Encanto: Pyydä rottia avuksi (tai tee mieluummin itse), S, Mirabel/Bruno, AU-tuplaraapalesarja (6/6)

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Pyydä rottia avuksi (tai tee mieluummin itse)
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Encanto (Disney)
Ikäraja: S
Paritus: Mirabel/Bruno
Genre: Slice of life, arkihuumori, pieni lällyily

Summary: Häitä varten tarvitsee suunnitella ja hankkia yhtä jos toista, mutta Mirabel hoitaisi kaiken mieluusti ilman Brunon rottaystävien apua.

Huomautus: Parituksen osapuolet ovat canonissa (lähi)sukua toisilleen, tässä AU:ssa eivät kuitenkaan biologista. En tiedä pitääkö tässä tapauksessa asiasta varoittaa, mutta todetaan varmuuden vuoksi.

A/N: Sinänsä huvittavaa, että minulla oli suunnitteilla kirjoittaa tästä fandomista ja shipistä eräs toinen, pidempi teksti ensin, mutta tämä vähän kuin rymähti paperille. Samaan päänsisäiseen universumiini tämä ainakin sijoittuu sen toisen tekstin kanssa. Eli tosiaan Mirabel ei ole biologinen Madrigal, vaan adoptoitu perheeseen aikoinaan, mikä selittää kätevästi lahjan puuttumisen ja oikeuttaa paremmin näiden hahmojen shippailun.


***



1. Kutsukortit


“Kuulehan, ei pahalla, mutten oikein...” Mirabel laski huojuvan pinon kutsukorttipohjia sohvapöydälle ja mietti, miten olisi asiansa muotoillut töksäyttämättä, “...lämpeä ajatukselle olohuoneessa vilistelevistä rotista, etenkään nyt kun meillä on tärkeää hommaa tiedossa.”

“Eiväthän ne mitään vilistele!” Bruno kummasteli hätistäen parhaillaan yhden jaloistaan, jottei olisi astunut sen päälle. “Tai no toki ne vilistelevät, livistelevät minkä ehtivät, mutta eivät, jos niitä pyytää nätisti!”

Mirabel kohotti kulmiaan. “Pyytää rottaa nätisti?”

“Juuri niin!”

“Pysymään pois tieltä vai ojentamaan auttavan käpälänsä?”

“Molempi parempi!” Bruno virkkoi ja osoitti sitten yhtä rotista, joka tupsahti juuri esiin tuolin alta. “Sinä siinä! Toisitko tänne tuon kutsukortin?”

“Mitä? Ehei, ei, ei!” Mirabel syöksähti sieppaamaan lattialle lepatelleen kortin juuri ajoissa, ennen kuin rotta ehti rutistaa sen nököhampaidensa väliin.

“Ayy, mikä voima ja nopeus!” Bruno tyrskähti, kun hän kompuroi takaisin jaloilleen.

“Hyvä on, ensinnäkin”, Mirabel hengähti suoristettuaan silmälasinsa ja ojensi kortin jämäkästi sulhaselleen, oikein työnsi sen tämän rintakehää vasten. “Popsitun näköisiä hääkutsuja me emme takuulla anna kenellekään kyläläiselle.”

Bruno köhähti anteeksipyytävästi. “No joo, näen mihin pyrit. Mutta se yritti parhaansa nätisti pyydettäessä?”

Mirabelin aivot hyytyivät muutamaksi sekunniksi.

“Äh, niin kai sitten”, hän myönsi ja oli olohuoneesta poistuessaan kompuroida ohi vipeltäneeseen rottaan. “Ja nätisti pyydettäessä voisivat myös katsoa tarkemmin eteensä!”

[Maissinaksu]

2. Kukat


Mirabel toimitti Isabelalle listan toivomistaan hääkukista ja tiedosti olevansa asian kanssa turhan aikaisin liikkeellä – kasvien, köynnösten ja kukkasten loihtiminen kävi siskolta helpommin kuin sormien napsauttaminen.

