Title: Talvisään lämpöä
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairing: Harry/Draco
Beta: Saappaaton
Genre: drama, romance, lievä AU, pre-PWP
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Draco kävelee pakkasessa Vuotavaan noidankattilaan odottamaan Harrya heidän treffeilleen.
Challenges: Salainen ystävä III
A/N: Sain salaisesta ystävästä toiveen, jota pidin aluksi tosi vaikeana, koska siinä oli mainittu vain pari paritusta ja genreä, muttei juuri muuta. Sitten kävin kuitenkin pienellä (vahinko)kävelyllä aikomuksenani käydä kaupassa (joka olikin vielä kiinni), ja siellä pakkassäässä tarpoessani sain idean. Lähdin sitten heti kotiin päästyäni toteuttamaan sitä, ja päädyinkin hiukkasen eri suuntaan. Olen kuitenkin aika tyytyväinen lopputulokseen, joten toivottavasti salainen ystäväni, Vendela, pitää tästä myös! <3
Talvisään lämpöä
Kylmä ja pureva viima puhalsi vaatteiden läpi, ja pakkasen jälkeensä jättämät huurrekuviot loistivat talojen ja kauppojen ikkunoissa, kun Draco käveli tuulen ja tuiskun läpi kohti Vuotavaa noidankattilaa. Hän olisi tietysti voinut käyttää Pyhän Mungon hormiverkkoa päästäkseen perille nopeammin, mutta hän oli halunnut nauttia tästä yllättävästä ja erilaisesta talvisäästä.
Lontoon asukkaat ja kauppiaat olivat jo aikoja sitten ottaneet jouluvalot pois ikkunoistaan, mutta Dracon mielestä ne olisivat nyt vasta kuuluneet sinne. Tällaiseen jouluun hän oli tottunut Tylypahkassa, eikä siihen loskaisen märkään ja kylmään jouluun, joka Lontoossa useimmiten vallitsi.
Draco kietoi värikkään kaulahuivinsa tiukemmin kasvojensa eteen, kun poikkeuksellisen hyytävä viima yllätti hänet. Silmiä kirveli ja nenää kutitti, mutta Draco ei suostunut luovuttamaan. Hän ei ollut enää kaukana, ja sisällä hän voisi pyytää Tomilta lämmittävän ryypyn odottaessaan Harrya, joka ei taatusti ollut päässyt vielä lähtemään töistä. Tylypahkalla oli tapana pitää suosikkiprofessoreitaan tiukasti otteessaan, jopa ystävänpäivänä.
Draco tunsi nenänpäänsä jäätyvän viimassa, kun hän viimein näki piskuisen ja siivottoman näköisen pubin julkisivun. Hän kiiruhti askeleitaan, sillä ajatus Vuotavan noidankattilan lämpöisestä takkatulesta ja kuumasta ryypystä houkutteli häntä liikaa.
Kun Draco avasi ulko-oven, huumaava lämpö tervehti häntä. Hän pudisteli yksittäiset lumihiutaleet takiltaan ja käveli tiskille pyytämään itselleen jotain lämmintä juotavaa.
”Pitkä päivä töissä?” Tom kysyi ojentaessaan höyryävää lasia Dracolle.
”Et osaa kuvitellakaan”, Draco vastasi maksaessaan juomansa. Hän nosti lasin huulilleen ja antoi hehkusiman lämmittää sisuskalujaan.
Vasta laskettuaan lasinsa takaisin tiskille Draco kääntyi katsomaan ympärilleen. Pubi näytti kenties jopa yllättävän tyhjältä, sillä Draco oli kuvitellut useammankin noidan tai velhon hakeutuvan juomaan jotain lämmintä niin kylmänä talvipäivänä. Toisaalta, kenties ystävänpäivä oli vienyt useimmat rakkaittensa äärelle. Sen vuoksihan Dracokin oli saapunut sinä päivänä Vuotavaan noidankattilaan. Hänellä oli tiedossa kuumat treffit maailman parhaan pimeyden voimilta suojautumisen professorin kanssa!
Draco tunsi kihelmöintiä jäsenissään, kun pubin lämpö ja hehkusima alkoivat yhdessä sulattaa häntä. Hän huomasi tunnon palaavan takaisin sormiinsa ja jalkoihinsa. Hehkusimalasin pohjan häämöttäessä takki alkoi tuntua liian kuumalta, joten hän kuoriutui siitä ulos ja laski sen vieressään olevalle tuolille.
”Et kai vain ajatellut aloittaa ilman minua?” tuttu ääni kysyi aivan Dracon korvan juuresta saaden hänen ihonsa nousemaan kananlihalle.
”Mitä sinä oikein kuvittelit?” Draco vastasi ihmetellen, kuinka Harry oli päässyt niin lähelle häntä hänen huomaamatta mitään. Draco kääntyi katsomaan takanaan seisovaa miestä, kun Harry kääntyi baaritiskin puoleen.
”Tom, yksi pullo tonttuviiniä ja yksi hehkusimaa, kiitos. Ja pyydä jotakuta toimittamaan ne ylös huoneeseen numero 12, jos viitsisit”, Harry pyysi.
”Heti paikalla”, baarimikko vastasi ja kääntyi toteuttamaan toivetta.
Harry puolestaan kääntyi takaisin Dracon puoleen.
”Sinä taasen voisit tyhjentää sen lasisi ja hinata herkullisen takapuolesi huoneeseen 12 hieman nopeammin”, hän sanoi.
”Miksi ihmeessä minä niin tekisin?” Draco kysyi kiusoitellen ja hidastaen tarkoituksella juomistaan.
”Koska muutoin joudun varmaan ottamaan sinut siinä, missä istut”, Harry henkäisi Dracon korvaa vasten. Draco nielaisi kerran, kahdesti, ja kulautti sitten nopeasti hehkusimansa yhdellä kulauksella, mikä sai hänet köhimään. Harry hakkasi häntä selkään pari kertaa, ennen kuin Draco nappasi takkinsa ja lähti kävelemään yläkertaa kohti. Hänen ei tarvinnut katsoa taakseen tietääkseen Harryn seuraavan aivan hänen kintereillään, sillä portaiden narina ja tuttu tunne selkäpiissä kertoivat selkeää kieltään siitä, että Harry seurasi tiiviisti hänen perässään.