Kommenttikampanjasta heei tännekin!
Ihmettelen, etten ole tätä aiemmin huomannut. Tykkään lukea Malfoyn perheestä ja siksi tämän nappasinkin.
Minua hiukan häiritsi sama kuin
Syksyä, eli tuo Luciuksen väkivaltaisuus, ei sovi myöskään minun fanoniini. Tai lähinnä omissa kuvitelmissani Lucius saattaa
huitaista kävelykepillään, mutta ei varsinaisesti ole välivaltainen.
Tähän kuitenkin tuo sopii, pelotteeksi ja jotenkin tuon Narcissan ahdistuksen vahvistukseksi ja sen miksi hän toivoi pojalleen jotain ihan muuta.
Pystyn kuvittelemaan kuolonsyöjien halveksunnan itkevää lastakohtaan, ei mitään käytöstapoja yksivuotiaalla lapsella.
Luciuksen osallisuus lapsenkasvatukseen tulee hyvin esiin
"Miksi sallit hänen itkeä tällaisella hetkellä?" Itseäni tuo ehkä nauratti,
Tiedätkö, ihan vain koska Lucius on niin Lucius! vaikka kertoo toki kuinka alistettu Narcissa on, kuinka hänen täytyy aina tehdä kuten mies käskee.
”Voi Draco”, Narcissa kuiskaa pidätellen kyyneliään. ”Toivoisin niin, että voisin antaa sinulle paremman tulevaisuuden”, hän sanoo ja asettelee paremmin Dracon ylle Luciuksen hankkiman viltin, johon on kirjailtu musta käärme.
Narcissa hengittää syvään, mutta se ei auta hänen kivistävää sydäntään, joka laskee kauhulla päiviä jolloin hän joutuisi todistamaan mustan käärmeen eloa poikansa kyynärvarressa.
Mua melkein itketti! Tässä Narcissa on kuten hänet kuvittelenkin. Rakastava suojelevat äiti, joka ei tahdo Dracolle mitään pahaa, mutta ei kuitenkaan
tee mitään asioiden muuttamiseksi!
Hän antaa miehensä alistaa ja päättää kaikesta. Hän tietää, että Draco joskus saa pimeänpiirron, mutta ei tee muuta kuin laskee päiviä. Ei lähde, ei jätä miestään ihan vain, koska he ovat puhdasverisiä, Malfoyn suku on hyvä, rikas ja vaikutusvaltainen. Jessus nainen, kasvata itsetunto! Okei, meni nyt vähän ohi aiheen.
Kuitenkin, tykkäsin tästä tosi paljon! Oli kiva pätkä Dracon ei niin mukavista lapsuuden hetkistä ja Narcissan ahdingosta. Tykkään tälläisistä teksteistä, joissa on jokin pieni kohtaus jostain, eikä niissä varsinaisesti ole paljoa asiaa tai selitellä oikeastaan mitään. Kuitenkaan ei jää fiilistä, että jotakin puuttuisi tai teksti olisi vajaa. Olet kertonut sopivasti, jättänyt samalla tarpeeksi tilaa myös mielikuvitukselle. Silloin tekstit ovat parhaimmillaan ja lukukokemus on oikein miellyttävä.
Kiitos siis tästä!