Nimi: Ukkostulta ja kaaosta
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: mytologiadraama
Paritus: Raijin/Kagutsuchi
Haasteet: Spurttiraapale V ja Finikesä: Kesäbingo (teksti aiheesta ukkonen)
A/N: Aloin tutkailla ukkosenjumaluuksia ja päädyin japanin mytologiaan. Sitten mietin, kuka olisi ukkosen kamille hyvä pari, ja päädyin tuleen. Spurttisana: kauneus.
UKKOSTULTA JA KAAOSTA
Raiden istui pikkuisen talonsa katolla valtavan sateenvarjon alla ja katseli salaman välähdyksiä tummalla taivaalla. Väkivaltainen myrsky repi ja riepotteli alla olevaa sademetsää. Se katkoi puita, tappoi eläimiä ja sai metsän tulvimaan. Teillä sähkölinjat kaatuivat ja autot murskaantuivat. Talojen katot joutuivat taipumaan luonnonvoimien edessä ja hautasivat omistajansa raunioihin. Myrskyn jälkiä siivottaisiin vielä kuukausia. Maailma oli kauniissa kaaoksessa, ja Raijin oli valtavan onnellinen aiheuttamastaan pelosta ja tuhosta. Ihailtuaan myrskyään tarpeeksi Raijin hypähti alas ja meni sisälle, jonne ei kuulunut pihaustakaan ukkosesta tai sateesta.
Tulisijassa paloi kuuma tuli. Kagu makasi sängyssä heikkona ja uupuneena. Raiden istahti ystävänsä sairasvuoteelle ja maanitteli tämän juomaan. Kagu kakisteli paksun lääkkeen vaivalloisesti alas.
”Sinulla on ukkostulta silmissäsi, Raijin”, Kagu kähisi. ”Joko sinä taas nostatit myrskyjä? Joku kerta saat vielä itse salamasta, ja se on menoa sitten.”
”Se olisi hieno tapa lähteä, en minä panisi ollenkaan pahakseni”, Raiden vastasi pyyhkiessään ystävänsä kuumaa otsaa märällä liinalla. Kagu oli luonnostaan kuuma, mutta tämä sairaus poltti häntä sisältä aivan eri tavalla kuin luonnollinen tuli. Raidenia alkoi toden teolla pelottaa, että Kagu vielä kuolisi hänen sänkyynsä.
”En tiedä nousenko enää, Raijin”, Kagu tunnusti aavistaessaan saman.
”Totta kai nouset”, Raiden vakuutti ja silitti Kagun tummia, hikisiä hiuksia. ”Et sinä ole yhtään niin heiveröinen kuin esität, Kagutsuchi. Taidat vain tykätä siitä, kun minä hoivaan ja hellin sinua.”
Kagu hymyili, ja liekit tämän silmissä leimahtivat. Raiden oli näystä mielissään, ja hän piti sitä hyvänä merkkinä.
”Raijin?”
”Niin?”
”Etkö veisi minuakin ulos ihailemaan myrskyäsi?”
”Oletko varma, että jaksat?” Raiden kysyi. Kagu nyökkäsi pontevasti.
”Sade viilentää minua”, Kagu sanoi. Raiden auttoi ystävänsä sängystä ja osittain kantoi ja raahasi Kagun ulos rankkasateeseen. Raivoaan karjuva ukkosmyrsky oli aivan heidän päällään, ja näky oli henkeäsalpaava.
”Se on hieno”, Kagu sanoi ihasteltuaan taivasta tovin. ”Yksi parhaistasi.”
Raiden hymyili ja puristi Kagun sateesta liukkaita sormia.
”Ehkä me voisimme muuttaa johonkin kuivempaan paikkaan”, Raiden ehdotti. ”Siellä sinä voisit aloittaa upeita metsäpaloja.”
”Ihana ajatus”, Kagutsuchi sanoi nälkäisenä. He ihailivat myrskyä, kunnes Kagun jalat pettivät, ja Raiden kantoi hänet takaisin sänkyyn.
”Minä annan sinulle metsäpalosi, Kagutsuchi”, Raijin lupasi ja antoi sähköä kipinöivän suudelman ystävänsä kuumille huulille. ”Kunhan ensin paranet.”
”Minä odotan sitä”, Kagu sanoi ja nukahti.
