen osaan jäänytkään (vaikka ehkä olisi kannattanut). Erityisesti Felialle omistettu tämä osa 😎 en nyt osaa lupailla tästä mitään tuhansien sanojen jatkista, mutta jos nyt vielä pari osaa. Katsotaan.

Alavireistä poppia ja tuttifruttia

Murielin kievarin terassilla soittaa Jasun isoveljen bändi. Se on sellaista vähän alavireistä poppia, jota ne itse nimittää punkiksi.

"Mitä tykkäät?" Okko kysyy kaivaessaan repustaan pari kaljaa.

"Aika 2003", Martti huomauttaa ja osoittaa Okon Eastpakkia. "Siis tuo."

"Mut siisti eiks jeah? Tää on siskon vanha. Se sanoi, että kaikilla piti olla just tämmönen. Aika cute."

Martti virnuilee Okolle ja kumpikin sihauttaa tölkkinsä auki. Okosta lähtee puoleensavetävä energia, tuntuu hyvältä löytää kotikyliltä kaveri, jonka kanssa näin helposti sujuu. Se ei olekaan Martin kohdalla aina niin yksinkertaista. "On vitun siisti. Mut aika likanen. Minkä ikäinen sun sisko on?"

Katse Okon vihreänruskeissa silmissä hymyilee ja Martin olo nyrjähtää.

Hän puraisee alahuultaan tajutessaan, että Okon seurassa hänestä tuntuu melkein samalta kuin kirjastokopin kiellettyjä sivuja hotkiessa. Tuhmalta.

Jasun veli sylkee mikkiin ja musiikille aivan liian vanha yleisö mumisee, että ohhoh, toivottavasti seuraava esiintyjä olisi sitten sitä tuttua ja turvallista iskelmää.

"Yli kolkyt. Meillä on vaan yhteinen isä", Okko kertoo, mutta se kuulostaa Martin korvissa joltain aivan muulta.

Okko on kuuma, Martti ymmärtää omaksi kauhukseen. Okon hiukset ovat kuivuneet ja vallattomat. Sillä on nenässä komea taite, sellainen aristokraattinen kyhmy, mutta ei mikään liian iso. Just sopiva ollakseen suomalaiselle eksoottinen. Okko on pitkä ja itsevarma, mutta se punastuu kun Martti kysyy millaista musiikkia se yleensä kuuntelee.

Jasun veljen bändi päättää encoren, jota yleisö ei ole tilannut, ja poistuu lavalta. Martti liikahtaa lähemmäs Okkoa ja muistelee haaveillen ihanaa mönkkärikyytiä aiemmin. Oli niin kivaa pitää kiinni jostakusta. Okko tuoksui hyvältä ja tuoksuu edelleen. Nimittäin aurinkorasvalta ja hajusteelta, joka ei ole mikään axe, sekä ihan vaan pojalta.

"Haluutko sää vielä kuunnella?" Martti kysyy.

"No en mä tuota… Oho, ootpa sä lähellä", Okko sanoo, mutta sen verran iloisesti ettei Marttia ala hävettää. "Haetaanko lakua?"

He jättävät iskelmän ja hakevat kojulta 70 senttimetriä tuttifruttia, joka sattumalta on kummankin suosikkimaku, vaikka myyjä sanoo, ettei sitä yleensä osta kukaan.

"Mitä varten metrilaku ei ole metrin mittainen?" Martti kysyy.

"Se menisi tuotantolinjalla mutkalle", Okko mumisee laku suussa, luettuaan tiedon netistä. Sen ilme on vakava, mutta jos tuttifruttia roikkuu pitkällä leuan alapuolella, ei kokonaisvaikutelmalle voi olla hymyilemättä.

"Noni! Olisihan se pitänyt arvata, että Kaarela ja Kopi löytää toisensa ennen pitkää", kailottaa Jarkko muutaman metrin päästä. Sen ympärillä on muitakin Jasun isoveljen bändistä. Jarkko on koulukiusaaja ja mulkku. "Semmoisia poikia kumpikin."

"Kopi?" Martti kysyy hiljaa, mutta astuu kauemmas Okosta, sillä tämän kasvoille on noussut varautunut ilme.

"Vanha lempinimi. En tykkää. Tulee siitä kun nimi on Okko Pitkänen", Okko vastaa kuitenkin, mikä on hyvä merkki.

