Vendela: Aww, kivaa, että läsnäoloni Potter-puolella ilahduttaa
Kyllä, Rarry on ihana ja mehukas! Ihanaa kuulla, että Ronin tuntemukset välittyivät hyvin. Olen otettu kiinnostuksestasi! Kiitos hurjasti kommentista!!
Larjus: Baww, voi, miten ihanasti sanottu! ♥️ Mitä olisi romantiikka ilman kipua?
Kyllä, myös lohtua ja fluffya on suunnitelmissa, mutta sehän tuntuu vain entistä suloisemmalta kunnon vaikeuksien jälkeen tai näin ainakin toivon. Ron on minustakin epävarmuudessaan ja hermostuneisuudessaan todella samaistuttava. Harry yrittää parhaansa, mutta heidän härkäpäisyytensä ottavat yhteen niin, ettei keskustelusta tahdo tulla oikein mitään. Aww, jee, ihanaa, että tämä herätteli Rarry-nälkää! Kiitos huisisti kommentista!!
A/N: Harmi, ettei päänsä sisällä kirjoittaminen tuota konkreettisia tuloksia
Tämä seuraava osa on ollut mielessäni siis jo useamman viikon, mutta vasta nyt maltoin kirjoittaa sen ulos.
2 (300 sanaa)
Ron pikemminkin syöksyi kuin lensi ilman halki. Luudanvarsi kieppui. Taivas ja maa taistelivat raivoisasti asemistaan. Ronia houkutti päästää irti. Hän janosi kipua, vaikka tuskin sekään olisi kunnollinen rangaistus hänen epäonnistumisestaan. Pettymys raastoi häntä niin syvältä, että ihan oksetti. Ron tahtoi sen vain loppuvan.
Ilma suhisi terävästi Ronin takana. Joku jahtasi häntä ja saisi pian kiinni. Ronin viha leimahti. Hän oli nimenomaan käskenyt, ettei Harry seuraisi, mutta tietenkään Harry ei ollut voinut kuunnella. Miksi kapteeni olisi muka piitannut piiruakaan hänen toiveistaan?
”Helvetin idiootti”, Ron mutisi ja kopeloi taikasauvan käteensä. Hän katsoi olkansa yli ja tähtäsi. ”Estous!”
Harry ei ollut osannut odottaa Ronin oikeasti yrittävän manata hänet. Taika meni läheltä, muttei osunut. Harryn luontaiset refleksit olivat pelastaneet hänet. Ronia suututti. Tietenkin Täydellinen Harry Potter päihitti hänet, yritti hän mitä tahansa. Eihän siinä mitään uutta ollut.
”Hullu!” Harry mylväisi. ”Laskeudu, niin puhutaan! En ala tapella sinun kanssasi.”
”Häivy!” Ron huusi. ”Jätä minut rauhaan!”
Ron tiesi, ettei pystyisi lentäen karistamaan Harrya kannoiltaan, mutta hän yritti silti. Ron syöksyi kohti järveä.
”Ron!” Harryn äänessä oli selvää säikähdystä suuttumuksen lisäksi. Ron tunsi kummaa tyydytystä kuullessaan sen.
Hän hidasti hyvissä ajoin, mutta järvi kuohui ja vesi roiskui korkeammalle kuin Ron oli arvioinut. Hänen pelikaapunsa kastui etupuolelta kauttaaltaan kengistä puhumattakaan. Ron puri hampaita yhteen eikä pysähtynyt. Harry lensi hänen rinnalleen. He kiisivät järven yli suoraan kasvihuoneita kohti.
Ronia alkoi kyllästyttää. Kun Harry ei kuunnellut häntä hyvällä, niin ehkä sitten pahalla? Ron tähtäsi taas taikasauvallaan.
”Karkotaseet!” Ron sihahti. Hänen sisällään sykähti kostonhimoinen mielihyvä, kun taika osui ja Harry paiskautui taaksepäin, mutta loitsu oli liian raju. Harry kiepsahti luudalta. Hätäännys Harryn silmissä jäähdytti kertaheitolla Ronin vihan. Ron näki, miten Harryn kädet haroivat epätoivoisesti ilmaa, ja sitten hän… putosi.
”Ei!” Ron parkaisi ja ampaisi perään käsi ojossa.
Hän lensi täyttä vauhtia tavoittaakseen Harryn, mutta maa lähestyi rajusti, ja Harry putosi yhä.