Keijujen teejuhla, S

[Saappaaton]

Nimi: Keijujen teejuhla
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Hahmot: Enni ja naapurin tyttö
Genre: Drama, ehkä vähän fluff

A/N: Mulla on takana vaikeat pari kuukautta, ja ilokseni ja helpotuksekseni mulla on ollut tukena aivan loistavia ystäviä, jotka on jaksaneet kuunnella valitusta ja tsempata, kun sitä on tarvittu. Ja koska en tiedä milloin voin nämä neidit viedä kahville kiitoksena, kirjoitin tällaisen sen sijaan ja toivon, että kumpikin tietää olevansa ihana ja tärkeä. Eli LillaMyy ja FractaAnima, tämä pieni pätkä on teille. <3
Inspis on lähtenyt Lillan linkkamasta kuvasta ja osallistun tällä Vuosi raapalehtien V ja 300 kerho -haasteisiin.


Keijujen teejuhla

Naapuriin oli muuttanut uusi perhe. Enni oli nähnyt ison auton ajavan aivan tien päässä olevan lemmikinsinisen puutalon eteen. Talossa oli valkoiset listat ja tummanharmaa katto, ja vaikka se oli ollut tyhjillään niin kauan kuin Enni muisti, hänelle tuli aina tyyni ja hyvä mieli, kun hän katseli naapuritaloa oman huoneensa ikkunasta.

Mutta nyt siellä asui joku ja Enni tahtoi kurkistella naapuritalon pihaan aivan eri syystä kuin aiemmin. Naapuriin oli nimittäin muuttanut perhe, jolla oli kolme lasta. Kaksi poikaa ja tyttö, joka oli katraan nuorin ja saman ikäinen kuin Enni. Tytöllä oli tummat, pitkät hiukset ja suuret silmät, joista puuttui kokonaan ujous.

~*~

Ennillä oli paha tapa imeskellä alahuultaan. Hänen äitinsä torui häntä siitä ja aina silloin Enni päästi huulen vapaaksi hampaidensa välistä ja muikisti suutaan. Enni ei pitänyt siitä, kun tuli torutuksi, mutta kukapa nyt piti.

Yhtenä aamuna aamupalapöydässä Enni vain pyöri tuolillaan. Hänellä ei ollut nälkä, mutta alahuuli löysi tiensä hampaiden väliin kaikesta huolimatta hänen päänsä pyöriessä joka suuntaan. Ennin äiti torui tytärtään ja istutti tämän oikein päin tuolilleen käskien tämän syödä aamupalansa, mutta Enni unohti sen pian hyöriessään paikoillaan.

Hän halusi mennä pihalle, katsomaan oliko naapurin tyttö ulkona. Ehkä tänään hän uskaltaisi puhua toiselle. Ehkä tänään hän saisi uuden ystävän.

*~*

Tytöllä oli päällään vaaleanpunainen ballerinamekko ja tämä kallisti päätään uteliaasti huomatessaan toisen katseen itsessään. Enni oli tänään päättänyt olla rohkea, mutta toisen tytön katsoessa häntä niin avoimen uteliaasti, hän pyörsi päätöksensä. Alahuuli päätyi jälleen hampaiden väliin ja Enni painoi kasvonsa vasten isin housunlahjetta. Sillä lailla, ettei voisi vahingossakaan nähdä naapurin tyttöä.

Siitä ei ollut kuitenkaan pidemmän päälle mitään hyötyä, sillä pian tuo utelias tyttö kipitti Ennin näkökenttään ja kallisti tälle uudestaan päätään. Tällä kertaa niin lähellä, että heidän pienet nenänpäänsä miltei koskettivat toisiaan. Hämmentyneenä Enni kavahti taaksepäin ja tunsi pian ison käden hiuksissaan. Isi.

”Hei.” Se oli se utelias tyttö.

~*~

Enni ei ollut uskaltanut sanoa mitään, mikä harmitti häntä jälkeenpäin kovasti. Tai ei ehkä kovasti, mutta ainakin vähän. Sekin vähän oli tosin jäämässä paljon enemmän tilaa vievän jännityksen sekaisen innostuksen alle. Isi oli nimittäin sopinut heille leikkitreffit!