Toinen ei selvästikään tykkää tulla määritellyksi semmoisena poikana, mutta Martin vatsassa on alkanut lepatella toiveikkaita perhosia.

[Isfet]

Oi, kiitos paljon ♥ Kyllä tästä irtosi iloa, ja yllätyin positiivisesti kun päätit tehdä tästä sarjankin!

Kyllä minulle varovainen slash kelpaa, etenkin tällainen syrjäkylille sijoittuva jossa ajetaan mönkkärillä ja kuunnellaan elävää iskelmää  Jotenkin tuntuu tutulta. 
 

Kupariseen taittava heinä lakoaa tuulessa, sen viertä kasvaa saunakukkaa ja päivänkakkaroitakin. Kesä on hellinyt kuumaa rakastavia tänä vuonna, mutta Martti ei kuulu siihen sakkiin.

Aloitusvirke oli tosi kaunis! Kuvaus on elävä ja tunnistettava, hieman kuten myös se seikka ettei Martti välitä kuumuudesta. Kyllä riittäisi vähitellen minulle ja koirallekin...

Kirjastokoppi oli myös ihana, vaikkakin on helppo uskoa että tarjonta on hieman rajoitettua    Mitä sitä nyt kirppareillakin näkee, mutta joskus voi tulla aarteita vastaan. Olit kuvaillut myös Martin ja Okon kohtaamista hyvin, heti epäiltiin toista mökkiläiseksi kun ei tunnistettu 

Murielin kievarin terassilla soittaa Jasun isoveljen bändi. Se on sellaista vähän alavireistä poppia, jota ne itse nimittää punkiksi.

Sulla on selkeästi taito kirjoittaa hyviä aloituksia, koska tämäkin oli täyttä kultaa. Jasun isoveljen bändi, oi kyllä. Noinhan sitä kaikki asiat oikeasti määritellään pikkupaikkakunnilla. Sitä paitsi tietysti musiikkia nimitetään punkiksi, oli se todellisuudessa kuvaavaa tai ei.

Katse Okon vihreänruskeissa silmissä hymyilee ja Martin olo nyrjähtää.

Jes, slashia! Jään kyllä odottelemaan mielenkiinnolla jatkoa, etenkin sitä miten Martti saa Okon varautuneisuuden hellittämään vai saako.

Kiitos vielä ♥

[Felia]

Ooo, ihan mahtia, et kirjoittelit lisää tästä kaksikosta!

No niin, nyt sitä yhteistä ajanviettoa... Ihanaa, kun Martti tuntuu olevan niin Okon pauloissa. Ei tietysti ihme, jos kerran Okko hieman eksoottisemmalta näyttää kuin suomalaiset yleensä. Ja sitten mentiin vielä lakua hakemaan, ai että!

Iloinen ja rento tunnelma koki tuossa lopussa pienen kolauksen. Ei varmasti ole kiva törmätä kiusaajaan tms. ääliöön. Okon varautuneisuus oli kyllä merkki siitä, että ehkäpä tätä on kiusattu. Tuskin lempinimeään muuten vierastaisi. Ja tuo "semmoinen poika" kuulosta kanssa vähän huolestuttavalta... Siis siten, että Okkoa olisi kyseisen seikan takia kiusattu.

Mutta sitten nuo Martin vatsassa lepattelevat perhoset. Voi että. Pienestä ne toivon kipinät voi syttyä. Tää oli ihana ja mielenkiintoinen osa! Ilahduin suuresti, kun näin, että olit jatkanut tätä! Ei tätä maaseuruslashia voi vastustaa.

Tuhannet kiitokset! ♥

[kaaos]

Isfet: ihana huomata, että taika on saapunut perille! Ja mitä ihania kehuja, kiitos paljon ♥️

Felia: no en mä voinut jättää niitä aivan heitteille <"3 sen verran söpöläisiä. Hyviä pohdintoja! Seuraavat kaksi osaa on sitten Okon näkökulmasta. Kiitos jälleen kommentista!!


A/N: haha rakastan murteita, mutta oon niiden kanssa ihan kujalla. Martti puhuu jotain tollasta omaa, läntisvivahteista kieltään. Tai ehkäpä nää vaan asuu jossain murteiden sulatusuunissa.

Paskat muista

"Mikä on susta kauneinta kesässä?"  Okko kysyy.

Hän seuraa vastauksen mietintää Martin heleillä, auringonpuremilla kasvoilla. Vaikka poika on sanonut monta kertaa, ettei helle ole sen juttu, ovat kesätyöt ulkona päässeet päivettämään toisen ihosta herkullisen ruskean.

