Lupaan olla sun - H/D -S

[Fairy tale]

Nimi: Lupaan olla sun
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: ficlet, songfic, romance, fluff --> linkki kappaleeseen (https://www.youtube.com/watch?v=-AY5-0uXn9w)
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäsi hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.

Yhteenveto: Vihkivala ja söpöstelyä

A/N: Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee voimaan Suomessa ihan kohta, 1.3.2017, vuonna jolloin juhlitaan myös 100- vuotista Suomea. Halusin kirjoittaa tämän päivän muistoksi pienen ficcyräisen. Vihkipari on kutsunut sinut, lukijani, ystävänä ja toisena todistajana osallistumaan vihkiäisiin Lontoon keskustassa.


Lupaan olla sun

Pieni huone Lontoon keskustassa on koristeltu vaatimattomasti, mutta kauniisti. Se on valoisa ja siellä on myös kattoikkuna, josta päivänvalo pääsee sisään. Vaikka kaupunki on täynnä ääniä, on huone hiljainen ja rauhallinen. Se sijaitseekin hyvin korkealla, yhdessä kaupungin korkeimmista rakennuksista. Sinne kokoontuneilla ei ole kiire minnekään muualle. On tämä päivä ja tämä hetki. Tilaisuudessa on vihkijän ja vihkiparin lisäksi ainoastaan kaksi vierasta ja hetken todistajaa (kirjoittaja on toinen ja sinä lukija, olet se toinen). Seremonia etenee vihkivalaan saakka. Draco tarttuu hellästi Harryn molempiin käsiin ottaen ne omiinsa ja katsoo rakastavasti noihin tutuksi tulleisiin vihreisiin silmiin.

”Minä Draco Lucius Malfoy otan sinut Harry James Potter puolisokseni ja tahdon rakastaa sinua sinua hyvinä ja pahoina päivinä, niin yltäkylläisyyden kuin niukkuuden aikana ja terveenä tai sairauden koetellessa elämäni loppuun asti. Merkiksi annan sinulle tämän sormuksen. Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi ja olla sinulle uskollinen, kunnes kuolema meidät erottaa”, Draco vannoo valansa ja pujottaa sormuksen Harryn sormeen.

Tulee Harryn vuoro lausua valansa.
”Minä Harry James Potter otan sinut Draco Lucius Malfoy puolisokseni ja tahdon rakastaa sinua sinua hyvinä ja pahoina päivinä, niin yltäkylläisyyden kuin niukkuuden aikana ja terveenä tai sairauden koetellessa elämäni loppuun asti. Merkiksi annan sinulle tämän sormuksen. Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi ja olla sinulle uskollinen, kunnes kuolema meidät erottaa”, Harry vannoo valansa eikä halua irrottaa otettaan noista siroista käsistä enää ikinä. Harry pujottaa täysin identtisen vihkisormuksen Dracon sormeen.

”Te olette nyt ottaneet toisenne aviopuolisoiksi ja tunnustaneet sen julkisesti ja läsnäolevien todistajien edessä. Vihkisormukset on annettu avioliittonne merkiksi. Sillä valtuutuksella, joka minulle on uskottu, vahvistan teidän liittonne ja julistan teidät aviopuolisoiksi”, vihkijä sanoo ja musiikki alkaa soida huomaamattomalla taikasauvan heilautuksella.

Lupaan olla sun kun päivä kääntyy iltaan
kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa
Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen
ei tuu tarpeeks sanottuu

Täällä saman kannen alla
meil on meret, meil on maat
meil on sanat joiden voima pitää tän kaiken paikoillaan
päivät kuluu, viikot vierii
piirrän merkin almanakkaan
jos tänne kuuluu, sen tuntee
Ei oo mitään muuta kuin tää
ei oo mitään muuta kuin me kunnes kuolen

Lupaan olla sun kun päivä kääntyy iltaan
kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa
Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen
ei tuu tarpeeks sanottuu

Musiikin soidessa vihkipari näkee vain toisensa, he pitävät toisistaan kiinni ja keinuvat vähän musiikin tahdissa. He kuiskaavat toisilleen ihan hiljaa, se ei kuulu muille. Harry siirtää Dracon silmille karanneen hiussuortuvan korvan taakse. Hänen kätensä viipyy vaaleilla hiuksilla niitä silittäen. Draco hymyilee.

Tuol on menot, meiningit, tuol on valot kaupungin
Laulut kertoo vapaudest, viini vie sut vangikseen
tytöt antais mulle kaiken, riisuis kaiken paljaaksi
vaan jotain puuttuu, sen tuntee
Haluun jotain muuta kun tää
haluun mielen, merkityksen elämälle

Lupaan olla sun kun päivä kääntyy iltaan
kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa
Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen
ei tuu tarpeeks sanottuu

Nenät kohtaavat ja ovat kiinni toisissaan. Kuiskaus. Harryn huulilta voi lukea sanat olet ihana. Rakastumista ei voi peittää, mutta kahden rakastuneen maailmassa on hetkiä, joihin ei mahdu ketään muuta. Draco aloittaa suudelman ja Harry vastaa siihen. Se on pehmeä, upottava, omistava. Tämän päivän ja hetken takia siitä tulee ikimuistettava ja kaunis.