Nyt isin piti valmistella heille riisimurokarkkeja, koska äidillä oli menoa. Äiti oli sanonut, että riisimurokarkkien ohje oli niin idioottivarma, että isikin pystyisi hoitamaan ne ongelmitta. Enni ei ollut ymmärtänyt, mitä äiti tarkoitti. Eihän isi mikään idiootti ollut.

Samaan aikaan Enni kipitti sinne ja tänne, etsien takapihalla olevalle pienelle pöydälle sopivaa pöytäliinaa. Ja pitihän pöytä kattaakin. Enni mittaili muovista teeastiastoaan katseellaan. Se saisi kelvata.

*~*

Tytöllä oli käsissään kahdet kankaiset keijusiivet seisoessaan heidän eteisessään ja ensimmäistä kertaa Enni näki pilkahduksen ujoutta tämän suurissa silmissä. Siitä huolimatta Enni ei uskaltanut avata suutaan vaan rutisti isin housunlahkeen farkkukangasta pieneen nyrkkiinsä niin paljon kuin saattoi.

”Tykkäätkö keijuista?” Naapurin tytön huulilla leikki kevyen kevyt hymy ja jälleen tämä kallisti päätään odottaessaan vastausta. Enni saattoi vain nyökätä heikosti. Varovaisesti toinen tyttö ojensi Ennille toista siipiparia.

Ujosti hymyillen Enni otti siivet vastaan ja kiinnitti ne selkäänsä toisen seuratessa hänen esimerkkiään. Nostaessaan katseensa Enni kohtasi suurten silmien katseen ja hetken tytöt vain hymyilivät toisilleen. Sitten, ujosti mutta rohkeana, Enni ojensi toiselle kätensä.

~*~

Enni ihasteli toisen tytön nauravia silmiä ja tummia hiuksia. Naapurin tyttö ihasteli heidän takapihaansa ja pienelle pöydälle katettua muovista teeastiastoa. Isin tekemät riisimurokarkit olivat suloisissa pienissä vaaleanpunaisissa vuoissa ja Enni sai niistä kehuja.

Appelsiininkuori teki niistä herkullisia ja raikkaita, Enni kehaisi kuin asiantuntija ja sai toisen tytön nauramaan. Vai muka appelsiininkuori, ei kai kukaan appelsiinista kuorta syönyt. Yleensä Enni olisi ottanut itseensä mokomasta kommentista, mutta naapurin tytön nauru oli niin tarttuva, ettei hän muistanut pitkään vihotella.

”Lisää teetä?” Enni kysyi pikkuvanhasti ja saatuaan pontevan nyökkäyksen hän kaatoi muovisesta teepannustaan toisen kuppiin punaista marjamehua. ”Ruusumarjateetä”, isi oli sanonut sen olevan punaista.

[Tuhisija]

Voi aww, tämä oli niin suloinen! Ja otsikko houkutteli lukemaan, jotenkin se oli mennyt aiemmin täysin ohi, mutta hokasin sen yöllä ja olin että oo mitäs täällä.

Ei mutta mun mielestä tässä oli oikein kivasti onnistunut tuo lapsekkuus ja hyvin alussa tuli selväksi, että tytöt ovat aika nuoria, vielä lapsia. Mutta esimerkiksi tuo Ennin ujoilu oli tuotu kivasti esiin, kun hän piiloutui isin housunlahkeen/jalan taa. Tuli niin söpö mielikuvakin siitä mieleen. Ja muutenkin tässä oli paljon sellaisia söpöjä ja selvästi lapsekkaita kohtia, joista tykkäsin. Esimerkiksi kun Enni unohti aamupalan hyöriessään paikoillaan. Ja ne keijunsiivet!

Enni ei ollut ymmärtänyt, mitä äiti tarkoitti. Eihän isi mikään idiootti ollut.

Ja tämä hymyilytti, koska lapset ei tosiaan aina ymmärrä, mistä vanhemmat puhuvat. Aww.