"Aaltoileva kaurapelto", Martti vastaa venytellen. "Tai aamuaurinko usvan läpi… omenapuutarhassa."

"Melko spesifit! Mä olisin vastannut vaan että kukkaset."

Martti virnistää ja koskettaa Okkoa käsivarresta. "Etkä oisi."

Se vahvistelee puhettaan paljon eleillä ja kosketuksilla. Okko on huomannut sen sellaisena jatkuvana sähkövirtana, mikä hänen kehoaan pistelee, kun Martti on lähellä.

"Valvottaisiinko tänä yönä?" Martti ehdottaa.

Sillä on kinuskinruskeat ja joustavat hiukset, joita se heilauttelee taakse ja lippiksen alle melkein pakko-oireisen usein. Okko haluaisi uskaltaa sanoa, että toisen hiukset ovat kauniimmat ilman lippistä, mutta ei hän uskalla. Sen sijaan hän möläyttää jotakin Martin pakko-oireisuudesta.

Ohut kerros loukkaantuneisuutta piiloutuu Martin reippaan virnistyksen alle, kun se istuu käsiensä päälle, ettei koskisi lätsäänsä taas. Okkoa kaduttaa.

"Vai nukuttaisko teltassa?" Okko kysyy, melkein kuin pahoittelen äskeistä. "Voidaan herää sit kattoo sitä usvaa, jos haluut?"

Martti imaisee alahuulensa hampaidensa väliin. Okkoa miltei sattuu, kun hän vastustaa kiusausta koskettaa tuota kesäistä, uutta ja hauskaa Marttia.

"En tiiä onko se hyvä ajatus…" Martti mumisee. "Kyllä mun täytyy herätä kotoa. Mutta valvoa voijaan."

Okko nyökkää hitaasti. "Onko sulla tiukat porukat?"

Se on kysymys, jota hän on miettinyt jo vähän aikaa. He ovat tavanneet päivittäin heinätöiden jälkeen, mutta Martilla on usein kiire kotiin. Viimeistään seitsemältä sen kasvot kiristyvät ja se alkaa polkea täysiä. Mönkkärillä sitä ei ole saanut saattaa kotiin, vaikka Okolle se olisi ihan okei. Martilta hän ei pyytäisi bensarahaakaan.

"On."

Okko huomaa nyökkäilevänsä taas. "Tota… siitä syystäkö sä et… hmm."

Martti hymyilee, asettelee lippistään ja punastelee ehkä vähän. "Sää oot kiva, Okko Pitkänen."

Ruskeissa mantelisilmissä pilkahtelee jotakin ihanaa. Ja Okko ei ole mikään tyhmä. Hän tietää kyllä, mistä on kysymys.

Suudelma ei ole suudelma, eikä edes suukko. Se on hyvin lyhyt ja aavistuksen ohi osuva pusu, mutta Okko on silti siitä ylpeä. Sillä Martti sulaa iloissaan hänen syliinsä ja alkaa nauraa vähän hysteerisesti.

"Me voidaan kyllä… tota… salata tää? Jos se on sellasta mitä toivot. En halua sulle ongelmia", Okko sanoo ja paijailee Martin niskaa. Tuntuu häkellyttävältä pitää toisesta tarkoituksella kiinni, kun kaikki aikaisemmat kosketukset ovat olleet "vahinkoja".

Martti tarttuu Okkoa kädestä ja kuljettaa hänet ison kallionlohkareen taakse. Ilta on kostea ja linnut laulavat kovalla äänellä. Kinuskitukka painautuu vasten Okon kehoa ja suutelee kunnolla. "Ei mua kiinnosta muiden mielipiteet", se vastaa Okon huulille, eikä hän voisi olla enempää samaa mieltä. Paskat muista.

[Felia]

Äää, en kestä miten söpöjä nää on. ♥

Tää osa sulatti kyllä sydämen. Tuollainen hieman varovainen lähentyminen ja jutustelu, punastelut - oi että, tää tyttö on myyty! Tuli niin lämmin ja onnellinen fiilis poikien puolesta. Kesä ja romantiikka on mitä mainioin yhdistelmä. Täytyy kyllä myöntää, että aamuaurinko paistamassa usvan läpi kuulostaa todella kauniilta ja varmasti myös näyttäisi siltä. Toivon mukaan pojat saavat sitä näkyä sitten todistaa.

