Ystävien huoli (S, Harry/Draco)

[Vendela]

Nimi: Ystävien huoli
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Dialogipainoitteinen hömppäily ja söpöstely
Pituus: 6 rapsua, 600 sanaa
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä lainaan

Tiivistelmä: Harryn ystävät haluavat puhua tälle Dracosta. Dracon ystävillä on samansuuntaisia ajatuksia.
Sijoittuu kahdeksanteen vuoteen Tylypahkassa.


Vapaa sana: Spurttailin koko viime viikon Haparoiden (luoksesi), K-18, tarinan parissa ja sen fiilikset olivat varsin synkkiä. Kaipasin vastapainoksi jotain kevyempää ja tämän idean sain eräästä fanartista (linkki lopussa) joten innostuin naputtelemaan tämän nopsasti kasaan eilen illalla.
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.


Osallistuu haasteisiin: Vuosi raapalehtien, Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus #2 ja FFF1000 sanalla 151. Platina

Ystävien huoli

”Kuule, olen huomannut yhden jutun”, Ron sanoi eräänä päivänä kun he kiiruhtivat loitsujen tunnille.
”Niinkö? Minkä?” Harry katsahti ystäväänsä hämmästyneenä.
”Älä nyt hikeenny tai mitään, mutta se liittyy Malfoyhin”, Ronin äänessä oli pientä epävarmuutta.
”Ahaa”, Harry tyytyi sanomaan.
”Ja luulen että meidän pitäisi jutella siitä”, Ron jatkoi yrittäen selvästi olla urhea asian suhteen.
”Mmmm”, Harry mumisi muttei ottanut katsekontaktia ystäväänsä.
”Minusta tuntuu, että sinulla on edelleen jonkunlainen pakkomielle hänestä”, Ron sanoi tunnustellen juuri kun he saapuivat loitsuluokan eteen.
”Jaa”, Harry mutisi hämillään.
”Haluaisitko ehkä puhua siitä?” Ron kysyi.
”Mistä?”
”Malfoysta ja siitä pakkomielteestä”, Ron oli hieman tuskaisen näköinen.
”Ei kiitos.”

”Sinä teet sitä taas”, Pansy tökkäsi Dracoa kylkeen kesken aamiaisen.
”Teen mitä?” Draco suoristi selkäänsä.
”Kuolaat Potterin perään”, Pansy pyöritteli silmiään.
”Enkä kuolaa”, Draco nyrpisti nenäänsä mutta käänsi nopeasti päänsä pois eräästä tietystä tupapöydästä.
”Kylläpäs”, Pansy nyökkäsi pontevasti ja katsoi Rohkelikkojen pöytään, missä Harry Potter lusikoi muroja suuhunsa katse tiukasti alas painettuna. ”Ja luulen, että myös Potter on huomannut asian.”
”Luuletko?” Draco kysyi hieman hermostuneena ja siirteli pekoniaan pitkin lautastaan.
”Ehdottomasti”, Pansy antoi katseensa lipua Dracon ja Potterin välillä, kuin analysoiden tilanteen vakavuutta.
”Sinä kuvittelet omiasi”, Draco tuhahti, mutta vilkaisi pikaisesti tuttua tummaa hiuspehkoa.
”Näinköhän”, Pansy mumisi mietteissään siemaistessaan teetään.

”Tiedän, ettei tämä kuulu minulle Harry, mutta olemme hieman huolissamme tästä tilanteesta”, Hermionen ääni oli hiljainen ja tämä vilkuili levottomasti Matami Prillin suuntaan.
”Mistä tilanteesta?” Harry kysyi aidon hämmästyneenä ja nosti katseensa kirjastaan.
”No sinusta ja Malfoysta tietenkin”, Hermione sanoi Ronin nyökytellessä vieressä.
”Mitä meistä?” Harry suhisin kysymyksen juuri ennen kuin kirjastonhoitaja käveli ohi.
”Te tuijotatte toisianne ihan koko ajan. Siis todellakin, koko ajan”, Hermione sanoi vakavana.
”Entä sitten, hän on ärsyttävä –”, Harry aloitti mutta Ron nosti kätensä.
”Säästä tuo, se oli pari vuotta sitten mutta nyt on nyt ja näen kyllä ilmeestäsi mitä päässäsi liikkuu.”
”Niinkö?” Harry punastui.

