Kirjoittaja Aihe: Narnian tarinat: Kuinka helpottaa koti-ikävää | S | Lucy + herra Tumnus  (Luettu 2273 kertaa)

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 554
  • inFINIty
    • Listaukseni
Nimi: Kuinka helpottaa koti-ikävää
Kirjoittaja: Crysted
Fandom: Narnian tarinat
Ikäraja: S
Henkilöt: Lucy, herra Tumnus
Genre: Lievä h/c
Yhteenveto: Lucyä vaivaa koti-ikävä
A/N: Vuoden 2019 joulukalenteriin kirjoitettu

Lucy katseli kuinka lumihiutaleet pyörivät ikkunan takana kuin talvitanssiaisissa sisällä olevat juhlavieraat konsanaan. Häntä ei huvittanut tanssia, vaikka juhlat olivat kieltämättä kauniit: suuren salin seinämät oli verhottu valkeilla verhoilla, juomia pulppusi kuuran peittämistä suihkulähteistä ja katosta roikkui jääpuikkoja ja suuria lasisia lumihiutaleita. Paikalla ei sentään ollut yhtäkään jääpatsasta, vaikka alun perin sellaisia oli ollut aikomus hankkiakin. Edmund oli siihen onneksi huomauttanut, että jääpatsaat muistuttaisivat liikaa petollisesta Jääkuningattaresta.

Lucy rakasti uutta taianomaista elämäänsä, mutta silloin tällöin hän mietti, miten asiat kotona Lontoossa mahtoivat olla. Koti. Oliko Lontoo enää koti, vaikka he olivat asuneet Narniassa nyt vuoden? Mitä mahtaisi äidille ja isälle kuulua? Entä professorille? Vuosi sitten oli ollut sota, mahtoiko sota olla yhä käynnissä? Susan oli sitä mieltä, että sota oli varmaan tuhonnut koko Lontoon tai ehkä jopa maailman. Susan sanoi, ettei heidän edes kannattanut yrittää etsiä tietä takaisin, koska heidän tuntemaansa maailmaa ei ehkä ollut enää jäljellä.

”Mikä on saanut Eevan tyttären naaman noin mutruun?”

Lucy kohotti katseensa herra Tumnukseen, joka katseli häntä kysyvästi.

”Mietin vain…” Lucy aloitti epäröiden ja jyysti huultaan, ”miltä Lontoossa nyt näyttää.”

”Koti-ikävä kaihoaa?” fauni sanoi sympaattisesti ja istahti Lucyn viereen ikkunasyvennykseen.

”Onko se enää koti? Emme ole olleet siellä vuoteen.”

”Koti on sellainen, jolla on paikka sydämessä. Koteja voi olla monta.”

”Niin”, Lucy sanoi hiljaa.

”Mutta etkö jäisi kauheasti kaipaamaan Narniaa, jos täältä lähtisit? Ja erityisesti minua?” herra Tumnus huomautti ja tönäisi Lucyä olkapäähän leikillisesti.

Lucy naurahti. ”Jäisinhän minä. Ja herra ja rouva Majavaa ja mekkoja ja hyviä ruokia ja miekkailuleikkejä ja-”

”Tanssimista”, fauni lopetti ja veti Lucyn alas ikkunasyvennykseltä ja pyöräytti tanssiin. Lucy kikatti.

”Tanssia voi Lontoossakin”, Lucy huomautti sovittaessaan askeleensa faunin sorkkien kalinaan.

Herra Tumnus kumartui hieman lähemmäs ja iski silmää. ”Ei voi faunin kanssa”, fauni sanoi ja pyöräytti Lucyä hurjasti. Lucy nauroi, eikä koti-ikävä pusertanut rintaa enää ollenkaan.
« Viimeksi muokattu: 27.03.2021 10:45:34 kirjoittanut Crys »

Never underestimate the power of fanfiction

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 450
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
”Koti-ikävä kaihoaa?” fa(u)ni sanoi sympaattisesti ja istahti Lucyn viereen ikkunasyvennykseen. -sult puuttu tuolt kirjain.

Tykkäsin tekstistä, tuli mieleen lapsuus, rakastan Narnian tarinoiden Velhoa ja Leijonaa, se on osana ihana, suorastaan nostalginen.
"Papereissa 25, henkisesti aika penikka"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kunha nostat mut eka ylös täältä"

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 554
  • inFINIty
    • Listaukseni
carrowfan: Kiva että tykkästi ja sai sut nostalgisoimaan, kappas tuollainen typonkin mennyt ohi silmien :D Kiitos kommentistasi!