Ja voi että, vielä tuo lopun pusu! Kyllähän sitä rohkeutta lopulta löytyi lisääkin. Ei sitä tosiaan muiden mielipiteistä pidä välittää - tärkeintä on, että itsellä on hauskaa jne. Toki ei olisi kiva, jos pojat joutuisivat ongelmiin, mutta ainakin tuon hetken he saivat olla rauhassa. ♥ Tää oli niin ihanan valloittava. Hymyilen täällä oikein leveästi nyt.

Suuren suuret kiitokset päivän piristyksestä ♥

[kaaos]

Felia: ihana kuulla, että pidit jatkosta 💕 kyllä varmasti käyvät usvaa vielä katsomassa. Kiitos kommentista!

A/N: jos hyväksytään, niin tämän neljännen osan myötä osallistuisin tällä Kepeisiin kesäromansseihin biisillä Veden alla by Emma Salokoski Ensemble. Sillä tämä todella on varsin kepeä kesäromanssi. Viimeinen osa, olkaa hyvät:

Veden alla

Varpaat osuvat järviveden alla Okon reiteen. Martti sukeltaa pintaan, sitten nauraa ääneen ja silmillään. Okko pakahtuu kiintymyksestä sekä läikehtivästä ihastuksesta. Kuinka yksi ihminen voi niin äkkiä saada sellaisen tunteiden määrän manifestoitumaan?

He ovat hyppineet poikkeuksellisen lämpimään veteen jo tuntikausia. Martin lähellä on rikkaille rakennettu tekolampi, jossa on erittäin hyvät hyppykalliot. Sinne vievän hiekkatien juureen on pystytetty yksityisalueesta huomauttava kyltti, mutta ei kukaan siitä ole aikaisemminkaan välittänyt.

"Kato!" Martti huudahtaa ja hyppää sitten pommin. Okko hyppää perään.

Hetken he uivat vain yhdessä hämärän veden kannattelemina, kunnes Okon on pakko koskea taas. Martin iho on viileä ja märkä, kun he kipuavat kivelle suutelemaan.

Martin pussaileminen on täyttävää ja se tuntuu vatsassa ihanasti kuplivina ja lämpiminä kaiverruksina. Okko on joskus tuntenut samanlaisia katsoessaan seksikohtauksia elokuvissa. Pornoa hän ei ole koskaan uskaltanut katsoa.

"Katotko sä pornoa?" Okko kysyykin hengenvetotauon aikana Martilta, joka päästää yllättyneen vinkaisun hänen allaan.

"Siis… Mikä kysymys tuo oli?" Martti välttelee ja yrittää suudella.

"No katotko?"

"Kaikki kattoo", Martti mutisee ja kuljettaa sormiaan Okon hiuksiin, niskaan, olkapäille.

"Linkkaa joskus joku hyvä", Okko virnistää ja nauraa Martin silmienpyörittelylle.

"Sää oot ihan pöpi", Martti tokaisee ja Okon on pakko painaa kasvonsa naapurikylän söpöintä poikaa vasten.

Sirkat soittavat jalkojaan, kun Okko tuntee Martin huulet korvallaan. "Mutta hyvällä tavalla."

"Pari viikkoa vielä. Enää", Okko sanoo ja Martti jähmettyy. Se tuijottaa Okkoa tuimasti ja painaa hampaansa huultaan vasten.

"Okko. Onko tämä kesäromanssi?"

"Mitä? En mä tiiä?"

"No mitä sää haluat musta? Sää lähet sinne asuntolaan, mää jään tänne", Martti lausuu ääneen sen, minkä kumpikin hyvin tietää. He eivät ole puhuneet tulevaisuudesta, eikä Okko uskaltaisikaan. Ehkä Martti sitten on vain kesäheila.

Okosta tuntuu samantien hirveältä. "Ei tätä tartte lopettaa", hän kiirehtii sanomaan, "ellet sä halua."

Martilla on upea hymy, jota se jakaa vuolaan paljon. Okko on niin onnekas.

"No ei lopeteta sitten", Martti sanoo ja painaa suudelman Okon huulille.

He jatkavat pussailua, veteen hyppimistä ja kilpaa uimista, kunnes joku boomer-pariskunta parkkeeraa Volvonsa kallioiden viereen. Ne hipsivät kylpytakeissaan hihitellen rantaan. Martti kuiskailee niille vuorosanoja ja Okkoa naurattaa.