”Joko olet valmis myöntämään totuuden?” Blaise kysyi kuivatessaan hiuksiaan.
”Minkä totuuden?” Draco katse oli kiinnittynyt kuvajaiseensa ja hän suki hiuksiaan ojennukseen.
”Sen, että olet koviasi myöten pihkassa erääseen tiettyyn Rohkelikkoon”, Blaise virnisti ja veti pyjamanhousut jalkaansa.
”En ymmärrä mitä tarkoitat”, Draco totesi mahdollisimman tyynellä äänellä.
”Älä viitsi, olen nähnyt lehtileikekokoelmasi hänestä”, Blaise naurahti istuessaan sängylleen.
”Tahdon vain muistuttaa itseäni siitä, kuinka ärsyttävä ja itsetietoinen Potter on”, Draco nosti leukaansa ja yritti pitää ilmeensä kurissa.
”Niin varmaan”, Blaise naurahti, ”et sinä minua huijaa tuolla selityksellä.”
”Mutta se on totta”, Draco vakuutti kiihkeästi. ”Olisit nähnyt eilenkin kuinka se maailmanpelastaja – ”
”Hyvää yötä Draco!”

”Oletko miettinyt, että kertoisit hänelle?” Luna kysyi Harrylta kun he kävelivät kohden huispauskenttää.
”Kertoisin mitä ja kenelle?” Harry kysyi katse tiukasti Luihuisten joukkueessa, jonka oli tarkoitus pelata tänään Korpinkynttä vastaan.
”Dracolle tietenkin”, Luna hymyili ystävällisesti.
”Mitä minun pitäisi hänelle kertoa?” Harry kysyi epäröivällä äänellä.
”Että sinä tykkäät hänestä?” Lunan katse oli haaveileva.
”Tykkäänkö?” Harry yskähti hämmentyneenä.
”Tykkäät”, Luna vakuutti ja kääntyi heidän vierellään kulkevan nuorukaisen puoleen. ”Eikö tykkääkin?”
”Kyllä”, Neville vakuutti Harryn pieneksi kauhuksi.
”En kyllä – ”, Harry sanoi hitaasti.
”Ja minä luulen, että hänkin tykkää sinusta”, Luna keskeytti.
”Luuletko?” Harryn äänessä vilahti jotain mikä sai Lunan ja Nevillen vilkaisemaan toisiaan.

”Minun pitäisi kuulemma jutella sinulle”, Harry hieroi hermostuneena niskaansa.
”Todellako?” Draco kohotti toista kulmakarvaansa kysyvänä.
”Ainakin ystäväni ovat sitä mieltä”, Harry mumisi.
”Hmm, niin minunkin”, Draco tunnusti.
”Joten –”, Harry vilkaisi platinablondia.
”Voi olla, että olet oikeassa”, tämä nyökkäsi.
”He arvaavat sen pian.”
”Elleivät ole jo arvanneet”, Draco huokaisi alistuneena.
”No, ainakaan meidän ei tarvitse piilotella tätä enää”, Harry hymyili.
”Mukavaa, että näet asian valoisan puolen”, Draco tuhahti.
”Sitä paitsi, olen odottanut ikuisuuden, että voin tehdä näin milloin ikinä haluan”, Harry oli siirtynyt lähemmäs.
”Mitennnh” Dracon kysymys kilpistyi Harryn pehmeisiin huuliin, jotka painuivat Dracon omille ja hukuttivat heidät pehmeään suudelmaan.

Vapaa sana2: Inspiraationa oli tämä loistava sarjakuva Think about it, alright?, S by herman_the_moth

[Fairy tale]

Ihanaa että kirjoitit tällaisen ihanuuden. Kyllä tuonne Tylypahkaan on välillä kiva palata ja sukeltaa tapahtumiin siellä.
Tässä kylläkin lopussa paljastui että Harry ja Draco olivat jo yhdessä, mutta eivät olleet halunneet paljastaa sitä kaikille.
Heillä on sitten mahtavia ystäviä. He näkevät kaiken, kuulevat kaiken, analysoivat kaiken aivan oikein. Kuinkahan kauan
kaksikko on pystynyt pitämään tämän salassa? 

[Vendela]

Fairy tale, mukavaa että tämmöinen höpsöttely maistui. Ja minustakin oli kiva palata Tylypahkaan pitkästä aikaa, itse asiassa osittain tämän valmistuminen on ansiotasi, kun kirjoitit sen ystävänpäivä-ficin missä oltiin samoissa maisemissa Harryn ja Dracon ystävät ovat parhaita ja tuuppivat näitä kahta eteenpäin! Eivät nämä vielä kovin kauaa ole olleet yhdessä, sanoisinko jotain viikkoja, ehkä max muutaman kuukauden? Joten aika tuore suhde Ihanaa kun kommentoit, kiitos paljon!

