Oot täydellinen
Ikäraja: K-11
Genre: fluffy (sokeria sokeria sokeria), femme, romance
Paritus: Tinka/Vivian
Summary: Makuuhuoneen tunnelma oli muuttunut lämpimäksi ja lähes kuumaksi, vaikka ulkona oli kylmä ja satoi edelleen vettä.
Varoitukset: Sokerin yliannostus!
A/N: Hyvää synttäriä ihana Avaruuspiraatti! <3 Kirjoitin sinulle söpöä femmefluffya, toivottavasti nämä tytöt ovat luttania ja halittavia (minusta ainakin <3)
Inspiraatiokappaleena toimi otsikostakin huomattava Jari Sillanpään Oot täydellinen. Kuunnelkaa sitä taustalla, jos haluatte :3
------------------------------------
Oot täydellinen
Vaaleasinihiuksinen neitokainen makasi tyttöystävänsä Vivianin kainalossa sängyllä viltin alla. Oli kylmä, sateinen syysilta, ja sadepisarat piiskasivat ikkunaa rapisten ja luoden siten vielä mukavemman tunnelman. Ruskeatukkainen Vivian katsoi tyttöystäväänsä rakastavasti ja suukotti tämän poskea hymyillen. Tinka oli niin pusuaddikti, että Viviania hymyilytti jo pelkästään siksi. Mutta myös siksi, ettei maailma olisi voinut hänelle ihanampaa tyttöystävää antaa. Olkoonkin, että tämä rakasti keräillä erivärisiä-, muotoisia- ja kokoisia kiviä, ja jokainen ikkunalauta heidän yhteisessä kodissaan oli niitä täynnä. Eikä sekään haitannut, että Tinka tykkäsi värjätä hiuksiaan milloin milläkin shokkivärillä – joskin vaaleansininen oli kestänyt tähänastisista pisimpään. Sekään ei Viviania häirinnyt ollenkaan, että toinen tuppasi pohtimaan välillä ehkä liiankin filosofisia ja syvällisiä asioita ja tahtoi Vivianinkin mukaan keskusteluihin. Tärkeintä kuitenkin oli, että Tinka rakasti Viviania, ja tunne oli todellakin molemminpuolinen.
”Pussaa mua lisää”, Tinka pyysi kurkkukivusta hieman säröisellä äänellä, eikä Vivian voinut olla tottelematta toisen suloista pyyntöä. Vivian aloitti ensin otsasta, liueten siitä sitten hiljalleen nenänpäähän. Myös posket ja poskipäät saivat osansa. Kiusoitellen Vivian jätti huulet vielä rauhaan ja siirtyi antamaan pehmeitä ja pieniä hipaisuja leualle sekä kaulakuoppaan. Vasta Tinkan katsoessa häntä liian suloisen anovasti, antoi Vivian tälle rakastavimman suudelman huulille mitä vain pystyi. Ja Tinka vastasi siihen yhtä tunteella.
Suutelua kesti vaikka kuinka kauan. Tai eivät tytöt oikeastaan tienneet, kauan aikaa lopulta kului. Pusuttelu oli vain jotain, josta molemmat nauttivat todella paljon, ja sellainen yksinkertainen asia kuin aika muuttui siinä tilanteessa välinpitämättömäksi.
Lopulta, kun Vivian malttoi irrottaa huulensa rakkaansa huulilta, pysähtyi tämä vain ihastelemaan tämän suloisia kasvoja. Huoneessa valoa tuovat kynttilät ja niiden lepatus loivat Tinkan kasvoille lempeitä varjoja ja saivat tämän kasvot näyttämään entistäkin kauniimmilta. Tinkan ruskeisiin silmiin, joihin Vivian itse asiassa oli ihastunut heidän ensitapaamisellaan, tyttö voisi upota vaikka koko loppuelämäkseen. Juuri nyt ruskeat silmät kohtasivat vihreiden katseen ja Tinkan huulille nousi lempeä hymy, joka pian muuttui taas anovaksi.