Hän kävi listaa vielä mielessään läpi, kun innostunut vikinä yllätti hänet casítan verannalla.

“Oho, mitäs nyt?” Mirabel häkeltyi, kun nurkan takaa vilisti neljä rottaa, jokaisella suussaan oranssin ja punaisen kirjava ruusu. Ne laskivat kukat hänen eteensä, päästelivät sirkuttavia äännähdyksiä ja kirmasivat oviaukosta sisäpihalle. Mirabel poimi ruusut ja kurkisti nurkan taakse. Bruno seisoi selkä häneen päin, ja rotat tämän päälaella ja olkapäillä vinkaisivat hilpeästi, kun tämä kysyi niiltä jotain.

“Sinäkö näiden takana olit?” Mirabel kysyi huvittuneena.

“Hm, ai, minähän se!” Bruno naurahti ja saapasteli muina miehinä lähemmäs. “Ajattelin, että ehkä pitäisit niistä!”

“Tekikö Isabela nämä sinulle?”

Bruno madalsi ääntään juonittelevaksi. “Näin meidän kesken, ostin ne Gonzálesilta.”

Mirabel veti henkeä näennäisen järkyttyneenä. “Etkä.”

“Jep... Muutenhan Isabela olisi tiennyt yllättämisaikeistani!” Bruno virkkoi, ja pari rottaa nyökkäsi. “Nämä kamut eivät sen sijaan lavertele, vaan tekevät hommansa ilman ylimääräistä sähläystä. Kulkevat jonossakin niin nätisti ja tuovat kukat perille!”

“Hmm, olisikohan minun pitänyt pyytää niitä juhlien kukkavastaavaksi?” Mirabel kysäisi hymy huulillaan.

“Toki – jos olisit ollut halukas ottamaan vastaan siskosi kaunan ja kiukun”, Bruno tokaisi, ja Mirabel hytisi päästä varpaisiin.

[Maissinaksu]

3. Ruokatarjoilu


"Ööm, ei."

"Ääh, Mirabel."

"Annahan olla!"

"Mirabeeel, mi vida, voin selittää tämän niin monta kertaa kuin on tarvis!" Bruno virkkoi ja laski kämmenensä hänen hartioilleen. "Rotat, ne ovat siistejä eläimiä! Eivät vain sillä tavalla siistejä, vaan ihan oikeasti siistejä! Ja tämä on yleinen totuus!"

"Hyvä on, uskon sen, mutta nyt on kyse ruoasta, tarjottavista, pöperöstä, aterioista, Brunito!" Mirabel selitti osoittaen joka sanan kohdalla casítaa ojentamaan lautaset, lasit, haarukat ja veitset. "Casíta, me ja kyläläiset kyllä hoidamme sen puolen ilman pieniä nelijalkaisia apureitakin, vai mitä?"

Casítan keittiön uuni kopsautti tiilenpalasiaan yhteen myöntymisen merkkinä.

"Hienoa, ei ongelmaa!"

"Olet jopa erikoisen hysteerinen, kai tiesit sen?" Bruno murahti.

"Ehkä sille on järkiperustainenkin syy", Mirabel virkkoi. "Pyrin vain varmistamaan etukäteen, ettei kukaan häävieraista koe järkytystä tai vaikka sairastu."

Bruno kohotti kulmiaan. "Sairastu minkä takia?"

"Äh, en minä tiedä, minkä tahansa? Rottiin liittyvän...?"

"No joo, on se mahdollista. Rottarutto se vaanii joka nurkan takana", Bruno lausui kummittelevaan sävyyn ja heilutteli sormiaan kuin pieniä käärmeitä. "Minä olen jo mennyttä kalua ja nyt olet sinäkin, ghöäää –"

"Hei! Minulla on astioita kädessäni!" Mirabel kikatti, kun Bruno veti hänet halaukseen ja viittasi kädellään isoon ruokapöytään.

"Täällä on monta pientä apuria niitä varten, kuten näet!"

"He-hei, antakaahan niiden lasien olla!"

