Nimi: Minttua ja lakritsaa
Kirjoittaja: night eagle
Ikäraja: S
Genre: fluff
Paritus: Pyry/Luukas
Haasteet: Originaali 10 #3,
fluffy10 (sanalla muistilappu)
Sanamäärä: 300
A/N: Olipas fluffya ihmeen vaikea kirjoittaa pitkästä aikaa. Mutta tykkäsin ^^ Näistä pojista pari asiaa. Mulla on tekeillään jatkis näistä kahdesta, ja tuntuu jotenkin hullulta julkasta spinoffi ennen itse tarinaa. Mutta minkäs sille mahtaa, kun tällanen fluffy-haaste iskettiin pöytään. Anyway, vielä nämä kaksi poikaa saattavat tuntua etäisiltä, mutta eivätköhän he sitten aikanaan tule tutummiksi
Minttua ja lakritsaa
Pyry
Katselin sivusilmällä idioottia, jota kutsuin myös poikaystäväkseni. Välillä mä epäilin sen henkistä ikää, mut sellanen se oli aina ollut. Meillä oli lähes kaksi vuotta takana, joten mä tunsin sen oikut. Siks en ees osannu järkyttyä, kun se päätti ottaa kauppakärryt ja lähteä rullailemaan niillä pitkin käytäviä roikkuen itse puoliksi kahvan yli. Pari kertaa se oli meinannut törmätä johonkin toiseen tai sitten hedelmähyllyyn, ja olis törmännytkin, ellei mun refleksit olis parantuneet yhteiselomme aikana.
Pyörittelin silmiäni loittonevalle selälle ja seurasin rakastani lukien samalla muistilappua siitä, mitä meidän piti ostaa.
Leipää, muroja, juustoa, maitoa... Ruutinin tuoma tuttuus sai mut hymyilemään hellästi. Kun me saatais kaikki ostettua, me kannettais kauppakassit yhdessä meidän pieneen kaksioon, käperryttäis illalla vierekkäin sohvalle ja katottais joku toimintaleffa. Se oli aika outo valinta lepposalle illalle, mutta meistä kumpikaan ei ollut koskaan tykännyt romanttisista komedioista tai muista hömppäleffoista.
"Heeeei, maa kutsuu Pyryttäjää." Nostin mun katseeni listasta ja näin Luukkaan innokkaan ilmeen, joka sillä oli aina, kun se oli saanu omasta mielestään hyvän idean. Valmistauduin henkisesti sanomaan ei. "Voidaaks me ostaa jäätelöä? Katos, jos Minttukin tulee käymään. Se ei siis olis vaan mulle!"
Se katto mua parhaalla koiranpentuilmeellään ja tiesin pelin menetetyksi. Huokaisin muka lannistuen ja suutelin sitä kevyesti huulille välittämättä ympärillä olevista ihmisistä. Hymyilin lempeästi, koska rakastin sitä kaikista sen lapsekkaista tempauksista huolimatta.
"Okei, ostetaan jäätelöö, mut mä päätän maun." Virnistelin sen varautuneelle ilmeelle. Se tunsi mut ihan liian hyvin, mut niin tunsin mäki sen. Jos se ois saanu päättää niin se olis ostanu minttujäätelöä, jota mä vihasin. Mutta nyt kun mä sain päättää...
"Ei taas! Sä tiiät, etten tykkää siitä", se huokaisi tietäen, mitä mun mielessä liikku. Kävelin kohti kylmäaltaita jättäen huomiotta sen huutelun ja nappasin mukaani lakritsijäätelön. Näin sivusilmällä, kuinka se tuli nuristen mun perään ja nappasi pian minttujäätelöpaketin. En sanonut mitään, sillä jopa minttu maistuisi hyvältä jäätelönmakuisena suudelmana.