Nimi: Ei mitään suurempaa
Ikäraja: K11
Yhteenveto:
Heidän juttunsa oli alkanut niin kauan aikaa sitten, ettei Elias ihan täysin muistanut, milloin se oli ollut. Joku pari vuotta sitten, Miia oli seurustellutkin pariin otteeseen siinä välissä, mutta aina päätynyt uudestaan ja uudestaan Eliaksen kainaloon. Eikä kumpikaan heistä ollut täysin varma siitä, minkä takia tai mikä heidät ajoi aina yhteen.Oma sana: Halusin kirjoittaa ei niin vakavasta suhteesta ja näistä ajatuksista syntyivät Elias ja Miia. He ovat sellainen pari, joista olisi kiva kirjoittaa ehkä enemmänkin! Saa nähdä
enivei, kommentteja arvostan aina ja toivottavasti te nautitte tästä yhtä paljon kuin minä.
Ei mitään suurempaa Puhelin piippasi ilmoittaakseen juuri saapuneesta viestistä. Elias huokaisi syvään, kierähti mahalleen ja vilkaisi näyttöä. Hän virnisti huomatessaan keneltä viesti oli, Miialta. Miia ilmoitti olevansa autossa ja matkalla pian hänen luokseen. Elias vastasi hymiön, joka virnisti.
Heidän juttunsa oli alkanut niin kauan aikaa sitten, ettei Elias ihan täysin muistanut, milloin se oli ollut. Joku pari vuotta sitten, Miia oli seurustellutkin pariin otteeseen siinä välissä, mutta aina päätynyt uudestaan ja uudestaan Eliaksen kainaloon. Eikä kumpikaan heistä ollut täysin varma siitä, minkä takia tai mikä heidät ajoi aina yhteen. Elias oli viettänyt lukuisia öitä Miian kauniisti sisustetussa yksiössä kaupungin keskustassa ja silloin tällöin Miia oli ollut Eliaksen luona kun Eliaksen äiti oli ollut matkoilla.
Hän piti heidän jutusta sen yksinkertaisuuden takia. Kummallakaan ei ollut tunteita toista kohtaan, Elias piti Miiaa vain hyvänä ystävänä ja päinvastoin. Mutta silti he voivat perjantai tai lauantai iltoina tulla toisen luokse ja viettää kiva yö yhdessä. Kumpikin kuitenkin tiesi, ettei siinä ollut mitään sen vakavampaa.
Puhelin piippasi uudestaan kaksi kertaa. Elias onki sen käsiinsä ja avasi viestit.
Miia:
Ooks vielä hereillä
Kohta siinä Elias vastasi olevansa hereillä, nappasi avaimet käsiinsä ja meni rappukäytävän kautta hissiin. Hän matkusti alimmaiseen kerrokseen ja kurkkasi ulko-ovesta ulos. Siellä hän näki tutun naisen kävelevän hiukan kauempana. Miia huomasi hänet ja lähti kävelemään nopeampaa. Naisella oli yllään valkoiset pillifarkut, musta pitkähihainen paita ja jostakin kumman syystä oliivinvihreä bombertakki, vaikka oli helmikuu ja varmasti pakkasta. Kun nainen käveli lähemmäs, Elias huomasi tämän ranskalaisesta letistä hiukan karkailevat hiussuortuvat ja glittermeikin. Miia oli selvästi panostanut ulkonäköönsä lähtiessään baariin. Elias virnisti naiselle, joka virnisti oitis takaisin.
”Moi”, Elias sanoi ja nainen nyökkäsi hänelle tullessaan sisään. He siirtyivät kaikessa hiljaisuudessa hissiin ja siellä Elias yritti uudelleen avata keskustelua. ”Mitä kuuluu?”
”Ei kurjuutta kummempaa”, Miia virnisti. Hän oli selvästi humalassa. ”Mä olisin viettänyt kivan koti-illan omassa kämpässä, mutta sitten se yks idiootti tuli kotiovelta asti hakemaan mut baariin.”
”Ja juotti sulle viinaa kurkusta väkisin alas vai?” Elias kysyi virnistäen.
”No ei kun se osti pöydän täyteen juotavia ja pakkohan ne oli kaikki juoda, koska me oltiin muutenkin vaihtamassa pöytää. Ja sitten joku lihava ja ällö mies tuli siihen ja yritti selvästi iskeä meitä”, Miia jatkoi ja sitä selvästi puistatti pelkkä ajatuskin miehestä.
”Mahtoi olla melkoisen epämiellyttävä jos sen takia tulit mieluummin tänne”, Elias heitti samalla kun avasi kotiovensa. Miia kulki hänen perässään hänen huoneeseensa ja samalla puhui koko ajan joistain epämiellyttävistä ihmisistä, joita hän oli tavannut illan aikana. Eliaksella meni puolet ohi korvien, mutta toisaalta, niin kävi aina. Hän olikin melko varma, ettei Miia itsekään tiennyt, mitä puhui.
”Ja sitten mä menin siihen ulos ja odotin, että se yks toinen idiootti vastaisi mun viestiin ja haahuilin siinä pihalla varmaan kakskyt minuuttia ja koko sen ajan se porstari vilkuili mua epäluuloisen näköisenä”, Miia selitti. ”Vittu että mä vihaan muutenkin odottamista niin saati sitten kun joku portsari kyttää siinä vieressä sillei, että oletko sinä kännissä vaiko et.”
”Tuskin se sun humalatilaasi siinä kyttäsi”, Elias huomautti väliin ja sai Miian virnistämään. Nainen huokaisi sen jälkeen, heittäytyi Eliaksen sängylle ja jäi makaamaan siihen silmät auki. Elias siirtyi tuttuun tapaansa makaamaan Miian viereen ja Miia siirtyi lähemmäs häntä.
Näistä hetkistä Elias piti eniten, Miian vartalon tuntu vasten hänen vartaloaan. Miia makasi mahallaan, hän oli siirtänyt kätensä mahansa alle ja tuijotti Eliasta ruskeilla silmillään. Elias puolestaan makasi selällään ja veti Miiaa vielä lähemmäs itseään. Miia hymyili arvaten, mitä tapahtuisi ja pian heidän huulet kohtasivat toisensa. Se oli tuttua ja turvallista eikä aiheuttanut Eliaksessa sen enempää tunnetta. Hän vain piti siitä. Silti siinä oli jotain, joka sai hänet suutelemaan Miiaa uudestaan ja uudestaan. Silti Miiassa oli jotain, joka sai hänet laittamaan naiselle aina viestiä ja päinvastoin.
Elias oli aika varma, ettei siinä ollut kyse pelkästä ystävyydestä, vaikka hän aina yritti niin itselleen vakuuttaakin.
