Ikäraja: K-11
Tyylilaji: jästi!AU, romantiikka
Paritus: Harry/Ron
Haaste: Spotify Wrapped II
Imagine Dragons – BonesA/N: Rarry-fiilikset ovat taas kutkutelleet mieltäni ja tämän biisin johdattamana kirjoitin heistä tällaisen lyhyen shotin. Tästä tuli mielestäni oikein kiva. Toivottavasti joku lukee ja tykkää!
Valosateen värinää
Ginny työnsi Harryn niin vauhdikkaasti ulos taksista, että hän oli rojahtaa naamalleen törkyiselle asfaltille.
”Hei, varo vähän!” Harry ärähti, mutta Ginny vain nauroi. Hän heilautti kasvoiltaan punaiset hiuksensa, jotka näyttivät lähes liekehtivän oranssien katuvalojen alla. Kalpea, pisamainen iho kurkisteli esiin farkkujen raoista. Lyhyen paidan päällä oli ylisuuri flanellipaita, joka oli ainoa ehjä vaate Ginnyn yllä. Harry ei aivan ymmärtänyt, mitä varten Ginny leikkeli vaatteitaan, saati miten ne edes pysyivät tytön yllä kaiken sen saksimisen jälkeen. Harry oli kuitenkin oppinut, ettei Ginnyn tyylivalintoja ollut viisasta kyseenalaistaa. Ginnyn poskissa ja luomissa oli säihkettä ja kimalletta. Hän oli kaunis, mutta myös hiukan epätodellinen Harryn silmissä.
”Viehättävää seutua”, Ron sanoi sarkastisesti. Kuja oli hämärä ja ahdas. Seinät olivat täynnä hyökkääviä graffiteja. Maalia oli niin monta kerrosta, ettei seinän alkuperäistä väriä voinut mitenkään päätellä. Jätekasoja ja muuta saastaa lojui siellä täällä. Roskiksista kuului rapinaa. Harrya puistatti.
”Nössöt”, Ginny ilkkui. Ron tuhahti. Ginny näytti hänelle kieltä.
Hermione liittyi heidän seuraansa viimeisenä. Hän oli jäänyt suustaan kiinni taksikuskin kanssa. Tietysti Hermione oli löytänyt Lontoon ainoan taksikuskin, joka suhtautui yhtä intohimoisesti kuolleisiin kieliin ja muinaisiin kulttuureihin kuin hän itse. Hermionekin näytti oudolta. Hänellä oli tummaa huulipunaa ja silmissä kissamaiset rajaukset. Hänellä oli mekko ja jopa korkokengät. Hermionen tavallisesti joka suuntaan pörröttävät hiukset olivat nyt kiiltävän silkkisillä kiharoilla. Harry haroi hajamielisesti omaa harakanpesäänsä, jolle hän ei ollut vaivautunut tekemään mitään. Olisiko pitänyt?
Harry tuli äkkiä tietoiseksi Ronin katseesta, ja hän nolostui, vaikka Ronin hymy olikin lämmin. Ron näytti turvallisen tutulta itseltään farkuissa ja siniraidallisessa jumpperissa, joka korosti hänen silmiään. Harry siirtyi lähemmäksi Ronia. Saastainen kuja tuntui aavistuksen vieraanvaraisemmalta paikalta, kun Ron oli siinä hänen vieressään.
”Tulkaa jo!” Ginny intoili ja syöksyi epämääräiseen hämärään portaikkoon, joka näytti vievän suoraan sarjamurhaajan kellariin. Hermione meni epäröimättä hänen peräänsä. Harry katsoi avuttomana Roniin. Hänen ei todellakaan tehnyt mieli seurata tyttöjä.
”Miksi me tultiin tänne?” Harry kysyi.
”Koska me ei ikinä pidetä hauskaa”, Ron vastasi imitoiden taitavasti siskonsa pilkallista äänensävyä. Harry ähkäisi vaivaantuneena. Ehkä hän todella oli vähän erakoituvaa tyyppiä, mutta miksi se oli paha asia? Toisaalta, ehkä Ron kaipasi vaihtelua ja hauskanpitoa, ja Harry jarrutteli häntä. Rajoittiko Harryn sisäänpäinkääntyneisyys Roniakin? Ei hän sitä halunnut. Siitä huolimatta pimeään ja likaiseen loukkoon astuminen tuntui vaikealta.
”Hei”, Ron sanoi ja tarttui hänen käteensä. Huumaavan lämmin värähdys kulki Harryn lävitse. ”Mitä jos me vain katsotaan, mikä meno? Jos se on ikävä mesta, voidaan lähteä kotiin.”
”Okei”, Harry myöntyi. Ron hymyili ja näytti niin vastustamattoman komealta, että Harry tiesi seuraavansa häntä minne tahansa. Ron ei irrottanut otettaan Harryn kädestä. He kävelivät yhdessä sisään salakapakan takaovesta. Sen takana odotti hämärä käytävä, jossa paloivat siniset valot. He kuulivat musiikin ja basson väkivaltaisen jumputuksen. Seinät heidän ympärillään värisivät. Harrya kadutti jo nyt. Hän ei todellakaan viihtynyt metelissä. Harry vilkaisi Ronia, joka näytti myös hermostuneelta.
Harry tarttui ovenkahvaan. He astuivat peremmälle täpötäyteen yökerhoon, jossa välkkyvät valot sokaisivat silmät, musiikki sattui korviin ja ihmisiä heilui ja tanssi kaikkialla heidän ympärillään ahdistavana, hikisenä massana. Ron näytti yhtä sekavalta ja tyrmistyneeltä kuin mitä Harry tunsi olevansa. Kaikki se oli liikaa kerralla. Hän tahtoi pois.
