Nimi: Koti-ikävä
Fandom/Paritus: Reissumies/Kippari-Kalle
Ikäraja: S
A/N: En tiiä
Idea syntyi Tumblrissa seikkaillessani ja nyt en voi olla näkemättä mainosta, jossa Reissumies ja Kippari-Kalle heiluttelee toisilleen leveästi hymyillen. Nyt joku palkkaamaan mut mainostoimistoon hei.
Moneen vuoteen Reissumies ei tuntenut kaipaavansa kotia. Hänelle luonto riitti kodiksi ja katoksi piisasi telttakangas, joten hän oli aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka kärsivät koti-ikävästä matkustaessaan. Reissumies ei edes tuntenut sanaa koti-ikävä. Ei, ennen kuin päätyi satamaan, jossa hän tapasi Kippari-Kallen.
Reissumiehellä oli yhä tarve reissata pitkin maita ja mantuja eläen luonnossa, metsästäen omat ruokansa ja juoda pohjaan palanutta pannukahvia nuotiolla, mutta hän ei pystynyt enää tekemään yhtä pikiä retkiä ilman, että hänen sydämensä kaipasi takaisin Kipparin kajuuttaan. Nuotion ääressä yksin nautittu ruisleipäkään ei maistunut yhtä hyvältä ilman Kippari-Kallen juustoa, jonka pyöreä muoto oli kuin tarkoitettu Reissumiehen ruisleivän väliin.
Reissumies katseli kukkulalta kohti rantaan ankkuroitua venettä, jonka ruorin edessä Kippari-Kalle heilutti hänelle innokkaasti kättään. Reissumies vastasi eleeseen kädenheilautuksella ja leveällä hymyllä, ennen kuin lähti laskeutumaan alas kukkulalta kohti rakastaan, joka oli kattanut laivan kannelle aterian kahdelle. Pian Reissumies pääsisi taas Kipparinsa seuraan nauttimaan ruisleipää ainoalla oikealla tavalla: Kippari-Kallen juuston kera.