Kirjoittaja Aihe: Rusinaksi potaattipeltoon | S | äxönii ja onnetonta huumoria  (Luettu 1958 kertaa)

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Author: Dulz 12v
Ikäraja: S
Genre: huumori, action

Summary: Kuuluihan siitä aikamoisen karmea kumahdus ja korske, kun se meni rusinaksi se kelkka sinne Mähösen potaattipeltoon.

A/N: Kirjoitin 12-vuotiaana koulussa tällaisen kerrassaan vinkeän tarinanpoikasen, jota toisinaan muistelen lämmöllä. Mulla on ilmeisesti ollut samanlainen huumorintaju aina. Löysin tän taas ja aattelin, että ottakaahan tekin tästä toivottavasti jonkinlaiset naurut. Tähän on tehty muutoksia viimeksi 2013, kun tämä on kirjoitettu puhtaaksi tietokoneelle (kun olin 14).




Rusinaksi potaattipeltoon


Se taisi olla se yksi päivä silloin parisen vuotta sitten, kun me kaverin kanssa oltiin kelkoilla, niillä moottorivetoisilla, pöllyttämässä, ja satuttiin huristamaan siitä sellaisen kallion laelta. Se kallio oli sellainen niin kuin se olisi haljennut nätisti kahtia, ja toinen puolisko olisi vajonnut jonnekin hornan tuuttiin. Äkkijyrkkä ja sellainen, että jos siitä sattuisi jostain syystä putoamaan, se olisi semmoiset melekeen viisikymmentä metriä suoraa pudotusta, se olisi loppu se.

No, me vaan kaarrettiin siitä reunalta, johon joku täyskahjo idiootti oli sattunut kippaamaan vettä tulipalopakkasilla. Niinhän siinä sitten sattui käymään, että kelkka lähti liirtoon suoraan sitä reunaa kohti, ja miehän siinä melekeen shokissa loikkasin hankeen, ja se kelkka meni kaaressa alas. Kuuluihan siitä aikamoisen karmea kumahdus ja korske, kun se meni rusinaksi se kelkka sinne Mähösen potaattipeltoon.

Kaveri meinasi tikahtua, kun se nauroi siinä niin että mehtä raikasi. Menihän siinä tietysti hermot, ja karjaisin sille, että kuules kaveri, nyt se turpa tukkoon tai muuten… Ja kyllähän se hiljaiseksi meni, totesi vain että nyt taisi se Mallorcan matka jäädä, tai sitten ei uutta kelkkaa saada kun vasta joskus tuomiopäivän tienoilla. Ja sitten se hirnui taas niin että vedet lensi silmistä.

Mutta se liippasi kyllä niin läheltä totuutta, että olihan minun pakko vetää vitsi hihasta, veistelin siinä naama lumessa, että eihän se, pari pensselinvetoa, muutaman kerran lekalla peltiin ja tuli kuin uusi, parempikin. Kaveri pyöräytti siinä muutamaan kertaan silmiään ja älähti, että taisi siinä pahempikin tälli tulla ja aivot hiukkasen entisestään vinksahtaa.

Kun mie sitten ähelsin siitä pystympään, ampaisi oikeaa jalkaa pitkin sellainen kipu, että meinasi lähteä ukko kuutamolle. Kaveri nosti minut kelkkaan ja siinä mie kökötin henkeni edestä, kun kaveri starttasi että lumi lensi ja suti hetken tyhjää. Sitten se kelkka lähti sellaiseen liirtoon että oksat pois.

Kun se kelkka sitten vihdoin viimein sammui siihen sairaalan oven eteen, ja kaveri oli juossut kailottamassa sille aulan hysteerikolle että apua ja äkkiä, mie pääsin hoitoon.

Se tohtori sitten käänteli ja väänteli ja tutki ja hutki, kuvasikin, ja sitten se korisi, sillä oli sellainen flunssatautisen ääni, että poikki se on, onpa hyvinniinkin, että kipsattava on. Ja minua vietiin, kuskattiin koko laitoksen läpi, mikä ei tosin paljoa ollut, sillä se on aika pieni sairaala, ja vipattiin ovesta sisälle. Sitten se tohtori toisenkin tohtorin kanssa kipsasi sen minun poikkimän-jalan, ja ihan koko ajan se turkasen hysteerikko kompasteli perässä ja voivotteli, että voi kyllä mie tiesin, oon aina sanonutkin, että sillä surmanloukulla niitä ruumiita tehdään. Ja koko ajan se oli kalpea kuin aaveen nähnyt, tai kuin se olisi ollut sen jalka, eikä minun. Teki mieli sanoa sille, että olisi ammatin valinnut paremmin.