"'Voi että Tapani mitä vettä! Linnunmaitoa!'"

"Shh! Oo hiljempaa…" Okko kuiskaa ja peittää Martin suun kädellään, mutta toinen ravistelee karkuun.

"'Sirkku sinulla on niin kauniit bikinit!'"

"Martti!" Okko työntää Martin kalliolta alas ja hyppää perään.

Veden alla Okko hymyilee onnellisena ja huutaa kuplia pimeyteen.

[Grenade]

Aaaaa, voi että, olipa tämä söötti!

Ihanaa eksyä välillä tänne originaalipuolelle ja löytää kivaa luettavaa. Maaseutuslash sopii niin kivasti tämänhetkiseen fiilikseen, että nämä neljä osaa tuli luettua ihan vauhdilla. Martti ja Okko on niin kovin kivasia, molemmat selvästi jo kiinnostuneita, mutta silti vähän emmitään vielä, jos sittenkään uskalletaan. Onneksi uskalsivat!

Lol, piti oikein tsekata tuon ekan osan kohdalla, että olenko itse lukenut tuon nimisen kirjan, mutta ei ollut ihan tuo. Läheltä liippasi kyllä ja samaa genreä.

Pojat on kivan luontevia keskenään ja dialogia oli ilo seurata. Muutenkin osat oli mukavaa luettavaa ja varsinkin viimeinen oli kivan söpönen, kun he olivat jo tuttuja toisilleen ja uskalsivat näyttää tunteitaan. Aww <3

Kiitos tästä kivasta iltapalasta! ^^

[Felia]

Aaaaa, mitä ihanuutta!

Oon niin ilonen, että tosiaan päätit jatkaa tätä useamman osan verran! Tää oli oikein söpö päätös tälle pikkusarjalle. Oli ihanaa, että pojat saivat pitää hauskaa, vaikka sitä vähän varjostikin tuo, miten suhteen käy. Onneksi pojat kuitenkin ottivat asian puheeksi, niin ei sitten tarvitse enää pohtia asiaa. Asiathan varmaan vähän muuttuu, kun toinen muuttaa ehkä hieman kauemmaksi, mutta eiköhän kaksikko osaa hommat niin hoitaa, että suhde ei kärsi.

Tuo loppu oli kyllä mahtava kevennys! Mahtavaa, että pojilla oli hauskaa ja he saivat jakaa kivan hetken kaksistaan. 💕 Tää pieni tarina sai mut niin hyvälle mielelle! Nää pojat on ollu niin söppänöitä ja on ollu ilo seurata heidän suhteensa etenemistä! Tykkäsin tästä kokonaisuudessaan hirmusen paljon! Isot, lämpimät kiitokset, että kirjoitit tän. 💕

[kaaos]

Grenade: Aaaaa Mitä!?!?! Mikä kirja??? 😁😁😅😅😅😅 kerro!!! Hahah ei mut kiva jos tämä kesähömppä viihdytti❤️ Ilo kuulla! Kiitos kommentista!

Felia: Aaaaa💛💛💛 kiitos ihanista kommenteista tämän varrella ja myöskin inspiraatiosta jatkaa tätä tämmöiseksi pieneksi sarjaksi asti! Kuvitellaan ettei Okon opiskelupaikan asuntola sijaitse mitenkään traagisen kaukana Martista ja heidän kesäjuttunsa saisi mahdollisuuden kehittyä joksikin kauniiksi 🧡 kiitos itsellesi!

[Neptunus]

Kommenttikampanjasta hyvää yötä!

Maaseutu houkutteli minut tänne! Huomasin, että alunperin olit tarkoittanut tämän yksiosaiseksi ja se olisi sellaisena oikein hyvin toiminut, mutta toimii myös näin neliosaisenakin.

Kirjastokoppi kuulostaa mielenkiintoiselta idealta tuollaisessa pikkupaikassa. Totta kai siellä on tätien tuomaa ruokakaupparomantiikkaa, kun eivät niistä kehtaa luopuakaan. Käyvät sitten varmasti itse siellä istuskelemassa ja lukemassa niitä uudestaan ja uudestaan :D Tykkäsin kuinka ekassa osassa kuvasit sitä, mitä harlekiinissa tapahtui samalla, kun Okko kurvasi takaisin kirjastokopin eteen. Jotenkin huvitti itseäni, hyvällä tavalla.

