Kirjoittaja Aihe: Mielen pakkotoimintaa [S, oneshot]  (Luettu 2709 kertaa)

Xin

  • ***
  • Viestejä: 58
Mielen pakkotoimintaa [S, oneshot]
« : 15.08.2013 18:03:05 »
Kirjoittaja: Xin
Ikäraja: S
Paritus: x ♥ x
Genre: En kyllä osaa luokitella tätä.
Yhteenveto: Siisteys, täydellisyys ja kontrolli
Varoitukset: -
A/N: Tää on oikeastaan yhdeltä istumalta kirjoitettu eikä sen enempää oo myöskään muokkailtu. Kommentit on kivoja eikä sen oo niin väliä, vaikka ei rakentavaa olisikaan. Tekstin rakenne oli tässä jotenkin hankala toteuttaa ja se näyttää täällä vielä kamalammalta mitä wordissa. Mutta no paperilla sivut ei olis näin leveitä ; D

***

Mielen pakkotoimintaa


Siisteys


Jukkapalmu suoritti itsemurhan hyppäämällä ikkunalaudalta. Multakokkareet vierivät kilpaa pitkin valkoisen maton pintaa, ja ruukun posliini halkesi kolmeen samansuuruiseen palaan. Sillä samalla hetkellä ahdistus valtasi verenkiertoni.

”Me tarvitsemme kloriittia.”



Hän sai ruoan kiehumaan ulos kattilasta. Ruskea liemi hukutti alleen hellan valkoisen pinnan jättäen paljaiksi vain mustat levyt. Tahdoin huutaa, mutta en kyennyt kuin tuijottamaan hänen epätoivoista yritystään siirtää kattilaa pois levyltä.

”Luoja, eikö meillä ole enää talouspaperia?”



Avasin silmäni ja näin pölyhiukkasen leijailevan kohti kasvojani. Aloin itkeä pelosta, kun mielikuvat sen sisäisestä likaisuudesta valtasivat mieleni. Nousin ylös ja vedin lakanan pois hänen nukkuvan kehonsa alta.

”Onhan meillä vielä pyykinpesuainetta?”




Täydellisyys


Kolmannella yrittämällä sain silmiini samanlaiset rajaukset. Enemmän on enemmän. Huuleni olivat hempeän oranssinpunaiset. Yksikään hius ei uskaltanut enää paeta kiharoiden joukosta. Hymyilin.

”Täydellistä.”



Näköni sumeni, mutta vielä oli jäljellä kaksi sarjaa; ei kipua, ei kehitystä. Hän huusi minulle, että kyllä minä jaksan ja niin minä jaksoinkin. Lopussa kuitenkin katosin ja havahduin kylmään veteen kasvoillani.

”Kanna minut kotiin.”



Olin nukkumatta kaksi yötä, jotta sain sisäistettyä kaiken. Peitin väsymyksen sivelten tanssilla ja päässä hakkaava tunne hukkui kahvikupillisiin.

”Sain erinomaisen arvosanan.”




Kontrolli

Hän katsoi apaattisena tv-ruutua, vaikka hänen ystävänsä olivat pyytäneet oluelle.

”Minä tarvitsen sinua täällä.”



Hän osti väärää salaatinkastiketta. Tartuin häntä kädestä kiinni ja raahasin hänet sisäpihalle.

”Sulje silmäsi, rakas.”

Hän jäi kastikesateen alle.



Unettomuus vaivasi minua ja olin raivon partaalla, kun en voinut käskeä unta ottamaan minua omakseen. Käännyin hänen nukkuvan kehonsa puoleen ja herätin hänet.

”Sano, että rakastat minua.”


Confess to yourself in the deepest hour of the night whether you would have to die if you were forbidden to write.
Dig deep into your heart, where the answer spreads its roots in your being and ask yourself solemnly -
must I write

Funtion

  • Vieras
Vs: Mielen pakkotoimintaa [S, oneshot]
« Vastaus #1 : 16.08.2013 14:59:08 »
Otan nyt tän lyhyemmän eka käsittelyyni, katotaan jos vaikka viikonloppuna saisin ton toisenkin puitua. : ) Eli hei siis vaan, hei ja tervetuloa takaisin kirjoittamaan! ♥ Muistan et kirjottelit aikanas lähinnä (?) puhekielellä ja silloin kyllä pidin siitä, mut mielipiteet vaihtuu siinä missä kiinnostuksen kohteetkin, siispä olin ilonen kun tää oli kirjakieltä! (Se toinen sulta on puhekielessä ja siks mua vähän kammottaa sen kommentointi, tai ylipäätään loppuun lukeminen: aloitin sitä jo pari kertaa, mut sit luovutin kesken kaiken.)

