Nimi: 3 ystävänpäiväkorttia Kalkarokselle
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: Osallistuu haasteisiin
3 kertaa kun... ja ficlet300 sanalla vaaleanpunainen
Ystävänpäivä. Taas.
Joulu ja ystävänpäivä olivat jotain, mitä Severus ei kerta kaikkiaan voinut käsittää. Joulua seurasi tietysti loma, mutta ystävänpäivä? Sitä ei saanut edes pakoilla omassa rauhassa omassa huoneessa tuliviskipullo kädessä, eikä mikään vaaleanpunaiseksi värjätty tee aamukumppanina. Severus ei ollut ikinä ymmärtänyt minkä takia vaaleanpunaisten ruokien piti piirittää Suuren salin pöytiä ja sydämenmuotoisten koristeiden piti leijailla päin naamaa. Voisi ystävänpäivää edes juhlistaa tyylillä, mutta ei. Kaikki piti vetää överiksi.
Dumbledore hymisi juuri saamalleen ystävänpäiväkortille ja kääntyi Minervan puoleen kiittämään tätä kortista. Severus pyöritti silmiään ja otti käteensä teekuppinsa, kunnes huomasi sen tietysti olevaan vaaleanpunaista. Niin kuin joka vuosi sinä päivänä. Hempeän teen sijasta Severus tarttui vesikannuun, jonka sisältö oli onneksi tavallista vettä, ja kaatoi itselleen lasillisen.
Postipöllöt lennähtivät esiin tiputellen vaaleanpunaista postia oppilaille. Severus nappasi vesilasinsa käteen, jottei sinne lentelisi sulkia. Hän muisti vieläkin sen toissapäiväisen tohelon pienen pöllön, joka oli onnistunut kastamaan koko siipensä pikkuruiseen juomalasiin. Severus siemaisi vettään ja meinasi tukehtua siihen huomattuaan hänen tyhjälle lautaselleen tippuneen kortin.
Kortti ei onneksi ollut vaaleanpunainen, vaan valkoinen kultakoristuksin. Severus avasi ja katseli siistiä kirjoitusta, jonka sanoma oli yksinkertainen:
Hyvää ystävänpäivää professori Severus Kalkaros!Allekirjoitusta ei ollut. Severus pälyili sydän hakaten ympärilleen toiveessa napata kortin lähettäjä itse teossa, mutta ainoa joka katsoi hänen suuntaansa, oli hänen vieressään istuva matami Prill, joka yritti kurkkia Severuksen korttia. Kuka ihme oli lähettänyt hänelle ystävänpäiväkortin? Severus oli eläissään saanut vain kaksi ystävänpäiväkorttia, ja molempien korttien lähettäjät olivat kuolleet.
Ensimmäinen oli ollut hänen ala-asteen luokkatoverinsa Mathias, joka oli lähettänyt hänelle kortin vain siksi, että tämä oli nostanut ”kenelle teet ystävänpäiväkortin” -hatusta Severuksen nimen. Severus muisti vieläkin, että kortti oli ollut tavallinen valkoinen A4 taitettua kahtia, jossa oli lukenut harakanvarpain ”hyvää ystävänpäivää” sekä Severuksen nimi väärin kirjoitettuna. Myöhemmin Severus oli kuullut Mathiaksen kuolleen auto-onnettomuudessa, mutta ei Severus voinut sanoa jäävänsä kaipaamaan tätä kovin, eiväthän he olleet ikinä ystäviä.
Toisen korttinsa Severus oli saanut Lilyltä. Se oli ollut heidän toinen vuotensa Tylypahkassa. Ensimmäisen vuoden ystävänpäivän he olivat unohtaneet molemmat kokonaan, mutta toisena vuotena Lily oli muistanut. Tämä oli jopa maininnut ystävänpäivästä jotain muutamaa päivää ennen, luultavasti vihjeenä Severukselle, mutta eihän hän silloin ollut tajunnut mitään. Vasta Lilyn annettua hieno, käsintehty, erivärisiä nauhoja apuna käyttäen koristeltu kortti, Severus tajusi, ettei hänellä ollut Lilylle mitään annettavaa. Hän oli siis tunnustanut nolona, ettei hänellä ollut korttia, mutta Lilyä se ei ollut näyttänyt haitanneen.
Mutta keneltä tämä salaperäinen kortti olisi? Severus vilkuili vielä saliin, ja sattui huomaamaan puuskupuhien pöydässä erään pojan heittäneen samanlaisen kortin pöydälle. Nyt kun Severus katsoi, melko monella näytti olevan sama valkokultainen kortti. Severus katsoi korttiaan uudestaan. Nyt korttiin toivotuksen alle oli ilmestynyt lisää kirjoitusta:
Kiitos lehtemme Päivän Profeetan tilaamisesta, toivottavasti seuramme on miellyttänyt Teitä.Severus huokaisi helpottuneena. Hänen ei siis täytyisi selvittelemään jonkun koulutytön epätoivoista ihastusta. Severus katoutti kortin ja nosti lautaselleen ruokaa. Niinkin mitätön asia oli säikäyttänyt hänet hetkeksi. Ilmeisesti pienellä paperin palalla pystyi olemaan suurempi voima kuin hän oli kuvitellutkaan.