[Maissinaksu]

4. Hääpuku


"Kyllähän se käy..." Mirabel aprikoi pyörähdettyään peilin edessä ympäri ja tarkkaili, miten hänen hiuksiinsa kiinnitetty huntu asettui. "Kunhan se ei näytä liiaksi pöytäliinalta."

"Noh, et sinä voi sanoa tuollaisia äidin hunnusta!" Isabela torui ja silitteli pitsiä hellästi. "Minun päässäni se ei ainakaan näyttänyt pöytäliinalta, mutta ties vaikka sinun pallopääsi kohdalla tilanne olisi toinen..."

"Hrmh", Mirabel hymähti vastahakoisesti ja käänsi päätään uudelleen. "Vähän pitkälle se kyllä laskeutuu. Sitä täytyy ehkä lyhentää vähän."

"Tai voit pyytää jotakuta kannattelemaan sitä!" Dolores ehdotti ja hätkähti sitten kuullessaan jotain tarkoilla korvillaan. "Hui! Esimerkiksi noita..."

Isabelakin sai melkoisen sätkyn, kun raolleen jääneestä ovesta tupsahti pari rottaa, jotka kerääntyivät peilin ääreen tapittamaan huntua sovittavaa Mirabelia.

"Tulitteko ehkä urkkimaan jotain etukäteen?" hän naurahti. Ties vaikka Bruno olisi laittanut pikku vipeltäjät asialle saadakseen vinkkiä hänen hääpuvustaan. Perinteitä mukaillen tälle ei oltu aikeissa näyttää mitään etukäteen, ja sekös oli kuulemma epäreilua. Etenkin kun sulhasten yksinkertaiset puvut tarjosivat vain harvoin yllätyksiä.

"He-hei, hus! Tiehenne siitä!" Isabela yritti tuuppia hunnun helmaa hypisteleviä rottia kauemmas, mikä oli oikeastaan aika rohkeaakin. Ihme ettei sisko ollut jo loihtinut lihansyöjäkasvia suojakseen.

"Taisitkin saada niitä hunnunkantajia..." Dolores lohkaisi vilkuillen pikku nököhampaita varautuneesti.

"Kiitos vain tarjouksesta", Mirabel hymähti rotille ja viikkasi hunnun käsivarrelleen viedäkseen sen äidin ompelukoneen läheisyyteen odottamaan.

[Maissinaksu]

5. Vihkipaikka


"Hohooii! A-kus-tiik-ka!" Bruno kailotti tyhjässä kirkkosalissa ja hekotti anteeksipyytävästi, kun Mirabel katsahti sulhastaan alta kulmiensa. "Tiedän, tiedän, täällä on vain aina kaikunut niin hienosti..."

"Ei taida kaikua enää sitten, kun tämä on tupaten täynnä väkeä", Mirabel totesi katsellessaan suorissa riveissä nököttäviä puupenkkejä. “Ehkä liiankin täynnä?”

"Kyllähän sopu sijaa antaa", Bruno virkkoi ja zoomaili sormillaan matalahkoja kattoparruja. "Jep, tuonne mahtuu hyvin..."

Mirabel hymähti tajutessaan, mitä Bruno tarkoitti. "Miksipä ei! Ovathan ne pieniä ja ketteriä."

"Jep! Saavat aitiopaikan, eivätkä häiritse muita vieraita. Kaikki voittavat!"

"Niin, siitä puheen ollen..." Mirabel aloitti viattomasti, "...olisiko siinä ideaa, jos pari niistä toimisi apulaisina ja ojentaisi meille kynttilät sitten, kun se hetki koittaa?"

Brunon ilme muuttui hölmistyneeksi. "Mistäs tuo tuli?"

"Kunhan kävi mielessä!" Mirabel kohautti olkiaan velmusti hymyillen.

"Ay, mi vida, kummasti kuuluu muuttuneen ääni kellossa."

"Muuttua on aika painokas ilmaisu!" Mirabel huomautti ja lisäsi, että toki hän oli arvostanut rottien läsnäoloa kaiken aikaa – vaikkei se ehkä ollut välittynyt suunnitelmia toteutettaessa.