Kiinnitin heti alussa huomiota siihen, että tää oli imperfektissä, ja yleensä imperfekti häiritsee mua ihan tavattomasti, mutta tässä se ei ärsyttänyt kuin hieman. Eli siinä suhteessa olit kyllä onnistunut aikamuodon kanssa. Tän päähenkilö (oletin että jokaisessa kolmessa minä oli sama) oli aika hiton ärsyttävä! Luultavasti siksi, että en itse oo siivoushullu, kaaos on yksi sisustuselementeistäni, en myöskään usko täydellisyyteen enkä missään nimessä tavoittele sitä tai pyri siihen, ja musta kontrolli on paradoksi, sillä itsehallinta tarkoittaa sitä, että on itsensä hallitsija ja alamainen (ja muiden kuin itsensä hallitseminen on turhaa ja turhauttavaa). Että... mun oli hyvin vaikea samaistua tähän päähenkilöön, kun oon suunnilleen tuon kaiken vastakohta. :DD Pidin kuitenkin tästä rakenteesta, kolme kertaa kolme, toisaalta mietin että olikohan joissakin kohtia noi jotkut replat vähän pakotetusti keksitty: esim. jos on siivoushullu, sitä luultavasti siivoitelee päivittäin, niin silloin luultavasti kyllä tietää, onko kaapissa talouspaperia tai pyykinpesujauhetta. Toisaalta, ehkä se henkilö oli niin paniikissa, ettei se pystynyt ajattelemaan loogisesti vaan unohti koko jutun; tai ehkä siivous on sille niin rutiini, ettei se kiinnitä niihin asioihin huomiota (esim. joku saattaa päivittäin sulkea ulko-ovensa kiinni mut ei kiinnitä siihen mitään huomiota ja sit ku tyyppi lähtee jonneki pidemmälle matkalle, se saattaa äkisti murehtia sitä, laittoiko se sen ulko-oven lukkoon vai ei, tää voitas välttää pelkästään huomioimalla asioita, eli henkilö olis voinut pysähtyä ulko-ovelleen pariksi sekunniksi ja painaa mieleensä sen oven lukottamisen -- mutta koska niin harva ihminen tekee näin, tuskin tää päähenkilökään on yksi niistä).

Lisäksi musta oli jotenkin epärealistista, että tää tyyppi sai erinomaisen arvosanan valvomalla kaksi yötä -- what?! Nukkuminen on osa tiedon sisäistämistä ja sen painamista muistiin, miten ihmeessä tää tyyppi... no, ehkä se vaan opetteli jutut sanasta sanaan ja sit muisti ne kokeessa ja sit kokeen jälkeen unohti taas kaiken; hyödytöntä "oppimista", imo. Okei okei, ehkä mä kritisoin nyt pieniäkin yksityiskohtia juuri siksi, että mä vihaan tätä päähenkilöä niin paljon. :DD En tykännyt siitä yhtään. Vaikka, kaipa tuo siivoushulluus ja täydellisyyden tavoittelu yms. on ehkä osa jotain sairautta, on ehkä hätäsignaaleja, on ehkä selviytymiskeino -- erittäin huono sellainen. Jotenkin ironista, että tyyppi tahtoo kontrollia ja sit kuitenkaan ei voi kontrolloida omaa mieltään ja tekemisiään. Hah.

Kielellisesti tää oli ihan mukava. Tökkääviä juttuja ei ollut lainkaan, mut toisaalta tää ei suoranaisesti hurmannut mua kielellään; tää oli sellaista perushyvää. Mä huomaan sen kyllä, et sä oot ollut monta vuotta kirjoittamatta. Mä olin iteki silloin 2010 vuoden jälkeen puoltoista vuotta pois kirjoittamisesta ja se kyllä näkyi mun jäljestäni. Nyt oon tässä vuoden, puolentoista, aikana päässyt takaisin omalle tasolleni (ja ehkä vähän korkeammallekin?) Ja mä oon ihan takuuvarma siitä, että säkin tuut vielä pääsemään. Pitää vaan kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa (sekä tietty lukea!) Tässä oli kuitenkin jotain ihanan tuttua ja turvallista, mä jotenkin tunnistin sut tästä... se sai mut hyvälle mielelle. Tykkään sun teksteistä yhä. Sullon semmonen persoonallinen tyyli mikä sullon aina ollut, sä et kirjoita mitenkään pikkutarkkarealistisesti, vaan sä... no, esim: Jukkapalmu suoritti itsemurhan hyppäämällä ikkunalaudalta. Sun teksteissä on ehkä jotain kafkamaista.

Pidin tästä kyllä kokonaisuutena, ja toisaalta en sitten lainkaan. Päähenkilö ärsytti mua niin jumalattomasti. :DD Mut se on vaan mun mielipiteeni. Kiitos kuitenkin tästä tekstistä, oli ilo lukea! : ) <3

Xin

  • ***
  • Viestejä: 58
Vs: Mielen pakkotoimintaa [S, oneshot]
« Vastaus #2 : 16.08.2013 16:39:15 »
Sensaatio Kiitos ♥ Joo oon kirjotellut aikalailla enemmän puhekielellä. Nykyään se ei vaan enää tunnu niin omalta. Sen "Filia tahtoi Amoria" olin aloittanut puhekielellä, joten päätin sen kanssa jäädä sille tielle. Mä oikeastaan haluaisin käydä poistamassa sen. Se on jotenkin liian äöääö :'D Siinä on 17-vuotiasta mua ja tätä nykyistä. Jotenkin liian irrallista.