Ron tähyili väkijoukon läpi etsien Ginnyä ja Hermionea. Hän osoitti epäuskoisen näköisenä keskelle lattiaa. Harrylla kesti kauan tajuta, että huomiota herättävin kaksikko tanssilattialla olivat Ginny ja Hermione. Tytöt tanssivat antaumuksellisesti koko kehollaan kädet kattoa tavoitellen. He olivat jostakin saaneet kaulaansa ja ranteisiinsa neonväreissä hehkuvat valorenkaat. Ginny ja Hermione näyttivät olevan aivan omassa elementissään keskellä kaaosta. Harrylle tuli huono olo pelkästään katsellessaan tyttöjen holtitonta heilumista vauhkossa valosateessa.
Harry hätkähti tuntiessaan vieraan kosketuksen olkapäällään. Hän kääntyi ja näki vaalean, suippokasvoisen muukalaisen. Harry ei voinut kuvitellekaan kuulevansa, mitä mies sanoi, mutta mies ei yrittänytkään puhua. Hän viittoi tanssilattiaa kohti vihjaavasti hymyillen. Harry oli liian typertynyt reagoidakseen. Ron kuitenkaan ei ollut. Harry tunsi, miten Ronin käsi lipesi hänen omastaan ja kietoutui kihelmöivän omistavasti hänen vyötäisilleen. Ronin ilme oli tiukka ja haastava. Vieras mies tajusi heti. Hän nosti lepytellen käsiään ja katosi taas juhlivaan ihmisjoukkoon.
Harry painautui tiukemmin Ronia vasten. Sähköinen kuumotus hiveli häntä. Ronin yllättävä dominoiva ele oli saanut sen aikaan. Harry tunsi itsensä erityiseksi ja tärkeäksi. Ron oli osoittanut itselleen poikkeuksellista määräilevää jämäkkyyttä, josta Harry huomasi pitävänsä. Ron pudisteli tyytymättömänä päätään koko yökerholle ja ohjasi Harryn takaisin siniseen käytävään.
”En tykännyt etkä kai sinäkään?” Ron kysyi. Harry hymyili. Ron näytti häkeltyneeltä, mikä sai Harryn hymyilemään entistä leveämmin.
”Itse asiassa”, Harry sanoi Ronia kujeilevasti silmäillen. ”Tykkäsin siitä enemmän kuin odotin.”
Ron vastasi epävarmana Harryn hymyyn kuin ei aivan tietäisi, mitä odottaa. Harry naurahti. Hän upotti kätensä Ronin punaisiin hiuksiin ja suuteli tätä. Ron jähmettyi muutamaksi sekunniksi, mutta toipui nopeasti hämmästyksestään. Ron puristi kätensä Harryn ympärille ja pusersi heidän lantionsa tiiviisti vastakkain. Pehmeänä alkanut suudelma syveni kuumaksi ja ahnaaksi. Lämmin mielihyvä myrskysi Harryn rintakehässä. Harry vavahti ja painautui tiiviimmin Ronia vasten. Hän tunsi Ronin raskaan hengityksen kaulallaan ja pian myös tämän lämpimät huulet. Ne hyväilivät hänen ihoaan, ensin kevyesti ja sitten napakammin. Harryn vartalo myötäili Ronin kosketusta. Kutkuttava jännite kiiri hänen ihonsa alla. Ron tuntui yhtä tutulta ja hyvältä kuin aina, mutta jokin oli silti toisin. Heidän läheisyydessään oli uudenlaista kipinää.
He katsoivat toisiaan. Ronin silmät tuikkivat.
”Kannatti siis kuitenkin tulla tänne?” Ron kysyi.
”Joo”, Harry myönsi. Ron hymyili ja suuteli häntä uudestaan. He pysyivät lähekkäin otsa otsaa vasten. Harry hengitti syvään Ronin tuoksua. Hänellä oli lämmin ja tyytyväinen olo.
”Lähdetäänkö kotiin?” Harry kysyi. Koska niin mukavaa kuin tässä olikin Ronin kanssa, hän kaipasi heidän kotinsa yksityisyyttä.
”Joo”, Ron sanoi hyvillään. Hän vei kätensä Harryn vyötäisille, ja he suuntasivat ulos. ”En usko, että meistä koskaan tulee mitään bileihmisiä.”
”Eikä tarvitse tullakaan”, Harry sanoi huolettomasti, ”mutta oli ihan mielenkiintoista nähdä muuta tarjontaa…”
”En tajunnutkaan, että ehdit katsoa sitä tyyppiä niin tarkkaan”, Ron murahti. Harry tunsi vatsassaan uuden sähköisen sykähdyksen. Harry mietti, oliko se väärin, että Ronin mustasukkaisuus vähän kiihotti häntä?
”Tarkoitin elämäntyyliä”, Harry sanoi. Hän ei halunnut lietsoa Ronin epävarmuutta. Käsi Harryn ympärillä rentoutui. Hän sai Ronilta kihelmöivän suukon poskensyrjään.
”Hyvä”, Ron kuiskasi ja imaisi kevyesti Harryn korvanlehteä. Kuuma halu nykäisi vaativasti Harryn vatsaa.
Harrylla oli suuria vaikeuksia kävellä suoraan ja vakaasti, kun hän meni puhelinkoppiin soittamaan heille taksia. Harrysta tuntui, että hänen kenkänsä olivat muuttuneet jossain välissä pumpuliksi. Hänen poskiaan kuumotti. Harry sanoi osoitteen kahdesti väärin, mutta toisin kuin yleensä, nyt häntä ei edes nolottanut. Harry pahoitteli haaveksivasti ja palasi Ronin kuumaan syliin, jossa rottia vilisevä kujakin tuntui taianomaiselta.