Tykkäsin tästä tuosta maaseudun menosta eritoten. Tuli juuri sellainen pikkukylä/maaseutufiilis ja sellainen on kyllä mieleen. Juuri tuo kirjastokoppi, pieni keikka torilla ja järvi. Ja myös kesäfiilis tuli. Yöllä valvominen kesällä on kyllä ihanaa.

Ihanaa myös kuinka Martti ja Okko löysivät toisensa, toisistaan seuraa ja vielä sitten enemmänkin. Ajattelin että tässä taitaa pojilla jäädä vain kesäromanssiksi, mutta ihanaa että viimeinen osa toteaa poikien jatkavan tätä vielä pidempäänkin. Mutta pojat ovat kyllä söpöjä keskenään ja heillä oli mielestäni luontevaa dialogia. Hassut tuossa viimeisen osan lopussa :D Kyllä muakin hävettäisi ja työntäisin kaverin alas kalliolta.

Kiitos paljon tästä palasesta kesää ja romanssia keskellä maaseutua!

[kaaos]

Neptunus, huomentapäivää! Oon samaa mieltä, että yksittäisenäkin fiklettinä tämä olisi ollut ihan hyvä (ellei parempi), mutta en saanut mielenrauhaa näiltä pikkuisilta ja tuli tarve jatkaa hieman 🙈 hauskaa että nostit esiin harlekiinikohtauksen, se huvitti itseäni myös 😆 erityisen tyytyväinen olen jos maaseutumeno tuntui uskottavalta. Oon tämmöinen monen sukupolven helsinkiläinen, joka on nyt reilun vuoden asunut landella, joten nyt uskalsin kirjoittaa maaseutumiljööseen! Kiitos kovasti palautteesta ja kommentista!

[hiddenben]

Eiiiih, olen ihan yhtä hymyä täällä kun tämä oli niin ihana! ♥ Lueskelin näitä ensimmäisiä osia jo kesällä, kun julkaisit, mutta sitten päätin, etten lue enempää ennen kuin ehdin kommentoida ja, no... heh, täällä ollaan. Lokakuussa Ulkona on harmaata ja sateista, mutta ai että, tämän kautta pääsin kyllä takaisin kesään ja aurinkoon. Oli ihanaa, nautin valtavasti joka hetkestä. Ihan huikean ihanaa maaseutufluffia ja teinislashia ♥

Rakastan sitä, miten fluffyinen tämä on. Martin ja Okon suhde on alusta alkaen niin mutkaton ja lempeän ihana, konfliktit ratkeavat, kun molemmat osaavat sanoa juuri ne oikeat asiat toisilleen ja ovat niin samalla aaltopituudella, ettei minua haittaa laisinkaan se, että tämä on jopa melkein liian fluffyinen ollakseen realistinen Mutta minusta on vain ihanaa, että joskus kirjoittajana tai lukijana saa nauttia ja kirjoittaa jostain täydellisestä hetkestä - sellaisia kun kaipaa muun elämän rinnalle. Kaiken ei tarvitse aina olla synkkää tai vaikeaa vaan ongelmista voi selvitä oikealla asenteella ja oikean tyypin kanssa aika keveästikin, jos vain niin päättää.

Jokaisessa osassa on niin hyvää dialogia ja sinulta tuttua, kekseliästä menoa. Tykkäsin etenkin metrilaku-yksityiskohdasta sekä Jasun veli sylkee mikkiin ja musiikille aivan liian vanha yleisö mumisee, että ohhoh, toivottavasti seuraava esiintyjä olisi sitten sitä tuttua ja turvallista iskelmää. Myös ruokakaupparomaanit huussin kaltaisessa kyläkirjastossa tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Naurua taas herätteli tuo lopun vuorosanojen keksiminen Volvo-pariskunnalle, linnunmaito-sana etenkin sai virnuilemaan

Minusta Martti ja Okko ovat söpöjä yhdessä ja nautin ihan valtavasti tämän lukemisesta. Tämä oli kepeää ja kesäistä ja ihanaa, supersöpöä maaseutuslashia. Kiitos siis, että kirjoitit. Ihan parasta kesäfiilistelyä lokakuun harmauteen ♥

[kaaos]

iiihana kommentti, hiddenben :3 tulinpas hyvälle tuulelle! tää oli totisesti mutkaton ja fluffyinen, epärealistisuuteen saakka, mutta en mä muuta luvannutkaan :') meinasin lähteä mulkero-jarkon kanssa kiusaamisjutuissa pidemmälle, mutta sitten päätin että äh, en halua kirjoittaa sellaista kaiken ei tarvitse tosiaankaan olla synkkää, kuten sanoit. varsinkaan fiktiossa!