Joo, kirjotan ite kanssa yleensä preesensissä, mutta tässä oikeastaan en ajatellut ees aikamuotoa. Se alko tolla ja jatkui sillä. Joskus jos oon alottanut imperfektillä, niin oon kuitenkin parin kappaleen jälkeen käynyt muokkaamassa sen preesensiin.

Tää hahmo synty jotenkin itsestään. Siinä on ehkä mun omia luonteenpiirteitäni erittäin voimakkaasti kärjistettyinä. Tosin mulla ei ole itsekontrollia, mutta jotenkin se sopi tohon kolmanneksi. Ja joo, kaikki replat ei syntyny luontevasti itsestään vaa välillä piti miettiä. Halusin kuitenkin säilyttää ton yhtälaisyyden, että jokainen kohta loppuu replaan. Toki tän olis voinu jättää hautumaan, jos olis löytänyt korjattavaa. Mutta sitten tullaankin siihen, että jää ikuinen muokkauskierre päälle, kun lukee tekstin läpi vaikka kerran viikossa ja muokkaa :'D

Toi valvominen ei kyllä tositilanteessa paljon auttaisi, mutta kärsin ite tällä hetkellä unettomuudesta ja mun pää on aivan sadjksadkl niin  piti tuoda sitä tähänkin. Ja ehkä tälle hahmolle on tärkeää olla täydellinen hetkessä, siinä ja silloin kuin se tekee jotain. Ei sen väliä, vaikka kestomuistiin ei mitään jäiskään. (Ja nyt kumoan ton treenikohdan, missä se hakee kehitystä, haha.)

Joo, olishan se aika ihanteellista ja mahdotonta, jos mä 2-3 vuoden tauon jälkeen olisin samalla tasolla, mitä silloin kun lopetin. Mulla vaan ei tullut silloin enää sellasia itsensä ylittämisen tuntemuksia, jotka on musta kirjoittamisessa tosi tärkeitä, niin se homma kuivu kasaan. Nyt voin taas pyrkiä ylemmäs, koska mun ote on irtautunut. Nyt vaan kokeilen kaikenlaista ja annan itseni epäonnistua ennen kuin luon jotain parempaa, mitä se aiemmin oli parhaimmillaan :)

Confess to yourself in the deepest hour of the night whether you would have to die if you were forbidden to write.
Dig deep into your heart, where the answer spreads its roots in your being and ask yourself solemnly -
must I write

Xin

  • ***
  • Viestejä: 58
Vs: Mielen pakkotoimintaa [S, oneshot]
« Vastaus #3 : 27.08.2013 15:57:53 »
MsMacAvity Kiitos ♥ Repliikeissä tosiaan olisi useammassakin hieman hiomista. Ymmärsin pointtisi tuon "täydellistä" replan suhteen. Se on tekstin muihin reploihinkin verrattuna hieman irrallinen. Totta tosiaan liian alleviivattua siinä kohtaan.

Jukkapalmuilla on tosiaan jostain syystä jotenkin koominen asema. Kai se on jotenkin yhteydessä niiden yleisyyteen ja muka helppohoitoisuuteen (nimimerkillä olen yhden onnistunut tappamaan. Toinen näyttää voivan hyvin).

Kiitoksia itsellesi kommentista, piristää kummasti päivää : )
Confess to yourself in the deepest hour of the night whether you would have to die if you were forbidden to write.
Dig deep into your heart, where the answer spreads its roots in your being and ask yourself solemnly -
must I write

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 770
Vs: Mielen pakkotoimintaa [S, oneshot]
« Vastaus #4 : 16.01.2020 22:40:14 »
Pidin tämän pelkistetystä, niukasta ilmaisusta, joka kertoi mielestäni enemmän kertojan mielenmaisemasta kuin rönsyilevä kerronta olisi kyennyt. Tekstistä välittyy se, että hänen ajatuksensakin ovat ikään kuin yhtä siistejä, kylmiä ja kontrolloituja kuin kaikki muukin hänessä. Kaikki inhimillinen on kitketty pois ja jäljelle on jäänyt sosiopaatin ontto kuori. Kertoja pitää tekstin häntä tiukasti alistavassa otteessaan, vaatii ja käyttäytyy uhkaavasti ja äkkinäisesti. Hän on niin murrettu, ettei edes vastustele. Kuinka kamalaa, kuinka surullista, mutta silti todellista ja monen arkea.

Huh, tämä oli vaikuttava. Kiitos!

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 756
Vs: Mielen pakkotoimintaa [S, oneshot]
« Vastaus #5 : 26.06.2020 22:04:57 »
Ai että, mä tykkäsin tästä! Tää oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja "niukkuudessaan" mun mielestä oikein hieno ja toimiva teksti ja heti tuo alun

Lainaus
Jukkapalmu suoritti itsemurhan hyppäämällä ikkunalaudalta

"itsetuhoinen" jukkapalmu herätti mun kiinnostuksen. Tekstin päähenkilö/kertoja on kyllä vastenmielinen, mutta silti mä jotenkin tykkäsin siitäkin :D Hieno teksti, kiitos!


© Inkku ♥