Kotiin kun sitten päästiin, niin eikös vain se Mähösen ukko rimpautti ja ensin ihan nätisti puheli säästä ja siitä miten paljon oli lunta tänä vuonna, ja että kuinkakohan porot pärjäili. Sitten se aloitti, ja huusi, että jos se romu ei sieltä pellolta lähde yhtä nopeaan kuin mitä jäät lähtee keväällä, niin se juttu lähtee oikeuteen ja sitten on kuulemma huonompi homma. Sellaisen vaon oli kuuleman mukaan kyntänyt sinne, että semmoiset kohtuuttoman suuret kahdensadan korvaukset olisi paikallaan. Silloin se puhelu katkesi juuri sopivaan aikaan, ja mie ihmettelin, miten se ei ollut aiemmin katkennut, kun se oli semmoinen huono lankapuhelin, jonka olisi ehkä oikeasti pitänyt olla jossain vitriinissä pällisteltävänä.

Ehtoopuolella sitten Mähösen muija tuli käymään. Äiskälle se oli tullut juoruamaan. Tivasinhan mie siltä siitä liukasteesta siellä kallion laella. Se vaan tuumasi, että sinnekö pojat sen luistinradan pykäsi, ja sitten se hekotti hetken ja sanoi vakavalla naamalla tahtovansa ostaa sen kelkanromun, katsos koristeeksi etupihalle.

Mie toljotin sitä ja meinasi silmät tipahtaa päästä. Kun taas hengen sain kulkemaan, mie sanoin, että kyllähän sen saa vaikka ilmaiseksi, jos rouva vain sanoo ukolleen että pitää naamansa ummessa eikä tivaa minkään maailman korvauksia. Tai enhän mie ihan niin sitä esittänyt, mutta niin mie ajattelin. On se sellainen riesa se Mähösen ukko.

Lopulta mie sain kuin sainkin sen uuden kelkan, johon meni ne kaikki mallorcanrahat, joita mie olin kasannut sen kokonaiset kolme vuotta. Siihen ne meni, ne rahat, uuteen kelkkaan. Ja se vanha on vieläkin Mähösen portin pielessä ja toimittaa kukkalaatikon virkaa.
pannu by wolferain ♥

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 762
  • d a d d y
Olipas tämä lystikäs! Tätä oli tosi hauskaa lukea, kun tässä oli sellaista suurpiirteistä seikkailua ja sopivan hömppä kirjoitustyyli. Ihastuin tosi paljon tässä esiintyneeseen murteiseen sanastoon, tässä oli ihan tosi ihastuttavaa ja uniikkia kieltä! Tai en minä ainakaan ole moneen sellaiseen tekstiin törmännyt, jossa tällaisella kielellä veistetään, ja siksipä tätä olikin ihan eri kiva lukea. Sitä vaan uppoutui tähän kelkkaseikkailuun ja vinkeään kerrontaan, ja täytyy kyllä todeta että tällaiseen tyyliin jos tarinaa kertoo niin voisi kertoa vaikka niistä potaateista, ja se olisi silti hirmu mielenkiintoista luettavaa :D Tai ainakin minä sain tämän kielestä niin paljon iloa irti. Yksityiskohdat myös olivat yksi toistaan ilahduttavampia. Jos et olisi maininnut niin en olisi ollenkaan arvannut että tää on vanha teksti, mutta kerta on niin täytyy kyllä todeta, että todellinen arkistojen aarre! ;D Tämä oli hauska ja juuri sopivan höppänä tarina, jossa oli raikkaan erilaista kieltä ja mukaansatempaava tarina, jossa oli ihanasti sellaista eeppistä henkeä että jos tällaisen jutun kuulisi, tekisi mieli tingata että minkä verran oli lapin lisää ;D Mutta sehän juuri parhaita tarinoita teettääkin. Kiitos tästä, tämä oli metka lukukokemus!


bannu © Ingrid

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 091
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Voi että mikä symppis otsikko! Oli ihan sen houkuttelemana pakko klikata tää auki (ja koska äxönii ♥), nyt kun flaw tämän ylös nosti. Tosi makeeta päästä lukemaan jonkun näin vanhoja ja nuorena kirjoitettuja teoksia, niitä harvemmin kun enää aikuisiässä esitellään :D Mutta tätä kyllä ihan ansaitusti, oispa iteki kirjoittanut 12-vuotiaana (tai edes 14-vuotiaana) näin hyvin!