”Tuo mulle kaakaota”, toinen pyysi. Vivian päätti kiusoitella tätä hieman ja tokaisi:
”Vaan jos pyydät nätisti.”
”Viviii, oo kiltti”, toinen yritti. Vivian ei halunnut lopettaa vielä näin helpolla, niinpä hän vastasi:
”Sun pitää kysyä sitä kiltisti. Silleen niinku äidit aina opettaa puhumaan”, Vivian ohjeisti virnistäen huomatessaan toisen suloisen kärsimättömyyden.
”No okei… Voisitko sä, Vivi kulta, tuoda mulle lämpimän kaakaon? Ja laittaisitko siihen sekaan vielä sen yhen Fazer-karkin, niin että siitä tulee entistäkin suklaisempi?”
Vivian hymyili. ”Läpi meni.”
Hän nousi hellän varovasti toisen viereltä ja lähti paljain jaloin hipsimään keittiöön, viitsimättä edes pukea vaatteitaan takaisin ylleen. Ei talossa kuitenkaan olisi ketään muita kuin he, ja heille ei alastomuus toisen läsnä ollessa ollut mikään ongelma.
Hetken kuluttua Vivian saapui takaisin makuuhuoneeseen mukanaan kaksi höyryävän kuumaa kaakaomukillista. Tinka nousi istumaan sängylle ja taputti paikkaa vieressään. Brunette istui toisen viereen ja ojenti tälle hänen kaakaomukinsa.
”Varo, se polttelee sormia”, Vivian huolehti ja sai toiselta palkkioksi suukon huulille. ”Ja kyllä, siinä on se sun Fazer-karkki sekoitettuna sekaan.”
”Sä oot kultaakin arvokkaampi”, Tinka kiitti ja antoi jälleen Vivianille suukon, tällä kertaa aiempaa syvemmän.
”Niin säkin mulle”, vastasi toinen ja hörppäsi varovasti kaakaotaan, irvistäen sitten kuitenkin ja painoi sormellaan huuliaan. Kaakao oli vielä polttavan kuumaa.
”Aika hyvin kun sä eka varotat mua ja poltat sitten ite huules”, Tinka kihersi ja sai toiselta pienen mulkaisun.
”Tee sit ite paremmin.”
”No just siks mä en mitään teekään, ku haluan että se jäähtyy”, toinen sanoi hieman näsäviisaalla äänellä, mistä sai taas palkkioksi mulkaisun. Tinka kuitenkin tiesi, ettei Vivian oikeasti suuttunut pienestä härnäyksestä.
Kun aikaa kului, hupenivat myös kaakaomukit niiden vihdoin viiletessä. Pusuja ja suudelmia vaihdettiin taas, ja kun kaakaomukit lopulta löysivät tiensä sängyn vierellä olevalle yöpöydälle, löysivät tytöt paikkansa toisiinsa käpertyneinä. Kädet löysivät tutut reitit toisten vartaloilta, ja pusut olivat muuttuneet syvemmiksi suudelmiksi. Kädet hivelivät kylkiä, hyväilivät rintoja, silittivät vatsaa.
”Sä oot täydellinen”, Tinka kuiskasi Vivianin korvaan ja siirsi kätensä toisen selälle, lomittaen toisen käden sormet ruskeiden hiusten sekaan.
”Niin säkin kulta”, Vivian vastasi lähes kehräten ja siirsi vaaleansiniset suortuvat korvan tieltä voidakseen näykätä korvanlehteä hellästi.
Makuuhuoneen tunnelma oli muuttunut lämpimäksi ja lähes kuumaksi, vaikka ulkona oli kylmä ja satoi edelleen vettä. Huoneen kynttilöistä osa sammui hiljalleen, mutta rakkauden liekki loimusi täydessä loistossaan.
