Onpa riipaiseva teksti! Tällaiset kolmiodraamat usein ovat, ja minulle tulee herkästi paha mieli petetyn ja kolmanneksi pyöräksi jäävän puolesta. Niinpä vaikka olen vannoutunut Sirius/Remus-shippari, en voi olla tuntematta sympatiaa Tonksia kohtaan. Tonkskin (onpa hölmönnäköinen taivutus) on yksi lempihahmoistani, ja hänen rakkautensa Remusta kohtaan vaikuttaa niin aidolta ja vahvalta, että tekee kyllä pahaa lukea tällaisesta tilanteesta.
Pidän tässä tekstissä hirmusti tuosta minä + sinä -kerronnasta. Siitä tulee vähän sellainen vaikutelma, että Tonks osoittaa painavat sanansa Remukselle, ei ehkä suoraan mutta ainakin ajatuksissaan, ja että Tonksin on saatava tuo kaikki pois sydämeltään. Pidän myös siitä, ettei Siriuksen nimeä mainita missään kohtaa. Se ei ole tarpeen, koska sekä Tonks että Remus tietävät, kenestä on kyse, ja lukijallekin se toki on alkutietojen ansiosta selvää. Ehkä Tonks ei ees halua aatella Siriusta nimellä; ehkä se tekisi tilanteesta jotenkin konkreettisemman tuntuisen ja siten entistä tuskallisemman.
Tämä teksti hätyyttelee mukavasti mielikuvitusta ja herättelee kysymyksiä. Miksi Remus ylipäätään ryhtyi suhteeseen Tonksin kanssa, uskoiko hän pystyvänsä jättämään Siriuksen taakse? Miksei hänellä ollut rohkeutta päättää suhdetta Tonksiin, kun hän tajusi, ettei voisi olla ilman Siriusta, vai tajusiko hän sen sittenkin vasta sitten, kun Tonksin kanssa meni poikki? Oli miten oli, Remuksenkaan tilanne ei varmaan ole ollut ihan helppo. Minäkin haluaisin uskoa, että Remus rakasti myös Tonksia. Tuskinpa hän muuten olisi päätynyt suhteeseen tämän kanssa. Ellei sitten kyse ollut jostain kulissiavioliitosta.
Minusta tuntuu, ettei Remus ehkä sellaiseen olisi lähtenyt, mutta sen sijaan voisin hyvinkin uskoa, ettei hänellä vain syystä tai toisesta ollut kanttia päättää suhdetta.
Tonksin mietteet siitä, kuinka hän ei ikinä voisi olla Siriuksen veroinen kumppani, ovat surullisia mutta samalla tosi samaistuttavia. Remuksella ja Siriuksella on tosiaankin pitkä yhteinen historia ja takanaan paljon yhteisiä kokemuksia ja koettelemuksia, joten ei mikään ihme, että Tonksista tuntuu tuolta. Jotain kertoo kieltämättä varmaan sekin, että Remus sallii Siriuksen olla läsnä muodonmuutoksissaan, mutta Tonksin ei.
Alkutietojen Tonks/Charlie-maininta on jännä, kun tekstissä ei mainita myöskään Charlien nimeä. Tuosta lopusta tulee minulle sellainen kutina, että Tonks on lopulta se, joka päättää suhteen. Entistä kitkerämpää ja katkerampaa, jos Remus ei tosiaan koskaan saanut päätöstä aikaiseksi. Täytyy vain toivoa, että Tonks löytää lopulta onnen Charlien kanssa.
Kiitokset tästä kivasta iltapalasta!
Ja pahoittelut puhelinkommentin mahdollisista kökköyksistä... -Walle