[hiddenben]

Eikä, olipa tämä ihanan kevyt ja nopea luettava, joka samalla sai hymyn huulille! Juonellisesti tämä on hauska – tykkään siitä, kuinka Harry vaikuttaa olevan ihan pihalla ja lukijana uskon asian todella olevan niin, koska Harry on, no, aika usein pihalla (Ylipäätänsä tykkään siitä, miten kirjoitat Harrylle kovin suomalaisittain mietteliäitä sanoja, kuten "jaa" tai "ahaa", koska ne tekevät Harrystä jotenkin vähän hölmön, mutta sympaattisen!) Mutta sitten yllätyin yhtä paljon kuin luultavasti kaikki Harryn ja Dracon ystävät siitä, että Harry ja Draco oikeasti jo ovat yhdessä. Ja sehän tässä erityisen paljon hymyilyttikin. Sen lisäksi erityismaininta Blaisesta, joka tuntui olevan alasti luihuisten makuusalissa ennen kuin veti pyjamahousut jalkaan

Tässä pidin erityisen paljon tuosta rakenteella leikittelystä, kuinka Harryn ja Dracon keskustelut ovat eri puolilla, kunnes kaksikon ollessa samassa tilanteessa päästään tekstitilan keskelle. Se toimi todella hyvin, erityisesti dialogipainotteisuutensa ansiosta – ja oli myös virkistävää vaihtelua Jokainen vuorosana ei ehkä olisi tarvinnut selitystä puhujasta, varsinkaan niissä, joissa keskustelussa on mukana vain kaksi, mutta samalla se toi tähän sellaista rytmiä, mikä teki tästä samalla tavalla virkistävän ja leikittelevän kuin erikoinen rakennekin. Hauskaa siis, että kokeilit tällaista muotoa! Kiitos illan piristyksestä

[Thelina]

Minulta vähän spoilaantui tämä idea, kun menin ensin lukemaan tuon linkkaamasi sarjiksen mutta eipä se mitään haitannut, koska tämä oli todella söpö ja hauska ❤️ Ensin ajattelin, etten välttämättä pidä tuosta muotoilusta, mutta kun juju olikin siinä, että lopussa näkökulmat yhdistyvät ja Harry ja Draco ovat siinä yhdessä, annoin heti anteeksi, että se tuntui ensin oudolta

Dracon leikekirja oli mainio yksityiskohta ja se miten Hermione on huolissaan ja Luna haaveksiva jne. Ystävien luonteet tulivat myös näissä pätkissä esiin. Ja suukko lopussa oli tietenkin suloinen ❤️

Kiitos tästä pikku tarinasta

[Vendela]

hiddenben, kivaa kun tulit lukemaan tämän Harry on jotenkin omassa headcanonissani hieman pihalla vaikka monissa lukemissani enkkuficeissä hänet kuvataankin toisenlaiseksi. Ehkä hänen "suomalainen" minänsä on kuitenkin tuollainen. Juonellisesti ja rakenteellisesti tämä pohjasi tuohon inspissarjikseen, joten oikeastaan kaikki kunnia sinne Tuota rakennetta oli hauska kokeilla ja mukavaa, että se toimi tässä. Dialogin suhteen olen samaa mieltä, että sitä olisi voinut hieman keventää. Toisaalta tein näistä raapaleita ja tahdoin myös pitää keskustelut lyhyinä ja napakkoina, mutta sanoja oli silti pakko saada. Joten lopulta tästä tuli tämmöinen, sillä mietin kyllä kirjoittaessani että onko kaikki "sanomiset" yms laitettava tuonne Kiitos todella paljon kun kommentoit, tulin tosi iloiseksi niin kuin aina kommenteistasi!

Thelina, voi harmi kun osa ideasta meni kun kävit lukemassa sarjiksen, mutta ei se varmaan suuresti haitannut Siksi linkitin sen tuonne loppuun, mutta toisaalta en tiedä onko sillä oikeastaan suurta väliä kummin päin nämä lukee. Muotoilu tuli suoraan tuosta sarjiksesta, sillä itse tykkäsin sen asettelusta ja siitä samasta minkä toteutuin sitten tässäkin, eli lopussa näkökulmat yhdistyivät Kiva että se oli lopulta ihan hyvä vaikka aluksi sitä vierastitkin. Mukavaa kun bongasit Dracon leikekirjan, ajattelin että se on jotain mitä hän voisi askarrella ihan vain siksi että Potter on niin ärsyttävä vaikka totuus onkin jotain aivan muuta... Kiitos kun kommnetoit, ilahduin suuresti!

