Otsikko: Siivoustaikoja ja suudelmia
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Ikäraja: S
Paritus: Nymphadora Tonks/Remus Lupin
Tyylilaji: fluffy, slice of life
Vastuuvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
Haasteet: FF100 – 8. Viikot
Keiju esitti jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella pienoisen toiveen Tonks/Remus ystävänpäiväfluffysta syntymäpäiväkseen. Olen nyt päivän edellä, kun en ole varma ennätänkö huomenna postaamaan. Oikein paljon onnea Keiju<333 Toivottavasti vastasin toiveisiisi!
Siivoustaikoja ja suudelmia
Ovelta kuuluva koputus sai Remus Lupinin katsahtamaan nopeasti ympärilleen toivoen pienen, hieman ränsistyneen asuntonsa olevan paljon viihtyisämpi. Se ei ollut häävi, mutta se oli halpa ja siellä saattoi syödä, nukkua ja peseytyä. Eikä hän sitä muuhun ollut tarvinnutkaan, ennen kuin nyt. Hän huokaisi rauhoittaakseen jyskyttävää sydäntään ja avasi oven, yrittäen hymyillä rennosti.
"Anteeksi, olen vähän myöhässä!" Tonks pahoitteli astuessaan sisään, pyyhkien hymyllään sen vähänkin rentoutuneisuuden kuvitelman Remukselta.
"En edes huomannut", Remus vastasi yrittäen herrasmiesmäisesti ottaa vastaan takkia, jonka Tonks nakkasi muitta mutkitta jonnekin seinään ruuvatun naulan suuntaan. Lupin nosti sen ylös ja ohjasi naisen ahtaasta eteisestä vain hieman vähemmän ahtaaseen huoneeseen, joka oli yhdistelmä keittiöstä, olohuoneesta ja makuusopesta.
"Tiedän, että lupasin tarjota sinulle illallisen, mutta tämä ei varmasti ole lainkaan sitä mihin olet tottunut. En omista edes ruokapöytää", Remus pahoitteli vuorostaan viitaten lattialle levitettyyn vilttiin, jolle hän oli kattanut eripariset lautaset ruokailuvälineineen ja laseineen. Viltin yläpuolella katon rajassa leijui kynttilöitä ja yksinäinen pinkki ruusu lepäsi maljakossa keskellä vilttiä.
"Voi Remus, tämähän on upeaa!" Nymphadoran silmät säihkyivät hänen katsellessa yksinkertaisen romanttista kattausta.
"Harvoin sitä pääsee ystävänpäiväpiknikille, ulkona on hirveä keli."
Remus uskaltautui hengittämään aavistuksen rennommin. Ensitreffit ja vieläpä ystävänpäivänä saivat varmaankin jokaisen hermostumaan, mutta Remus oli panikoinut päiviä yrittäen parhaansa mukaan tehdä illasta ikimuistoisen vähillä varoillaan. Hän oli puunannut pienen asuntonsa lattiasta kattoon saamatta siitä kuitenkaan järin kehuttavaa. Ruokalista oli vaihtunut niin monta kertaa, ettei hän ollut itsekään enää varma, mikä oli hänen suosikkinsa, mutta oli päätynyt niihin pariin tuttuun ja turvalliseen reseptiin, jotka osasi ulkoa myös stressin alla. Onnekseen hän oli joutunut kokkaamaan itse koko aikuisikänsä, jotta saattoi tarjota mukiinmenevän illallisen ilman ravintolaakin. Olettaen, että Tonks pitäisi hänen keitoksistaan.
Tonks istahti kursailematta viltille risti-istuntaan katsellen ympärilleen.
"Sinullapas on viihtyisä...hkö koti."
Remus naurahti haukahtaen.
"Kauniisti sanottu tästä läävästä."
"No joo, onhan tämä varsinainen murju, mutta yritin olla kohtelias!" Tonks virnisti houkutellen Remukselta aidon hymyn esiin. Naisen pirtsakkuus oli tarttuvaa ja valoi mieheen itsevarmuutta.
"Alkuruuaksi tein kurpitsainkiväärikeittoa, toivottavasti maistuu", Lupin sanoi laskiessaan höyryävän keittokulhon Tonksin eteen.
"Mm, varmasti!"
Remus seurasi tarkkaan naisen eleitä tämän maistaessa keittoaan, peläten tämän paljastavan mikroilmeillään muuten peittämänsä inhon. Yhtään vihjettä ei kuitenkaan näkynyt, vaan Tonks näytti olevan tosissaan kehuissaan.
"Tämä on herkullista! Pyytäisin reseptiä, mutta en valitettavasti ole kovinkaan hyvä keittiössä."
"Voin joskus opettaa sinua", Remus sanoi ennen kuin tajusi mitä tuli möläyttäneeksi ja katui saman tien sanojaan. Miten aikuinen mies saattoikaan tuntea itsensä niin hölmöksi ja riittämättömäksi noinkin ulospäin suuntautuneen ja rennon naisen seurassa. Aivan kuin hän olisi taas ollut Tylypahkassa pyytämässä itselleen seuraa koulun tanssiaisiin.