Kiitos oikein paljon päiväni piristyksestä <3

[flawless]

Heeeeeey mä halusin valkata sun listalta jotain ✿-merkattua ja päädyinpä sitten tämän äärelle! Oon kyllä usein törmätessäni miettinyt myös että pitäisi lukea Ihonaluskasvillisuuteen, mutten uskalla yrittää ehtiä lukea sitä kommiksen viikon aikarajan sisään, niin luen nyt tämän ja tää on myös epävirallinen lupaus että loppuvuoden aikana mä tuon vielä luen! Tai mörkö minut vieköön jne

Ihastuin jo tekstin alussa tämän miljööseen, tässä oli heti ekoista riveistä asti sellaista maaseutuvibaa ja tunnelmaa, joka oli toteutettu tosi hyvin. Heinät ja kukat ja kirjastokoppikin vielä, voih miten ihanan kuuloinen keksintö :3 Guilty pleasure -pokkarit oli ihana yksityiskohta, niin elämänmakuinen ja hyvin keksitty! Hihittelin hitusen poikien ensitapaamisen dialogille siitä kuinka mahdotonta on etteivät tunne toisiaan (ja myös järkytyin syntymävuodelle, koska öö -00 syntyneet on ehkä max 9-vuotiaita mun päässä), tässä on kyllä todella tavoitettu hyvin tuo maaseutumiljöö! Hirmu luonnollisesti ja uskottavasti ja ennen kaikkea tunnelmallisesti, tässä oli ihanaa fiilistelyä ja vaikka oonkin kaupunkilainen vellihousu ja nyt on kai syystalvi niin fiilistelin silti innoissani kesäistä maaseutua ♥ Ekan osan loppu oli ihana, mönkiällä kyyditseminen se vasta maaseutua onkin, alkoi ihan ikävä mökille ja mönkiäajelulle kaihertaa. Osan lopetus Ahtisaari-vitsiin palaamalla toimi ja herätti vielä viimeisen hörähdyksen.

"En mää tiedä. En käy ikinä missään."

mood lol

Hän puraisee alahuultaan tajutessaan, että Okon seurassa hänestä tuntuu melkein samalta kuin kirjastokopin kiellettyjä sivuja hotkiessa. Tuhmalta.

Oihh how cute :3 Näissä on ihanasti sellaisen nuoren ihastuksen kipinää, joka on tavoitettu niin hyvin että melkein lukijankin mahanpohjassa kutittaa, kun muistelee tätä tunnetta. Ihastuin myös metrilakun lempparimaun myötä bondaamiselle, ja muutenkin tuo metrilakukohta oli ihana, niin samaistuttavaa tuo keskustelu metrilakun pituudesta - ja tietysti toinen on googlettanut sen, ihanaa nippelitietoa. Hymyilin ja mumisin awwia myös sille että laku roikkuu leuan alapuolelle, se oli niin ihanasti ja söpösti kirjoitettu kohta että ei siihen muuta voi sanoa kuin sen aww. ♥

Murielin kievarin terassilla soittaa Jasun isoveljen bändi. Se on sellaista vähän alavireistä poppia, jota ne itse nimittää punkiksi. ---
--- Jasun veli sylkee mikkiin ja musiikille aivan liian vanha yleisö mumisee, että ohhoh, toivottavasti seuraava esiintyjä olisi sitten sitä tuttua ja turvallista iskelmää.

Siis mä saan niin paljon iloa näistä yksityiskohdista Ihana, maalaismiljöö jatkuu luontevana ja tää tuntuu niin aidolta, tässä tekstissä on kyllä niin mahtavaa fiilistä ja hirmu todentuntuisia yksityiskohtia. Tässä tekstissä on tosi vahva imu, tähän vaan uppoutuu niin mielellään ja tästä tulee hirmu hyvälle tuulelle!

Tuntuu häkellyttävältä pitää toisesta tarkoituksella kiinni, kun kaikki aikaisemmat kosketukset ovat olleet "vahinkoja".