Lupaan olla
(olla sun, olla sun...)
Lupaan olla
(olla sun, olla sun...)
Kappaleen lainaus: Nopsajalka

Vihkipari saa itselleen vihkitodistuksen, kättelee vihkijää ja heidän kahta henkilökohtaisesti kutsumaansa ystävää ja tilaisuuden todistajaa, jotka kuuluvat taikamaailmaan aivan kuten he itsekin. Taikamaailmasta ei ollut helppo löytää todistajia heidän ainutkertaiselle juhlapäivälleen, sillä sieltä ei vielä löydy ymmärtämystä siihen, mitä todistajat ovat olleet juuri allekirjoittamassa. Draco ja Harry kävelevät huoneesta käsi kädessä ja päästyään oven ulkopuolelle, he ilmiintyivät kotipihalleen Lontoon rauhalliselle esikaupunkialueelle.

Heidän ystäviensä kädenjälki näkyy heidän kodissaan. Se on siivottu ja laitettu juhlakuntoon. Monin paikoin ympäri ruokasalin ja olohuoneen koristavat kukkaköynnökset ja sadat eriväriset ruusut. Niiden tuoksu täyttää kodin. Pöytä on katettu heille kahdelle. Ei muita. Vain pieni viesti pöydällä ohjaa vihkiparin nauttimaan illastaan sauvanheilautus kerrallaan. Ensimmäinen taikasauvan heilautus, ja kattaus täydentyy alkupaloilla ja valkoviinillä, toisella sauvan heilautuksella huone saa asianomaisen valaistuksen, pöydälle syttyy kaksi kynttilää. Kolmannella sauvan heilautuksella he saavat musiikin soimaan hiljalleen taustalle. Musiikista ei tarvitse kiistellä. Tänään soivat heidän yhteiset kappaleensa. Syömisen aikana kuuluu muutaman kerran vapautunutta naurua jutustelun lomassa. Jälkiruoasta maistuu vain pieni pala, loput saavat jäädä huomiselle. Draco jättää aina ruokaa lautaselle. Harry syö aina kaiken. Viinin voi aina juoda loppuun, se maistuu hedelmäiselle.

Viini alkaa vaikuttaa väsyttäen. On hyvä saada jäykältä tuntuvat juhlavaatteet pois. Ne saavat viimein väistyä arkisten oloasujen tieltä parin vetäytyessä olohuoneen leveälle oleskelusohvalle tyynyjen ja torkkupeittojen sekaan. Taustalla alkaa soida uudelleen heidän kappaleensa Lupaan olla sun. Sivelyä, hyväilyjä, kosketuksia kasvoilla ja pehmeän ihon lämpö toisen käden piirrellessä kuviota pitkin selkää. Hymyilevät kasvot lähellä toisia. Siitä hetkestä ei ole kiire pois. Olet siinä huomennakin, vierelläni. Siihen he nukahtavat toisiinsa kietoutuneina, toisiinsa rakastuneina, toisilleen lupautuneina. 

***


A/N: Saatan jatkaa, sillä tämä jotenkin vaatii jatkoa (ainakin minun pienessä päässäni). Tämä taisi olla eka ficcini, missä nämä kaksi ovat jo valmiiksi yhdessä. Niin monesti tykkään jauhaa sitä miten nämä kaksi ovat ikimaailmassa voineet päätyä yhteen.

EDIT Sain K-18 tason jatko-osan pukattua Tähtitorniin:
https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44800.msg842874#msg842874

[Vendela]

Awwww! Ihana <3 Olen ihan silmät sydäminä täällä ruudun tällä puolella. Kiitos kun sain olla todistajana mukana näiden kahden vihkitilaisuudessa. Oli kaunis ja todella heidän näköisensä hetki

Tuo biisi sopi todella kauniisti tähän paritukseen. Lisäksi kun sen pisti tausalle pyörimään niin sai juuri oikean fiiliksen. Minusta oli ihanaa, että tässä sivuutettiin kaikki menneisyyden jutut ym ja tässä hetkessä olivat vain nämä kaksi ja heidän rakkautensa. Mahtavaa kun on tällaisia tekstejä olemassa.

Kiitos tästä, lähden katsomaan mitä tuo jatko-osa pitää sisällään

Vendela


// edit. Sattuipa hauskasti tuo vuosipäivä-asia

[Fairy tale]

Kiitos kommentistasi Vendela. Kiitän myös siitä, että kommentoit juuri tämän ficin "vuosipäivänä" ja Harryn ja Dracon vuosipäivänä. Mielessäni oli tätä kirjoittaessani maaliskuinen Lontoo ja yksi korkea rakennus, josta näkyy koko kaupungin yli joka suuntaan.