Nimi: Mercutio on turha marttyyri
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Paritus: Lily/Severus
Tyylilaji: Draama
Vastuuvapautus: Hahmot ja maailma ovat Rowlingin.
Tiivistelmä: Suoliljasta ja koiruohosta tulee niin vahvaa unijuomaa, että se tunnetaan elävien kuolleiden juomana.
Kirjoittajan sana: Tämä menee Sataseen sanalla auringonnousu sekä Kirjoittamisen kuudestilaukeavaan. Tässä speksit jälkimmäiseen:
Ikäraja: S
Genre: draama
Tunne: rohkeus
Tilanne: minä en halua olla (enää) yksin
Inspiraatiosanoja: aseeton, mahti, huomata, raskas
Otsikkotyyli: "älytön" otsikko
MERCUTIO ON TURHA MARTTYYRI
Vähän ennen auringonnousua mieleeni juontuu:
”Mikä on se myrkky, jota Romeossa ja Juliassa käytetään? Mikä saa ihmisen elintoiminnot lakkaamaan – ”
”Elävien kuolleiden juoma”, sinä vastaat heti.
”Mitä se on?”
”Jauhettua suoliljan juurta sekoitettuna koiruohouutteeseen. Siitä tulee niin vahvaa unijuomaa, että se tunnetaan elävien kuolleiden juomana.”
Minä mietin, miltä tuntuisi olla kuollut. Sinä mietit, että et halua olla enää yksin. Minä aistin sen sinusta jokaisella solullani.
Minä olen sinulle suolilja, upottava ja monivuotinen, aivan liian monivuotinen. Sinä olet minulle koiruoho, runsaasti käytettynä myrkyllinen. Me olemme toisillemme aivan liian raskaita kantaa. Ja siitä huolimatta, ehkä juuri siksi:
”Minun on hyvä olla tässä”, sanot ja silität hiuksiani. Se tekee minut aseettomaksi. Mikään mahti maailmassa ei saisi minua lähtemään sylistäsi.
”Vielä siitä Romeosta ja Juliasta. Oletko miettinyt koskaan sitä pappia? Että sillä papilla on oikeastaan vastuu siitä koko tragediasta?” sanon ja mietin, kenellä on vastuu meistä. Minua huimaa ajatella, miten moninkertaisen petturin sinä olet minusta tehnyt. Se, että vastuu siitä olisi myös minulla, on ihan liian iso ajatus tähän aamuun.
”En ole miettinyt. Mutta Mercutiota olen miettinyt, että miten turha se kuolema on. Mercutio on turha marttyyri, typerän vihan tappama.”
Sinä et näe, et tahdo nähdä, miten meidän ympärillämme kuolee koko ajan ihmisiä vihan takia. Juuri tälläkin hetkellä, kun sinä pidät minua sylissäsi, joku meidän ystävistämme saattaa taistella hengestään. Tai pitäisi ehkä sanoa: joku sinun tai minun ystävistä, yhteisiä ystäviä meillä ei ole.
Eikä meillä ole oikein mitään muutakaan yhteistä. Sinä olet koiruoho, minä olen suolilja. Ikkunan takana laulaa leivo.
Tiedän, että minun pitäisi lähteä. Mutta rohkeus, se on minulle mahdotonta, ja tuo valo päivän valoa ei ole.