Ficin nimi: Veljesi
Ikäraja: S
Fandom: Harry Potter
Genre: draama ja romance
Paritus: James/Lily
Vastuuvapaus: En omista hahmoja, enkä laulua. En myöskään saa tästä mitään muuta, kuin hyvän mielen.
A/N: Olin joulukonsertissa ja siellä inspiroiduin tästä laulusta. Loppu konsertin sitten vain suunnittelin tätä ficciä. Itse inhoan hirveästi James/Lilya (olen henkeen ja vereen Severus/Lily shippaaja), mutta toivottavasti se ei ficissä näy. Toivon, että tykkäätte ja jos ette niin senkin saa ihan vapaasti ilmoittaa. Pidemmitää puheitta siirrytään itse ficciin.
VELJESI
Lily istui vessassa. Lattialla lojui raskaustestin pakkaus. Hän oli juuri tehnyt testin ja odotti tulosta. Harry huusi alakerrassa ja Lily kuuli Jamesin lepertelyt pojalleen. Vielä yksitoistavuotiaana Lily ei kuuna kullan valkeana olisi uskonut kuulevansa James Potteria lepertelemässä, mutta aika muuttaa ihmisiä ja sen nainen tiesi. Hän katsoi raskaustestiä, johon kaksi viiva olivat juuri ilmestyneet. Hän odotti toista lasta, vaikkei ensimmäinenkään ollut, kuin vuoden. Miten James suhtautuisi? Raha nimittäin oli tiukassa, kun kumpikaan heistä ei voinut käydä töissä. Kyllä me selviäisimme, Lily ajatteli ja painoi päänsä kylmään vessan peiliin.
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.Harry oli vihdoin saatu nukahtamaan kehtoonsa ja Lily sekä James istahtivat vihreälle sohvalle. James huokaisi raskaasti ja haukotteli. Lily katsoi miestään, joka näytti hänen mielestään todella suloiselta väsyneenä. ”Arvaa mitä”, Lily sanoi miehelleen. James katsoi Lilyn vihreinä tuikkiviin silmiin, nosti aavistuksen verran silmälasejaan ja vastasi:”Olet voittanut kenties Päivän Profeetan arpajaisissa, joihin et edes osallistunut.” Hän virnisti ja jatkoi:”No kerro, en millään malta odottaa!” Lily virnisti, tämä oli juuri se mitä hän eniten miehessään rakasti. ”Jos sanotaan suoraan, niin olen raskaana”, hän sanoi painaen hitusen päätään alemmas. James katsoi vaimoaan ja nosti kätensä Lilyn vatsalle. ”Ihanko tosi tuolla kasvaa pieni ihminen?”, hän kysyi hellästi. Lily nyökkäsi ja James antoi hänelle mitä rakastavimman suudelman.
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!”James, kulta”, Lily sanoi heidän istuessaan eräänä syksyisenä aamuna keittiön pöydän ääressä. ”Niin, rakas”, James vastasi samalla suukottaen vaimonsa suupieltä. Hän istuutui pöydän ääreen paahtoleipäviipaleen kanssa. ”Olen miettinyt, että kun Harryn kummisetä on sinun paras ystäväsi, niin voisiko tämän täällä”, hän sanoi osoittaen vatsaansa:” kummisetä olla minun paras ystäväni?” James katsoi vaimoaan ja sanoi: ”No, mikä ettei. Tarkoitatko kenties Marieta?” Lily katsoi Jamesia vakavana. ”Höpsö, eihän Marie ole setä. Olisin hyvin voinut sanoa kummitäti, jos olisin tarkoittanut Marieta”, Lily sanoi suu hymyssä. ”Mutta minähän olen sinun paras miespuolinen ystäväsi”, James vastasi virnuillen vaimolleen. ”Tarkoitin Severusta, jos te voisitte tehdä sovinnon”, Lily totesi. ”Ruikuli? EI IKINÄ!”James huusi ja vetäytyi omaan huoneeseensa mököttämään loppupäiväksi. Mutta Lily oli taitava suostuttelija ja jo viikon päästä James oli lupautunut Lilyn pyyntöön.
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!Pieni laiha poika, ehkä seitsemän vanha astui joulupäivänä ovesta ulos. Hänellä oli aivan valtava kulunut takki kokoonsa nähden, joka ylettyi lähes polviin asti. Hän katseli kotitalonsa ikkunasta sisään. Toinen noin seitsemän vanha poika, jota ei voinut hyvällä tahdollakaan sanoa pieneksi availi lahjojaan sisällä. Vanhemmat katselivat rakastavasti poikaansa, joka oli selkeästi pilalle hemmoteltu porsas. Laiha poika katsoi sisälle kaihoisasti, kylmä värisytti pojan ruumista. Hän istahti kivisille talon portaille ja katseli taivaan rantaan, jonne piirtyi pieni musta piste. Yksinäinen kyynel vierähti pojan poskelle, mutta hän pyyhkäisi sen nopeasti hihallaan. Aurinko nousi talojen yläpuolelle ja valaisi talon terassin.
En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.Pieni taivaan rannan piste istui nyt pojan vierellä, se oli pöllö. Poika katsoi pöllöä hellästi. Ja juuri sillä hetkellä pöllö avasi nokkansa ja virkkoi:”En ole tavallinen lintu olen taivaasta. Olen pieni siskosi.” Poika hätkähti puhuvaa lintua ja kummasteli sanoja. ”Mutta eihän minulla ole siskoa eikä veljeä. Olen varmaankin väärä poika”, hän sanoi samalla huokaisten raskaasti. ”Et ole lainkaan väärä poika. Minä en vain koskaan saanut ihmisenä nähdä tätä paikkaa”, lintu aukoi nokkaansa. ”Minulla siis olisi sisko, jos vanhempani eivät olisi kuolleet auto-onnettomuudessa”, poika sanoi apeasti ja katsoi sisälle taloon. ”Kyllä, niin olisi, mutta nyt saan olla vanhempiemme kanssa taivaassa ja tulla tapaamaan sinua, ainakin kerran”, lintu visersi ja silmänräpäyksessä hetki oli ohi. Eikä poika tuskin enää kauaa sitä muistanutkaan, vaan luokitteli se vain omaksi kummalliseksi uneksi.
Nainen talon sisällä päätti tarkistaa, missä laiha poika oikein luurasi ja löysi hänet kylmissään ulkoa. ”Tule poika jo sisälle!”, hän tiuskaisi, nosti pojan takin kauluksesta ylös ja retuutti sisälle.
A/N2: Laulu oli siis
Varpunen jouluaamuna, jos joku ei tunnistanut. Ja tosiaan laulussa puhutaan tytöstä, niin ei Harry silti kuvitelmissani ole tyttö
.