Minuakin viehätti tässä kirjoitustyyli ja sanavalinnat. Murteiden käyttö on aina kivaa, ja varsinkin minäkertojan kanssa se sopii erinomaisesti. Taas kerran mieleeni muistuu, kiitos tämän, että mun niin pitää kirjoittaa jotain stadin slangilla! :D Se on ollut suunnitelmissani jo pitkään. Lukiessa ajattelin myös, että kielen ja tyylin takia tämä toimisi varmasti erinomaisesti ääneen luettuna/kuunneltavana tarinana, vähän niin kuin muistelisi jotain hauskaa tapahtumaa. Tarina itsessäänkin oli just semmonen vähän höpsö ja lepposalla tavalla vauhdikas. Arjen äxöniä ;D

Mua alko myös ihan hirveesti huvittamaan (ja viehättämään) ajatus siitä, että joku haluaa ostaa rämän kelkan pihalleen koristeeksi ;D Ehkä Mähösen muija koki pientä syyllisyyttä kelkan kohtalosta - tai sitten hänellä on vain erikoinen sisustusmaku. Tai ehkä jopa sekä että, on kelkka kukkalaatikkona varmasti aika vinkee näky.

Tosi kivan kun jaoit tämän vanhan helmen meidän kanssa, tää on ihan huikee.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
flawless, larjus: kiitos hurjasti vinkeistä kommenteista! Tää on (omasta vaatimattomasta mielestäni) aina ollut täys helmi, mutta uskokaa tai älkää, opettaja ei ollut samaa mieltä. Eikä suurin osa luokastakaan, jolle pääsin tämän lukemaan ääneen. Opettajan kommentti meni kutakuinkin seuraavanlaisesti: Liikaa sekavaa murresanastoa, jota ei voi osoittaa yhdelle tietylle alueelle, ja liian paljon synkähköä huumoria ja yleisestikin ottaen väärä sävy. No, se opettaja viettikin suurimman osan lukuvuodesta vikitellen alemman luokan opettajaa, jolla oli täystyö lähestymisyrityksiä vältellessä ja facebookin seuranhakuryhmiä selatessa. En usko, että kumpikaan pahemmin keskittyi oppilaisiin. Ja taitaa se Keski-Suomi olla muutenkin vähän eri paikka kuin Lappi. Oon aina sopinu vähän paremmin pohjoiseen  ;D

Ajatus moottorikelkanromusta kukkalaatikkona ei oo kovin kaukaa haettu, jos yhtään ajelee pohjoisen maaseutuja, eikä tarvi Lappiinkaan asti mennä. Pihoissa näkee kaikenlaista uusiokäytettyä aina pannuista ja kattiloista traktorin kauhoihin ja ties mihin asti. Oman mummolani pihassa oli vanhasta ruuhesta tehty hiekkalaatikko. (Eikä tässä ainakaan ole nimeksikään lapinlisää!  ;D) Inspiraatiota on varmasti antanut myös vanha kunnon Viiru ja Pesonen, joka oli mun lapsuuden lempiasioita. (Erityisesti Viiru ja Pesonen puutarhassa -tietokonepeli.) Sille kuvittajalle voisi antaa palkinnon - kaikkien niiden lisäksi tietenkin, joita se varmasti on jo saanut. Se on muuten hassuin lastenkirja(ja peli-)sarja ikinä. Vanha poikamies, joka elää maalla kissan, kanalauman ja pahan hamstrausongelman kanssa. Samaan kastiin menee kyllä myös Masa Mainio - niin ikään poikamies, joka asuu romuverstaalla ja rakentelee aikansa kuluksi menopelejä. Molemmat ruotsalaisten lahjoja maailmalle. Voiskohan niistä kahdesta kirjoittaa slashia...?

Anyways, kannustan kaikkiin murre- ja slangikokeiluihin! Ne on vähintäänkin hauskaa luettavaa, vaikka sitä tulisikin vahingossa ympänneeksi kolme murrealuetta yhteen. Kuten minä.  :D

Kiitos!
pannu by wolferain ♥

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 762
  • d a d d y
Lainaus
Opettajan kommentti meni kutakuinkin seuraavanlaisesti: Liikaa sekavaa murresanastoa, jota ei voi osoittaa yhdelle tietylle alueelle, ja liian paljon synkähköä huumoria ja yleisestikin ottaen väärä sävy.
TÄH oikeesti! Eihän sillä nyt ole niin väliksi että murteet eivät täsmää täysin toisiinsa ja yhteen samaan murteeseen, tässähän on tosi luovaa ja hauskaa leikittelyä juuri vahvan murteisuuden kanssa. Ja mitä huumoriin tulee, niin itse uskon että mitä mustempi niin sitä parempi! ;D Opettaja selkeästi ei nyt ollut ihan kartalla. Sävy oli mitä mainioin ;D Ja musta tää on 12-vuotiaalta oikeesti ihan huikea teksti.


bannu © Ingrid