Eihän Tonks ollut kieltäytynyt treffeistäkään, päinvastoin. Nainen itse oli ehdotellut viikkoja lähestyvästä ystävänpäivästä ja lopulta käytännössä kutsunut itse itsensä treffeille Remuksen puolesta kyllästyttyään odottamaan. Lupin oli tuskin ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut, kun Dora oli tiedustellut hänen osoitteensa ja ilmoittanut tulevansa kello kuudeksi, mutta oli ollut iloisen helpottunut päästyään vihdoin Tonksin kanssa treffeille, joita oli pidempään jo toivonutkin. Olkoonkin, että hänen täytyi luottaa omiin kykyihinsä kokkina.
"Olet varmasti erinomainen opettaja, luottihan Dumbledorekin sinuun, mutta minä taidan olla avun ulottumattomissa. Tulisin kyllä mielelläni sinulle maistajaksi. Minusta on ihanaa syödä kotiruokaa. Omassa keittiössäni lojuu vain noutoruokapaketteja ja likaisia tiskejä. En saa niitäkään aikaiseksi tiskattua, vaikka se onnistuisi helposti loitsimalla. Sinun keittiösi ei näytä lainkaan siltä, että olisit kokannut siellä. Oletko varma, ettet vain huijaa minua?" Tonks lörpötteli lusikoidessaan ruokaansa näyttäen autuaan tietämättömältä treffikumppaninsa jännittyneisyydestä. Tai ehkä hän tunsi sen ja yritti saada tämän rentoutumaan.
"Huijaamalla olisin päässyt kyllä paljon helpommalla", Remus vastasi tuoden tarjolle pääruoakseen valmistamansa täytetyn lihamurekkeen uuniperunoilla ja keitetyillä porkkanoilla.
"Et jos olisin saanut sinut kiinni. En pidä huijareista, mutta onneksi sinä et ole lainkaan sellainen."
Remus unohtui tuijottamaan naista hetken liian pitkään ja onnistui kaatamaan viinilasin aivan liian täyteen, lorottaen juomaa viltille asti.
"Yleensä minä olen se toheloin", Tonks hymyili hipaisten ohimennen Remuksen kättä tarttuessaan piripintaisen lasinsa jalkaan.
Kosketus muljautti Remuksen alavatsan ympäri niin kuin aina hänen tuntiessaan Nymphadoran ihon sipaisevankin vasten omaansa. Naisessa oli jotain vastustamatonta, jota Remus ei osannut selittää edes itselleen, mutta hän tunsi sen sähköiskuina ihollaan, läpätyksenä rinnassaan ja lämpönä kasvoillaan ollessaan tämän lähellä. Hän aisti koko toisen läsnäolon paljon selvemmin kuin kenenkään muun paikallaolijan, oli tietoisempi jokaisesta naisen eleestä, ilmeestä, äänensävystä, tuoksusta erityisesti mitä lähempänä täysikuu oli. Kaipasi tämän huomiota ja oli liiallisen tietoinen omista vajavaisuuksistaan.
Tonksin lähellä oli samaan aikaan helppo ja vaikea olla. Hänen hyväntuulinen höpöttelynsä ja avoimuutensa teki hänestä loistavaa seuraa, mutta Remuksen tunteet tekivät kaikesta niin paljon vaikeampaa. Lupin halusi kuvitella naisenkin välittävän hänestä, mutta ei ollut ikinä ollut hyvä tunnistamaan ihastuksen tunteita muista, koska niitä hyvin harvoin oli hänen suuntaansa sadellut. Eikä hän tuntenut olevansa kenenkään arvoinen. Hän oli parhaansa mukaan yrittänyt estellä tunteitaan ottamasta vallan ja kieltäytyä kaikesta ylimääräisestä kanssakäymisestä Tonksin kanssa. Mutta tunteet olivat voittaneet järjen ja siinä hän nyt istui viinin pikkuhiljaa rentouttamana onnistuen vastailemaan naisen rupatteluun säästä, yhteisistä tutuista ja ties mistä viime aikojen tapahtumista.
"Haluatko jälkiruuan nyt vai hieman myöhemmin?" Remus tiedusteli lasien tyhjennyttyä ja viimeistenkin porkkanan palojen kadottua parempiin suihin.
"Olen aivan täynnä! Voitaisiinko sulatella hetki, niin en syö itseäni ähkyyn?"
"Sopii. Voisin vaikka antaa sinulle oppitunnin tässä välissä siivoustaioista", Remus ehdotti puolitosissaan.
"Hyvä on! Aloitetaan vaikka tuosta viinitahrasta. Miten sen saa pois?"
"Loitsu on tergeo", Remus vastasi yllättyneenä Tonksin innokkuudesta.
"Olen kuullut siitä joskus, luultavasti äidiltäni. Hän on innokas siivoamaan. Tergeo!" Tonks komensi osoittaen tahraa niin tehokkaasti, että viltistä lähti kaikki värit tahran kohdalta.
"Anteeksi. Näethän mitä tarkoitan. Olen toivoton."
"Ei se mitään", Remus lohdutti.
"Kokeillaan jotain muuta. Vaikka tiskejä."
