Nimi: Tikku-ukkoarsenaali (sairasvuoteella)
Ikäraja: S
Osallistuu
tekniikkahaasteeseen ja myös
otsikoinnin iloja -haasteeseen. Ennen kaikkea kuitenkin tekniikkahaasteeseen, en tiedä onko tässä muuten paljoakaan järkeä
Kielletyt sanat taivutusmuotoineen siis ovat: ei (myös älä), että, hän, ja, joka, kaikki, kuin, kun, mikä, minä, me, mutta, niin, olla, saada, sanoa, se, sinä, tulla, tämä.
Tikku-ukkoarsenaali (sairasvuoteella)Lakanat tuntuvat pehmeiltä allani, ne pestään varmasti aina kuudessakymmenessä asteessa ohjeen mukaan. Pääni huitelee yläilmoissa, irrallaan olkapäistäni; sellaista sattuu.
Jalat kipristyvät peiton alle kurttuun, peitto hyväilee kylkiä, tikku-ukkosarjakuva tanssii silmieni editse. Huulet vääntyvät hymyyn, kyyneleet kutittavat poskia, hampaat alkavat tanssia ripaskaa.
”Pitäisikö annosta vähentää?”
”Tuo kelpaa vielä toistaiseksi. Katsotaan tunnin päästä uudelleen.”
Kahinaa, kolinaa, raapaisu. Tikku-ukot käyvät mäkkärissä, paisuvat. Hampaani taitavat kohta räjähtää.
”Shh, Eino… ihan rauhassa vain…”
Päästän irti jostakin, koska tunnen käden omani päällä. Joku huokaisee, kättäni silitetään, tikku-ukot laihtuvat taas takaisin viivoiksi.
”Noin juuri. Höyhenet toimivat paremmin siellä tyynyn sisällä.”
”Mi-missä…” onnistun raakkumaan.
”Sairaalassa, Eino, sairaalassa. Aineissa, jos sallit lisätä.”
”Mäkkäri…”
”Mäkkäri? Joopa joo, sinnehän tästä lähdetään, ihan varmasti…”
Kuulen kiellon äänestä. Väärä tulkinta Jukalta – puhuin tikku-ukoista! Tanssivat olkapäilläni, mussuttavat euron juustoja…
”Kuule, Eino… Varmasti tajuat… kerron silti: loukkaannuit aika pahasti… Kaksipyöräisillä kikkailut loppuvat nyt, vai?”
Suljen silmät. Pää palannut jossain vaiheessa katosta takaisin kiinni hartioihin. Kipu alkaa jyskyttää. Tikku-ukot katoavat, kipu tuntuu kehossa: jalassa, korvassa, olkapäässä, niskassa, rinnassa, rinnassa, rinnassa. Endoo parkkipaikalla, ainakin sadannetta kertaa, painopiste millin liian edessä – maa lähestyi hitaasti… seuraavaksi vain mustaa, kunnes täällä pehmeät oikein pestyt lakanat. Jukka kielsi aina lähtemästä, Jukka kieltää nyt menemästä enää – kumpaa haluan, kumpi voittaa?
”Nuku nyt, rakas Eino”, Jukka kuiskaa. Hipaisee kättä, hipaisee poskeani – huulillaan, varmasti? Poskeni kastuvat uusista kyynelistä. Jukka huokaisee. ”Pyydän lisää lääkettä. Paranet pikemmin.”