Mukavaa että tytöt ystävystyivät lopulta ja Ennin ujouskin vähän väisti. Loppu oli oikein suloinen myös ja tykkäsin siitä, ettei Enni kauaa tuntenut oloaan harmilliseksi naapurintytön kommentista. En osaa oikein tämän enempää sanoa, mutta tykkäsin siis kovin paljon tästä! Kiitos

[DragonHeart58]

Nimi oli kertakaikkisen herkullinen, etten millään voinut vastustaa kiusausta tulla kurkkaamaan mitä täältä löytyy :3

Tämä oli kertakaikkisen suloinen, nawws! Enni oli minusta liikuttavan ujo isin housunlahjetta puristaessaan ja suunnitellessaan uuteen naapurin tyttöön tutustumista Toisaalta hänessä oli sellainen puoli, joka ei pitänyt toruista (mutta kuten hän itse totesi, kukapa niistä pitäisi? ) ja joka jollain tavalla halusi kaiken olevan mahdollisimman edustavaa ja hyvää, kuten vaikka se teeastiaston kelpuuttaminen. En löydä sopivaa sanaa sille mitä ajan takaa, mutta toivottavasti käsität mitä kummaa ajan takaa

Naapurin tyttö oli taas sopiva vastapaino ja ihastuttavan iloinen ja suloinen hahmo suurine silmineen ja tarttuvine nauruineen Hän vaikutti varmemmalta ja rohkeammalta kuin Enni, mutta ei kuitenkaan sellaiselta joka ei olisi ollut ollenkaan ujo.

Nimi kertoo suloisella tavalla sen mitä tarinassa tapahtuukin, kaksi keijukaista nauttimasta teejuhlista, aww :3 Aivan ihanaa että naapurin tyttö toi keijunsiivet heille kummallekin, ja että he nauttivat yhdessä Ennin isin riisimurokarkeista ja "ruusunmarjateestä": sellainen suloinen hetki, jota lukemalla tulee väkisinkin hyvälle mielelle Hyvä ettei Enni pahastunut liiaksi naapurin tytön appelsiinikuorikommentista

Enni ei ollut ymmärtänyt, mitä äiti tarkoitti. Eihän isi mikään idiootti ollut.
Awws, tää oli vaa niin söpösti sanottu! :3 Toi hyvin esille tätä aikuisten juttujn ihmettelyä lapsen silmin, ja vieläpä suloisen ihanalla tavalla sanottuna!

Kaiken kaikkiaan tää oli hyvin ihana ja suloinen teksti, joka ihastutti hurjan paljon Tykkäsin tästä ihan hirmuisesti, ja otsikko oli minusta kertakaikkisen ihana ja kiehtova

Kiitos hirmuisesti ihanasta tekstistä!

-DH58

[LillaMyy]

Jee jee, kiva että kuva inspiroi, koska olihan se nyt älyttömän lutunen, kun se pomppi vahingossa vastaan! Mutta siis, iii, jee, omistuksia mulle! <3__<3 Kiitoksia, olet mahtis ja siis, jos tarvii lisää valittaa tai tsemppausta tai mitä vaan ikinä, niin tiedät, että mulle voi aina avautua queryssä, jos olen paikalla (ja jos en ole, niin Facen inboxi toimii kans )! (:

Ennistä onkin tullut luettua jo vähän vanhempana, joten on harvinaisen hurmaavaa päästä lukemaan pikkuisesta Ennistä! Harmillista kylläkään tässä ei missään sanota, minkä ikäinen Enni on (vielä ainakaan ei ole sanottu), mutta ehkäpä se ei niin suuresti vaikuta tarinaan. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, että pieni ja utelias tyttönen kuikuilee naapuritalon pihaan omasta ikkunastaa, etenkin kun sinne muuttaa uusia ihmisiä, koska eihän sitä koskaan tiedä, mistä tai milloin löytyy uusia leikkikavereita! Naapurintytön kuvaus oli myös erittäin suloinen! (:

Enni ei pitänyt siitä, kun tuli torutuksi, mutta kukapa nyt piti.