"Kyllähän ne kynttilät osaavat ojentaa mennen tullen!" Bruno sanoi ja kokeili nostaa lyhtyä, joka oli jätetty alttarin viereiselle pöydälle. "Tämä sen sijaan voi tuottaa hankaluuksia."

"Joo, se on parasta kantaa itse", Mirabel virkkoi ja laski kätensä Brunon käden päälle. "Meidän kynttilämmehän siinä sitä paitsi sitten palaa."

[Maissinaksu]

6. Todistajat


Mirabel ei ollut missään vaiheessa kokenut tarpeelliseksi haastaa Brunon aikeita kutsua rottia heidän häihinsä. Päivästä tulisi tärkeä, ja tietysti molemmat halusivat juhlia sitä lähimpien perheenjäsenten ja ystävien läsnäollessa.

Brunon parhaat ystävät sattuivat olemaan nököhampaisia jyrsijöitä, ei sen kummempaa.

“Tiedätkö, kuulin sinusta tarinoita pienenä”, Mirabel avasi keskustelua ja otti paremman asennon nojatuolissaan. Bruno vilkaisi häntä ylösalaisin sohvalla pötkötellessään ja tuhahti siihen sävyyn, ettei toteamus tullut yllätyksenä.

“Näköjään nimeni sittenkin mainittiin jossain. Kuulinhan minä toki kuiskailuja ja lauluja ympäri casítan seiniä.”

“Jossain vaiheessa kylässä kiersi yleinen leikinlasku siitä, että rotat olisivat olleet kätyreitäsi ja tuoneet huonoja uutisia mukanaan”, Mirabel jatkoi. “Mietin vain, että miksi rotat vedettiin mukaan sinun, öh... legendaasi?”

Bruno hymähti ‘legendalle’. “Vanhempi väki sen kai paremmin muistaa, mutta minä sytyin jo muksuna näiden veijareiden läsnäololle niihin liittyneistä uskomuksista huolimatta. Taikausko, se jos mikä on kiehtovaa”, hän totesi ja töytäisi hellästi selkänojalla makoilevaa rottaa, joka alkoi leikkinään pyöritellä kihlasormusta Brunon hoikassa sormessa. “Myöhemmin niistä sitten tuli korvaamattomia kamuja, kätyreitäkin joo, jos sen niin haluaa ilmaista.”

“Eivätpä ne milloinkaan erityisen huonoja uutisia mukanaan tuoneet.” Mirabel sanoi katsellen yhtä rottaa mutustelemassa keksiä sohvapöydän alla. “Mitä nyt joskus saattoi keittiöstä kadota pieniä ruokia ja muuta tavaraa.”

Bruno virnisti. “Se saatoin olla minäkin.”

“Rottakätyreinesi?”

“Ystävineni.”

[Larjus]

Pitihän nämäki ny sit lukee ku kerta oon saanu leffan katottua Mä olin aiemmin aatellu, että tää ois parempi jättää oottamaan hetkeä, että leffa on nähty, että silleen voisin saada tästä parhaiten jotain irtikin (vaikka tässä AU-elementtejä onkin, ja mullahan on tapana lukee itelleni tuntemattomistakin fandomeista vaikka miten paljon ficejä ). Ja siis joo, eiköhän se ollu fiksuin valinta loppujen lopuks, ainakin osas eri lailla arvostaa vaikka just Brunon rottakavereita ja kaikkia muitakin yksityiskohtia (kun enhän mä etukäteen olis tästä leffasta paljon mitään tiennytkään ).

ja oikeuttaa paremmin näiden hahmojen shippailun.