[Parris]

Kommenttikampanjasta tervehdys! Tämän valitsin huomattuani tekstin rakenteen - tykkääntykkääntykkään siitä, että uskalletaan rikkoa klassista "asetellaan teksti vasemmalle" -mallia, ja tähän se toimi ihan täydellisesti. Kumpikin osapuoli parituksesta on omalla syrjällään, vähän toistensa puolelle vuotaen, kunnes lopussa näkökulmat yhtyvät poikien vuorovaikutukseen keskelle asemoituna. Nerokas tapa korostaa juonta muodolla, sille siis hatunnosto!

Pidin tässä myös hurjasti siitä, että etenkin sivuhahmot tuntuivat niin vahvasti itseltään. Ron oli epävarma ja tuskasteleva, Hermione vahva ja ryhmää edustava (puhumassa Ronin puolesta, sopii täydellisesti näiden kahden dynamiikalle :'D), Pansy lievästi turhamainen silmiäänpyörittelijä, Luna keijumaisuudessaan läpivalaiseva ja Neville hätkähtelevä. Tätä oon aina arvostanut sun teksteissä - hahmokaartin rikkautta ja aitoutta. Se kun ei ole helppoa saavuttaa, mutta teet sen aina niin onnistuneella tavalla! Tämä ulottuu tietysti Harryyn ja Dracoon asti, joista eritoten jälkimmäisen IC:eyttä arvostan. Draco on varsinkin loppudialogissa vähäeleinen ja se, joka olisi halunnut pitää suhteen salassa. Totta kai, kun hän on se, joka pussailee verenpetturia yms. "pahoja juttuja"! :'p

Tämä oli kaikkiaan lempeää ja kivaa iltaluettavaa. Kiitos siitä! <3

[Vendela]

Olipa kivaa, että valitsit juuri tämän kommiksesta Ronen Ja aivan hurjan kiva kuulla, että tykkäsit tästä tekstin asettelusta. Ideahan ei täysin ollut omani, vaan lainasin sen tuolta inspislähteenä toimineesta sarjakuvasta. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että se toimii tässä ja kiva kun muutkin näkevät sen. Luin tuota kommenttiasi hymy korvissa, sillä todella ihanaa kuulla että myös sivuhahmot onnistuivat niin tässä kuin muissakin teksteissäni. Samoin kun tietenkin itse päähenkilöt Kiitos ihanasta ja piristävästä kommentista!

[Fiorella]

Ihan jo tämän ficin jäsentely eri laitoihin teki siitä jännästi kiinnostavan. Ja aihepiiri tietysti sitäkin enemmän. Tottahan toki kavereitakin jo ihmetyttää, että mitä tässä nyt oikein on tekeillä.

”Sinä kuvittelet omiasi”, Draco tuhahti, mutta vilkaisi pikaisesti tuttua tummaa hiuspehkoa.
”Näinköhän”, Pany mumisi mietteissään siemaistessaan teetään.

Hihii. Jokainen aavistelee jotakin tahoillaan, hauskaa.

Ja Dracon salainen lehtileikekokoelma! LOL.

Mutta hupaisinta kaikessa tosiaan on se, että vaikka ystävät tietävät olevansa jäljillä, eivät he kuitenkaan tiedä koko totuutta! Sarjakuva tiivisti hienosti ficin idean.

[Vendela]

Kivaa kun tykkäsit tästä niin tekstinä kuin tuon asettelun puolesta Fiorella Tässä kaikki taisivat tosiaan aavistella jotain, mutta Harry ja Draco eivät olleet valmiita kertomaan muille, ainakaan vielä. Tosin lopulta näyttää siltä, että ehkä heidän täytyy Dracolla on tosiaan tuollainen salainen leikekokoelma, ihan vain koska Harry on niin ärsyttävä Kiitos tosi paljon kommentista, se piristi!