Äääää, tää kielenkäyttö on niin söpöä! Jotenkin niin lapsenomaista ja senpä takia TÄYDELLISTÄ lapsista kertovaan tarinaan! <3
Muutenkin niin suloista, kun Enni pyörii kuin pieni väkkärä tuolillaan, eikä halua syödä aamupalaansa, koska hänellä on kiire ulos, jos tänään vaikka hän saisi uuden ystävän. Apua, liian lutunen, saanko mä haliruttaa pikku-Ennin lyttyyn, kun se on liian suloinen?

IIIIIIIIIIIIIII!!!!! Niin söpöä, että painetaa pää isin housunlahjetta vasten, ettei varmasti nähdä toisen naamaa! <3_<3 Onneksi tämä toinen tyttö on edes vähän rohkeampi kuin Enni, koska muuten tästä koko jutusta ei tulisi varmaan yhtään mitään, jos se jäisi vain Ennin harteille. Voin niin kuvitella tuon kohdan, kun naapurin tyttö tulee melkein Ennin nenään kiinni ja kallistaa päätään ja kurkistaa jajajajajaja... AAAAAAAAAAAAAa, kuolen tähän söpöyteen ihan just!

Iiiiiiihiiii, isi sopi Ennin ja naapurintytön leikkitreffit! Ihana isi! <3

Nyt isin piti valmistella heille riisimurokarkkeja, koska äidillä oli menoa. Äiti oli sanonut, että riisimurokarkkien ohje oli niin idioottivarma, että isikin pystyisi hoitamaan ne ongelmitta. Enni ei ollut ymmärtänyt, mitä äiti tarkoitti. Eihän isi mikään idiootti ollut.

Apua, pitkä lainaus, mutta siis äääääääääää, ihan parasta, etenkin tuo loppu!! <3 Enni vaikuttaa tässä kyllä ihan selkeästi isin tytöltä! <3

Äääääääääääää, en mä osaa kommentoida tätä söpöyttä mitenkään muuten kuin noin triljoonalla sydämellä, koska ihan.liian.söpöä!!! <33333 Naapurintyttö tuo keijusiivet mukanaan ja antaa toiset Ennille jajajajaja... <333333

Joo, ehkä mä jätän tämän kommentin vain tähän, koska muuten mä vaan täytän koko loppukentän useammilla sydämillä. Ei mulle saa kirjoittaa tällaisia lutupalleroita, kun mä en osaa reagoida näihin muuten kuin sydämöimällä ja parkumalla. :'D Oikeasti, aivan älyttömän ihanaa! <3 Kiitoksia siis omistuksesta ja muuta, tämä oli ihan supersuloinen! P.S. Mä haluan lisää mini-Enniä!

[FractaAnima]

Töttöröö! Olen ollut ihan höhlä, koska olen tämän lukenut jo aikaa sitten, mutta en ole muistanut kommentoida! Nyt korjaan asian siis.

Tytöllä oli tummat, pitkät hiukset ja suuret silmät, joista puuttui kokonaan ujous.

Mä jostain syystä näen tän naapurin tytön niin selkeästi mielessäni. Niin tomerana, niin pelottomana! O_O <3

Alahuuli päätyi jälleen hampaiden väliin ja Enni painoi kasvonsa vasten isin housunlahjetta.

Rakastan sitä kuinka hahmolle rakentuu jokin tapa, jokin ele, jokin ominainen juttu. Ja sitten rakastan sitä, miten osaat kirjoittaa lapsista lapsia, eikä pikkuaikuisia ja sen näkee näistä pienistä asioista, kuten isän lahkeesta turvapaikkana.

Hämmentyneenä Enni kavahti taaksepäin ja tunsi pian ison käden hiuksissaan. Isi.

Isi. <3

Enni ei ollut ymmärtänyt, mitä äiti tarkoitti. Eihän isi mikään idiootti ollut.

Rakastan sua. Rakastan Enniä ja jostain syystä myös Ennin isää. Awkward. o_O

”Ruusumarjateetä”, isi oli sanonut sen olevan punaista.

Tää on vaan niin suloista, että mun tekee mieli sulaa tähän näin. Ja vähän liikuttua ja korvistakin taitaa valua siirappia ja pään yläpuolella leijuu hattaraa. Hienosti. En kykene järkevään kommentointiin, mutta tykkään tästä ja näiden lasten aitoudesta, vilpittömyydestä, ujoudesta ja kuitenkin uteliaisuudesta. Ihania, kertakaikkisesti.