Sori ku mua naurattaa täällä, mutta mulle tuli vaa mielee se ku joskus viime vuoden puolella selitit/avauduit mulle siitä et miks Mirabel ja Bruno näyttää niin shipattavilta keskenään XDD Sinä se keksit kaikenmoiset porsaanreiät Mut siis joo, toi adoptiojuttu toimii kyllä ihan muutenkin kuin vain insestin "oikeuttamista" varten 😁😁 kun se tosiaan selittää kätsysti Mirabelin lahjan puuttumisen. (Yhyy miks mul tuli tästä jotenki yhtäkkii vaa mielee kaikki step family member -pornot... 🙈🙈🙈)

Ja voi että ku mä taas kerran tykkäsin sun käyttämistä sanavalinnoista ja hahmojen välille kirjoitetusta dialogista! Se on kyllä kiva kun sun ficejä lukiessa, kun jo sillee oikeestaan tietää, mitä odottaa, enkä oo koskaan pettynyt ♥ Aina vaa ilahtuu uudelleen :3

Mirabel häkeltyi, kun nurkan takaa vilisti neljä rottaa, jokaisella suussaan oranssin ja punaisen kirjava ruusu. Ne laskivat kukat hänen eteensä, päästelivät sirkuttavia äännähdyksiä ja kirmasivat oviaukosta sisäpihalle.

Awww, vähäks mäki haluun itelleni ruusuilla lahjovia rottia 🥺

Rotat, ne ovat siistejä eläimiä! Eivät vain sillä tavalla siistejä, vaan ihan oikeasti siistejä!

Allekirjoitan Ainakin sen, että ne ovat sillä tavalla siistejä, mulla kun ei ole (lemmikki)rotista hirveesti tosielämän kokemusta niin niiden toisenlaisesta siisteydestä on paha mennä sanomaan mitään (Marsuista on kyllä ja ne nyt ei ainakaan oo siistejä muuta ku teoriassa ja sillä tavalla)
Tuli kans tosta kolmannesta osasesta mieleen Rottatouille-leffa Vois olla joku söpö crossi jossa Remy kokkaa ja ne Brunon rotat hoitaa tarjoilun :3

Ihme ettei sisko ollut jo loihtinut lihansyöjäkasvia suojakseen.

"Niin, siitä puheen ollen..." Mirabel aloitti viattomasti, "...olisiko siinä ideaa, jos pari niistä toimisi apulaisina ja ojentaisi meille kynttilät sitten, kun se hetki koittaa?"

Awwww, kiva kyllä kun Mirabelkin tällee pikkuhiljaa lämpenee ajatukselle, että rotat olisi mukana auttamassa häähommissa ja ihan vielä itse seremoniassa :3 Mutta tietty täytyy sit puolustella että eihän hän nyt varsinaisesti ole muuttanut mielipiteitään ja näkemyksiään. Bruno ei onneks jää liiaksi piikittelemään, on selkeesti vain iloinen ehdotuksesta :3

Oli kyllä oikein kivoja nää tuplikset :3 Kuten sanottu, sun tekstit ne ei koskaan petä ♥

[Maissinaksu]

Kiitos kommentista ja ihanaa, että hyppäsit lukemaan tämän, Larjus! <3 Jännää, kun aloittelin pariakin Encanto-tekstiä tämän valmistumisen aikoihin, mutta kyseinen fandom on vähän painunut unten maille takaraivoon tässä loppu- ja alkuvuodesta. Eiköhän sitä jossain kohtaa saa vähän keskeneräisiä juttuja kasaan.

Sinä se keksit kaikenmoiset porsaanreiät

Pitää vähän kierrellä ja kaarrella aina välillä. xD

(Yhyy miks mul tuli tästä jotenki yhtäkkii vaa mielee kaikki step family member -pornot... 🙈🙈🙈)

You said this, not me. :----D Mutta siis ei ole minun vikani, että ne näyttävät niin shipattavilta. :<

Se on kyllä kiva kun sun ficejä lukiessa, kun jo sillee oikeestaan tietää, mitä odottaa, enkä oo koskaan pettynyt ♥ Aina vaa ilahtuu uudelleen :3

Äää, kiitos ja samoin. <33 Tämä ficci kyllä oli pitkästä aikaa tosi helppo kirjoitettava. Näppäimistö napisi melkein savuten.