[Sielulintu]

Kommenttiarpajaisista hei
Drarry, yllätys yllätys, veti puoleensa, ja päädyin valitsemaan tämän luettavaksi ja kommentoitavaksi. En kestä, miten ihanan pihalla kumpikin on tässä tunteidensa kanssa. Tuo, miten paljon kumpikin haluaa kieltää tunteensa ennen kaikkea ystäviltään ja ehkä samalla vähän myös itseltään, on jotenkin tosi suloista omalla tavallaan. Kumpikin kieltää kaikki mahdolliset tunteet ja katseet, mutta sitten kun joku ystävistä mainitsee, että tunteet saattaisivat olla molemminpuolisia, äkkiä kaikki kieltely unohtuu.

Musta oli kiva, että tässä Ronin, Hermionen, Lunan, Pansyn ja muiden reaktiot olivat niin kannustavia ja myönteisiä. Paljonhan on siis niitäkin ficcejä, missä Ronin reaktiot erityisesti on luokkaa ei ikinä, ja toki monessa tilanteessa se onkin ihan ymmärrettävää ja realistista. Tähän kuitenkin sopi musta todella hyvin tuollainen vähän kiusoitteleva, huolehtiva ja eteenpäin kannustava sävy. Se teki tästä jotenkin niin lämpimän ja ihanan lukukokemuksen.

”Haluaisitko ehkä puhua siitä?” Ron kysyi.
”Mistä?”
”Malfoysta ja siitä pakkomielteestä”, Ron oli hieman tuskaisen näköinen.
”Ei kiitos.”

Tää oli aivan loistavaa vuorovaikutusta Harryn ja Ronin välillä. Ron puhuu oikein vakavissaan ja haluaa päästä keskustelemaan, ja Harrysta suorastaan loistaa se, miten hän kiemurtelee vain niin paljon kuin mahdollista päästäkseen tilanteesta irti.

Kiitos paljon tästä ihanuudesta. Tuli tosi hyvä fiilis tätä lukiessa, eli aivan loistava piristys aamupäivälle.

[Vendela]

Mukavaa, että valitsit tämän arpajaisiin ja kiitos onnitteluista Sielulintu
Tämä oli tosiaan tämmöinen pieni söpöily näiden hahmojen kanssa! Kivaa, että tykkäsit siitä että näiden ystävät olivat tukemassa suhdetta. Minusta se on aina mukavampi vaihtoehto kuin se, että käydään läpi draamaa "kuinka sinä voit pitää hänestä", vaikka toki sillekin on joskus paikkansa Harry ei tosiaan ollut valmis keskustelemaan Dracosta Ronin kanssa, ainakaan ihan vielä. Uskon, että tässä kaksi ystäväpiiriä yhdistyvät kunhan suhde tulee julkiseksi.
Kiitos kommentistasi ♥

[Angelina]

Siis tää on oikeesti menny multa ihan ohi, onneksi kysyin että mitä kaikkee mulla on sulta kommentoimatta :'''D

Tykkäsin tuosta tekstin asettelusta, mistä vähän yllätyin! Oon tekstikikkailuiden kanssa välillä vähän sellanen... ennakkoluuloinen, mutta tällaiseen lyhyeen tekstiin se sopi mun mielestä hienosti tehokeinoksi. Se myös erotti selkeästi, kumman kavereita kuunneltiin

Menin kyllä ihan täysin hämyyn ja kuvittelin tämän olevan ah-niin-ihanaa mutual piningia, mutta täähän oli vielä parempaa! Harryn ja Dracon kaverit eivät sitten kuitenkaan taida olla niitä kaikista terävimpiä? Hermione, odotin sulta enemmän! Ihana ajatus, että nämä ovat tapailleet salaa ja lopulta jäävät ystävilleen kiinni sen vuoksi, etteivät malta olla tuijottamatta toisiaan ♥ Ah, söpöä! Ja vitsit nää Tylypahkaficit on aina niin nostalgisia, tykkään

Hyvin toteutettu teksti inspiroivasta sarjakuvasta, kiitos!

[Vendela]

Angie, kysyvä ei tieltä eksy
Itsekään en ole mikään iso fani, että tekstiasetteluilla killaillaan liikaa. Tai siis sille on oma aikansa ja paikkansa, ja tähän se tosiaan sopi minustakin kivasti. Tai siis toki ajatus tuli kokonaan tuosta sarjiksesta, missä oli tehty samalla tavalla Hihii, kiva kun ei ollut ihan selvää alusta asti että näillä olikin jo jotain säpinää keskenään! Hermionella oli ehkä jotain muuta mielessään kun ei ollut skarppina. Kiitos ihanasta kommentista