He kantoivat tiskit keittiönurkkaukseen ja Remuksen neuvottua Tonks heilautti reippaasti sauvaansa, sanoi painokkaasti Kuuraannu! ja hajotti lautasen sirpaleiksi. Remus korjasi lautasen nopeasti loitsulla ja näytti mallia.
"Sinun täytyy tehdä se keveämmin, näin." Kevyt sauvan pyöräytys, pehmeästi lausuttu loitsu ja lautanen kuuraantui puhtaaksi kuin itsestään.
"Kokeile uudestaan."
Tonks yritti. Ja yritti. Ja yritti. Toinenkin lautanen hajosi, korjattiin, hajosi uudelleen, korjattiin jälleen ja lopulta puhdistui vain puoliksi.
"Tämä taisi olla juuri niin huono idea kuin ajattelinkin. Miksi minun pitää aina olla näin kömpelö?" Tonks puuskahti harmistuneena. Remus halusi auttaa ja asettui hänen taakseen, painaen kevyesti kämmenensä hänen sauvakättään vasten.
"Tehdään yhdessä."
Keittiö oli hänen alueensa, opettaminen vahvuutensa ja viini kihonnut sopivasti päähän, jotta Remus oli rentoutunut ja saanut työnnettyä oman epävarmuutensa taka-alalle. Hän ei halunnut nähdä Tonksin soimaavan itseään ja toimi ennen kuin ajatukset olisivat ehtineet estää häntä. Niin läheltä naisen tuoksu täytti hänet jokaisella hengenvedolla. Tuttu sekoitus makeaa purukumia, muodonmuutoksen myllerryksestä hohkaavaa lämpöä, appelsiinilla maustettua suklaata ja kesäistä sadetta, sellaista, jota seurasi aina auringonpaisteen mukanaan tuoma sateenkaari. Remus oli nähnyt Tonksin muuttavan ulkonäköään lukuisia kertoja, mutta tuoksu säilyi aina samana. Näytti Dora miltä tahansa, Remus olisi voinut osoittaa suoraan häneen satojen ihmisten joukossakin vain pelkän tuoksun perusteella.
Kädet liikkuivat hidasta ympyrää lautasen kuuraantuessa kiiltävän puhtaaksi. Toinen seurasi perässä, sitten kolmas, neljäs. Laseihin siirtyessä Tonks olisi varmaankin pärjännyt jo itsekseen, mutta kumpikaan ei irrottanut otettaan. Lopulta viimeinenkin astia oli pesty, heidän kätensä yhä käsikkäin.
"Haluaisitko nyt sitä jälkiruokaa?" Remus kysyi huomatessaan läheisyyden tekosyynsä loppuneen ja irrotti otteensa. Hän käännähti pakastimelle paetakseen edes hieman kauemmaksi.
"Ihan miten sinä haluat", Tonks vastasi kuulostaen Remuksen korviin jokseenkin pettyneeltä.
"Jos saan pyytää..." Remus vihjaisi olohuoneen suuntaan ja kolisteli kaapeista esiin tarvitsemiaan astioita.
"Jälkiruokabravuurini, suklaajäätelöä ekstrasuklaahipuilla. Ja teetä tulee aivan pian kunhan se kiehuu", Remus esitteli laskiessaan viimeisenkin ruokalajin viltille.
"Miten en yllättynyt valinnastasi", Tonks kiusoitteli. Teepannu vihelsi ennen kuin Remus ehti keksiä sopivaa vastausta ja hän palasi keittiöön.
Remus laski höyryävät teemukit jäätelökulhojen viereen ja istahti alas. Tonks ei tuntunut huomaavan häntä, vaan seurasi sormellaan aiheuttamansa värittömän läiskän ääriviivoja viltillä.
"Se on sydän."
"Mikä niin?" Remus kysyi häkeltyneenä.
"Tahra. Siitä tuli sydämenmuotoinen, katso." Lupin katsoi ensikertaa tahraa tarkemmin ja se kieltämättä näytti tietystä kulmasta sydämeltä. Hänen nostaessaan katseensa Tonks tuijotti häntä pää kallellaan.
"Aiotko sinä suudella minua ollenkaan?"
"En minä... Tai siis tarkoitan, en tiedä, haluaisin mutta... Haluaisitko si.." Kysymys vaimeni kesken sanan Nymphadoran nojautuessa painamaan huulensa hänen huulilleen. Remus kuuli naisen veren kohisevan nopeampaa, tunsi sydämen jyskytyksen sormenpäissään käden noustessa tämän niskalle kuin itsekseen. Maistoi suklaajäätelön tämän pehmeillä huulilla. Tonks irtaantui suudelmasta yhtä yllättäen kuin oli aloittanutkin.
"Onneksi minä en ole ainoa toivoton tapaus täällä. Ehkä voin opettaa puolestani sinulle jutun tai pari vihjailun ymmärtämisestä." Teemuki kaatui viltille Tonksin painautuessa uuteen suudelmaan. Sydämenmuotoinen läiskä värjääntyi pinkiksi hibiskusteen imeytyessä kankaan kuituihin.