Rottatouille olisi kyllä aika hauska crossover-pari tälle! Jotain fanartia olen nähnytkin, jossa on Bruno ja Linguini rottakavereidensa kanssa. Ja rotat ovat niin söpöjä, harmi ettei kukaan Suomessa asuvista kavereistani omista sellaisia. D:

Kiitos jälleen kommentista! <3

- Mai

[jossujb]

Juuri muutama päivä sitten katsoin Encanton ja kuinkas ollakaan, heti osuu silmään fikki! Ihanaa. Minua nyt ei olisi mikään haitannut, vaikka olisivat olleet verisukua, mutta toisaalta hyvä selityshän tuo, on lahjattomuudelle

Ja Bruno on niin ihana, niin ihana!! Sekä lähdemateriaalissa itsessään, mutta tässä fikissä erityisesti. Romanttinen rottanaama <3 Oikein silmissäni näen hänen heiluttelevan sormiaan kuin käärmeitä, se oli tosi hauskasti sanottu. Ja olen niin sulaa vahaa häähärjestelytarinoille. Ah <3

Tää nyt vaan oli niin pakahduttavan ihana <3 Kiitos <3

jjb

[Fiorella]

Olipa veikeää löytää Encanto-ficci! Katsoin tämän vuodenvaiheessa siskontytön kanssa, ja kieltämättä kävi mielessä ohimennen, että elokuvassa riittäisi hahmoja, jos joku innostuisi kirjoittamisesta. Onneksi inspiroiduit, tätä oli kiva lukea! Hupaisa ajatus, että rotat ovat innokkaina apureina hääjärjestelyissä, ja Brunon mielestä se on vain hyvä juttu - niin siistejä eläimiä kuin ne ovat!

Ja kyllähän rotat osoittivat kykyjään tehtävän jos toisenkin suhteen.

Mirabel ei ollut missään vaiheessa kokenut tarpeelliseksi haastaa Brunon aikeita kutsua rottia heidän häihinsä. Päivästä tulisi tärkeä, ja tietysti molemmat halusivat juhlia sitä lähimpien perheenjäsenten ja ystävien läsnäollessa.

Brunon parhaat ystävät sattuivat olemaan nököhampaisia jyrsijöitä, ei sen kummempaa.

Niin hellyttävää, että Mirabel kuitenkin lämpeni rotille pikkuhiljaa niin paljon, että kutsui ne myös häihinsä! Täytyyhän ne lähimmät ystävät olla läsnä!

Tykkäsin tästä sympaattisesta raapalesarjasta kovasti, ja myös siitä, että keksit oikein uskottavan lisämausteen adoption muodossa!

[Maissinaksu]

jossujb: Aww, kiitos kommentista. <3 Minäkin tykkään ihan sikana hääjärjestelytarinoista ja näilläkin hahmoilla se tuntui sujuvan nohevasti lukuun ottamatta pientä jokerikorttia rottien muodossa. Bruno on kyllä niin baby sekin ja tosi mukava kirjoitettava, oikeastaan molemmat olivat. Ja joo koin tarvetta keksiä tuohon asetelmaan jonkinlaisen AU-ulottuvuuden, vaikka ehkä tämä olisi tavoittanut lukijoita muutenkin. (Nyrkkisääntönähän lienee se, että tuskin kannattaa lukea, jos ship, genre tms. eivät nappaa, yksinkertaista.) Mutta joo, itsellä meni ehkä vähän sisu kaulaan ja siksi tuo pieni adoptiotwist tuolla. xD

Fiorella: Kiitoksia kiitoksia! <3 Encanto kyllä tarjoaa inspiraatiota vaikka mistä hahmoista ja skenaarioista, ja tavoilleni uskollisena päädyin raapustelemaan tällaista arkisempaa sisältöä taikuuksien sijaan. Rotat ovat myös niin söpöjä ja pitihän niitäkin lisätä mukaan, etenkin kun tässä seikkaili Bruno toisessa pääroolissa. Missä Bruno, siellä rotat. xD

- Mai