Never underestimate the power of fanfiction

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Vastaan nyt ensin otsikon kysymykseen:

Tähän on monta keinoa, mutta tietysti esimerkiksi kodista muistuttavat esineet voivat auttaa. Samoin se, että tekee jotakin sellaista, mikä vie ajatukset pois koti-ikävästä. Toisinaan ainoaksi vaihtoehdoksi jää yksinkertaisesti lähteä kotiin, mutta ainahan se ei ole mahdollista, kuten nyt vaikka sitten Narnian tapauksessa. Toisaalta: mikä on koti? Kun ihminen ikävöi kotia, mitä hän oikeastaan ikävöi?

Sitten leikki sikseen:

Minusta Lucy/Tumnus on ihana paritus, joten tämä fic oli tosi kivaa luettavaa! Pidin noista keinoista ja kommenteista, joilla Tumnus helpotti Lucyn koti-ikävää, ja varsinkin lopetus oli ihana! Pidin myös tosi uskottavana tuota Lucyn koti-ikävää, koska onhan hän hahmona kaikesta päättäväisyydestään huolimatta kuitenkin aika herkkä, ja varmasti rakastaa myös perhettään suuresti.

Olipa kivaa lukea näistä hahmoista, kiitos paljon!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 554
  • inFINIty
    • Listaukseni
Nevilla: Lucy/Tumnus onkin ehkä ainoa pari tästä fandomista mistä sillee tykkään :D Tumnus on kyllä kekseliäs lohduttamaan Lucya, joka päättäväisyydestää huolimatta on tosiaan kuitenkin tuossa iässä vielä herkkä :) Kiva että tykkäsit ja kiitos kommentistasi :)

Never underestimate the power of fanfiction

Hely

  • ***
  • Viestejä: 35
Tämäpä oli herkkua Lumnus-fanille!

Ensinnäkin, tykkään aina siitä jos Edmund mainitaan edes ohimennen. Se, miten juuri entinen petturi muistuttaa muita Jääkuningattareen liittyvistä symboleista, on todella osuva ja hahmoon sopivaa.

Lainaus
Susan oli sitä mieltä, että sota oli varmaan tuhonnut koko Lontoon tai ehkä jopa maailman. Susan sanoi, ettei heidän edes kannattanut yrittää etsiä tietä takaisin, koska heidän tuntemaansa maailmaa ei ehkä ollut enää jäljellä.

Tämä oli tosi mielenkiintoinen! Toisaalta olisin ajatellut juuri Susanin potevan eniten koti-ikävää, mutta toisaalta olisi juuri hänen tapaistaan alkaa järkeillä tuolla tavalla. Kun lapset eivät kerran tienneet, kuinka kotiin päästään, on parempi vain ajatella, ettei sitä ole enää olemassakaan. Tässäkin näkyy hyvin sota-ajan vaikutus silloin; sota oli niin mittava, että sen olisi hyvin voinut kuvitella tuhonneen maailman. Muutenkin lasten koti-ikävä on aiheena tosi mielenkiintoinen. Itse olin jotenkin aina ajatellut, että Lucy kaikkein vähiten kaipaisi kotiin Narniasta, mutta olihan hän toisaalta kaikista nuorin.


Lainaus
”Tanssia voi Lontoossakin”, Lucy huomautti sovittaessaan askeleensa faunin sorkkien kalinaan.

Herra Tumnus kumartui hieman lähemmäs ja iski silmää. ”Ei voi faunin kanssa”, fauni sanoi ja pyöräytti Lucyä hurjasti. Lucy nauroi, eikä koti-ikävä pusertanut rintaa enää ollenkaan.


Asdfghjkl miten söpöä!! <3 Kiitos tästä ihanasta pätkästä
Olen Hely ja täällä helisemässä!

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 554
  • inFINIty
    • Listaukseni
Hely: Pohdit mielenkiintoisia asioita Susanin ja Lucyn koti-ikävästä ja siitä miten erilaist tytöt ovat kuitenkin. Ajattelin, että varmasti kaikki nelikosta kaipaavat jollain tasolla kotiin, mutta Susan ehkä on se käytännöllisin ja Lucy haaveilija. Jep, mistäs sitä voivat lapset tietää miten sota on vaikuttanut entiseen kotimaailmaan. Kiitos kommentistasi!

Never underestimate the power of fanfiction