 

- Frac

[Odo]

Siitä on ikuisuus, kun lupasin kommentoida tätä, ja sanoit vielä ettei tarvii. Kylläpäs tarvitsee! Jos otsikossa sanotaan, että Keijujen teejuhlat se on Odo-suomi-Odo-sanaston mukaan = Odo lukee, Odo kommentoi, S. Täällä minä nyt olen toooodella pitkän ajan jälkeen lueskelemassa tätä uudempaan otteeseen ja vihdoin myös kommentoimassakin. Koska tuo otsikko on vaan jotenkin niin ihastuttava, vaikka ei tässä oikeita keijuja ollutkaan.

Toistelen tätä varmasti kommentista toiseen, mutta mulla on pieniä ongelmia lapsien kanssa ficeissä, koska ne tuntuvat niin etäisiltä ja vierailta. Sen puoleen tosin on hassua, että tietyn ikäisten lasten kanssa lopulta tulen suhteellisen hyvin toimeen, vaikka esim. kauppojen kakarat ärsyttää ja bussikuskien pitäisi antaa porttikieltoperheille. Pidin kuitenkin tämän lapsenomaisesta tunnelmasta, jossa lapsekkuus oli niin arkea, eikä se korostettu liiaksi ja kun lapset puhuivat se ei taipunut lässytykseen vaan oli ehkä lapsenomaista, mutta siitä huolimatta aitoa puhetta, mikä uppoaa minuun huomattavasti paremmin. Pidin siis tästä ratkaisusta käsitellä lapsen maailmaa ja ujoutta, jopa siltä rohkeammalta uudelta tytöltä, ja rinnastuksesta vanhempiin jotka sitten olivat rohkeampia. Ihana isi kyllä Ennillä kun järjesti pikkutytöille treffit ja onnistui idioottivarmoilla kokkausohjeillakin.

Oikein hyväntuulinen ja mukaansatempaava teksti, jota oli kyllä ilo lukea, ja lopetuksen keijun siivet olivat varsin somat sekä pikkuvanhuus ja appelsiinitkuoret. Niin kukapa niitä sinne ruokaan oikeasti pistäisi (allekirjoittanut on ihan pikkuisen isompanakin saattanut kysyä samaa...) Oikein kevyt ja mukava niin aamupala kuin iltapalakin, kun tätä vähän molempina olen tänään lueskellut. Sujuvaa luettavaa, ei virheitä, taattua laatua! Kiitokset siis tämän pidemmittä puheitta. Tässä huomaa myös sen miten lahjakas olet kirjoittamaan erilaisia tekstejä. Tällaista lapsekasta originaalia verrattuna sun perverssiin James-ficciisi on aikamoista kontrastia kerrakseen. <3

[Angelina]

No voi naawws miten söpö tää oli Aika harvoin tulee lapsitarinoita luettua, mutta tää oli kyllä niin sympaattinen ja hyväntuulinen, että onneksi luin!

Olit mun mielestä tosi hienosti saanut tässä kuvattua Ennin ajatuksia, ujoutta ja kuitenkin sitä halua saada uusi ystävä. Onneksi naapurin tyttö oli hieman rohkeampi ja uskalsi ottaa ensimmäiset askeleet - oli kiva nähdä, että Ennikin lopulta rohkastui ja toi sitä omaa luonnettaan esiin ujoudestaan huolimatta. Tykkäsin esimerkiksi kovasti tuosta lopusta -

Yleensä Enni olisi ottanut itseensä mokomasta kommentista, mutta naapurin tytön nauru oli niin tarttuva, ettei hän muistanut pitkään vihotella

koska se toi hyvin esiin sen, ettei Enni suinkaan ole vain ujo ja hiljainen pikkutyttö.

Tällaisella leppoisalla hyvänmielen tekstillä oli kiva aloittaa tää sunnuntaipäivä ♥ (Kyllä, heräsin puolitoista tuntia sitten, sue me)