♥♥♥

Olisin voinut lainata pitkän pätkän viimeisen osan lopusta ja laittaa sen yhteyteen ainakin kymmenen sydäntä, mutta yritän olla olematta ihan niin ärsyttävä. Ihana lopetus joka tapauksessa! Ensinnäkin mua nauratti lukea tekstistä sana boomer, haha tässä on kyllä ihanasti todella tavoitettu sellainen teinien kulttuuri ja ensiromanssien kutkuttavuus sen myötä. Lopun hulluttelu oli ihanaa luettavaa ja oli tosi kivaa, että tämä sai niin hyväntuulisen lopetuksen, ettei ollut mitään eromärinää. Ja vaikka nuorten romansseilla onkin tapana olla ohimeneviä puheista huolimatta, niin näiden välillä oli kyllä silti jotain aitoa ja ihanaa ja tästä kesäromanssista varmasti jää molemmille mitä parhaat muistot ♥ Ihana teksti, josta tulin ihan hirmu hyvälle tuulelle, mua hymyilyttää edelleen. Kiitos, tämä oli suloinen ja tunnelmallinen ja yksinkertaisen ihana! :3

[kaaos]

heeeei! ihanainen kommentti flawless! kiitos niin paljon, tulin niin iloiseksi sen lukemisesta! ja siis EIKÖ VAAN olekin outoa, että 00/01-syntyneet on aikuisia :'DDDDDDDD se tuntuu todella kummalliselta. ja siis jotenkin tätä kirjoittaessani mulle tuli vähän väliä sellasia puumafiiliksiä XD mutta joo, fiktio on siitä hauskaa että voi kirjoittaa hahmoja, joilla ei ole juurikaan kosketuspintaa omaan elämään. (T: toinen kaupunkilaisvellihousu)

Oon otettu sun aawittelun määrästä, koska aika herttainen tämä minunkin mielestäni on :3 eromärinän luin ensin emomärinänä, mutta eromärinä on myös oikein hieno sana, joka tässä totisesti loistaa poissaolollaan.

((((hihii ei mitään kiirettä lukea mitään mun juttuja, mutta en toivo toisaalta mörön vievän sinua.....))))

kiitän siis ilostuttavasta ja oikeastaan kirjoitusintoa ehkäpä hyvinkin lisäävästä kommentista!!

[Violetu]

Kommenttikamppiksesta iltaa o/
Olipa nämä suloisia ja hyväntuulisia pätkiä
Pikkukylä/lande oli jotenkin tosi ihana miljöö, varsinkin tuo alun kirjastokoppi, ja ne sinne hylätyt harlekiinit, niin todellinen kuva aina pölisevää hiekkatietä myöten ^^

Ja viimeisessä osassa harlekiinit teki tavallaan paluun, kun Martti alkoi puhuttaa sitä pariskuntaa kuin ne olisivat kirjan päähenkilöitä😂
Näiden poikien kesässä viipyilisi helposti vaikka kuinka pitkään, jäi pohdituttamaan mm. totuus Martin porukoista (koska siellä taustalla oli selvästi jotain, mitä hän ei halunnut Okolle kertoa), ja se, jatkuuko poikien suhde oikeasti vielä kesän jälkeenkin, ja miten 😘

Kiitokset mukavan leppoisasta iltasadusta ^^

~Violet

[Angelina]

Katsoin että Vio oli tätä nostellut ja maaseutuslash kuulosti niin herkulta, ettei tosikaan! Kiinnitin myös heti huomiota tekstin nimeen, se on jotenkin kovin kuvaava ja hauska

Voi että mitä babyja nää on... nollanolla, ei jeesus mä olen muinaismuisto No, en antanut sen häiritä vaan koitin samaistua nuoreen, ihastuneeseen maalaispoikaan kesäromanssin keskelle. Ja hyvinhän se onnistui - tästä nimenomaan tuli ihanan kesäinen fiilis ja juurikin sellainen olo, että ollapa nuori ja ihastunut (musta tuntuu, että oon sanonut tätä samaa hiljattain johonkin muuhunkin tekstiin, mutta se on teidän kanssafiniläisten syytä - mitäs herätätte mussa sellasia ajatuksia :''D).

Oli tosi mukava lukea miten luontevasti Martin ja Okon suhde eteni :3 Tästä paistoi kyllä oikein sellainen onni ja kesäinen romantiikka, joskin oli ihanaa että pojat puhuivat etteivät halua lopettaa vaikka erilleen syksyn tullen joutuvatkin! Kiitos, tästä tuli tosi hyvä mieli <3