Otsikko: Rakastan sua vielä kun olet ryppyinen
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: S
Paritus: Inka/Oona
Tyylilaji: fluffy
Vastuuvapautus: Otsikko on alun perin PMMP:n Oo siellä jossain mun -kappaleesta ja tähän muotoon sen väänsi Melodie, kiitokset siis kumpaankin suuntaan.
Yhteenveto: Inka rentoutuu kylpyammeessa, kun Oona tulee kotiin.
K/H: Nappasin irkistä tuon otsikon, kun Melodie sen heitti ilmoille, mihin rimps sitten totesi, että siitä saisi hienoa kylpyfluffya. Lopulta tilanne kääntyi siihen, että sekä rimps että buttis lähestulkoon vaativat sitä kylpyfluffya, joten täällä ollaan sellaisen kanssa. :’D
Rakastan sua vielä kun olet ryppyinen
Inka lojui kylpyammeessa rentoutumassa. Hän oli siivonnut koko päivän Oonan ollessa töissä, joten hän oli päättänyt ansaitsevansa kuuman kylvyn urakkansa päätteeksi. Hän oli sytyttänyt kynttilän ja sammuttanut kylpyhuoneen valot. Kännykkä lojui lavuaarin vieressä äänettömällä soittaen rauhoittavia instrumentaaleja.
Inka oli vajonnut niin syvälle omiin ajatuksiinsa, ettei hän edes kuullut etuoven kolahdusta. Vasta kun Oona kurkisti kylpyhuoneeseen, tajusi hän toisen tulleen jo kotiin.
”Hei, täällähän sä oot”, Oona tervehti ja suukotti Inkan otsaa.
”Moi”, Inka vastasi laiskasti ammeen pohjalta.
”Oot sä jo kauan lojunut siellä?” Oona kysyi.
”Jonkun aikaa”, Inka vastasi.
”Eli lämmintä on vielä?” Oona varmisti.
”Joo.”
”Hyvä, tee tilaa”, Oona totesi ja alkoi nopeasti riisua vaatteitaan. Inka nauroi ja nousi parempaan asentoon ammeessa.
”Eteen vai taakse?” Oona kysyi, kun kaikki hänen vaatteensa lojuivat lattialla mytyssä. Inka vain heilutti käsiään elehtien haluavansa halailla, joten Oona kapusi ammeeseen nojaamaan Inkaa vasten. Inka painoi huulensa Oonan hiuksiin ja alkoi hieroa tämän niskaa.
”Millanen päivä sulla oli?” Inka kysyi Oonan alkaessa pikkuhiljaa rentoutua hänen sylissään.
”Pitkä ja väsyttävä”, Oona vastasi.
”No, nyt sä voit unohtaa sen ja vaan olla ja rentoutuu”, Inka lupasi.
Myöhemmin, kun ammeen vesi oli muuttunut jo asteen, pari viileämmäksi, Inka alkoi liikehtiä Oonan selän takana.
”Mikä sulla on?” Oona kysyi ihmeissään.
”Ei mikään. Musta vaan alkaa tuntua, että mun pitäis nousta täältä kohta, ennenku oon ihan ryppynen”, Inka vastasi naurua äänessään.
”Ei sun tarvii, kyllä mä rakastan sua vielä kun oot ryppynenkin”, Oona vastasi tarraten tiukemmin ympärillään oleviin Inkan käsiin.