Ficin nimi: Pelkkää himoa
Kirjoittaja: Pineapple_Girl
Ikäraja: K-11
Paritus: Dramione
A/N: Osallistuu haasteeseen. Tästä ei tullut maailman paras, mutta jotain koetin kirjoittaa.
Pelkkää himoaDraco oli himoinnut Hermione Grangeria jo kauan aikaa. Himoinnut. Tahtonut tuntea tämän allansa. Tuntea tämän vasten ihoaan. Eräänä iltana hän käveli käytävillä tavalliseen tapaansa valvojaoppilaan velvollisuuksiaan noudattaen. Hänen oli tänään määrä tarkistaa Tylypahkan käytävät. Kun hän oli jonkin aikaa tarkistanut, hän kuuli kengänääniä. Dracoa vastaan käveli Hermione Granger.
"Mitäs se Granger täällä tekee? Eikö sinun pitäisi olla jo vetämässä sikeitä?" Draco kysyi.
"Anteeksi vain, Malfoy, kirjasto on auki vielä tunnin", Hermione sanoi.
"Niinpä niin... kirjastossahan sinä tietysti olit lukemassa, missäpä muuallakaan sinä koskaan kävisit?" Draco tuhahti halveksivasti. Hermione pysähtyi hänen eteensä.
"Minun menoni eivät sinulle kuulu, hilleri", Hermione sanoi.
"Kuraverinen", Draco sanoi takaisin.
"Vaaleahiuksinen kusipää", Hermione haukkui takaisin. Draco päästi jonkinmoisen pilkan naurahduksen.
"Olet todella surkea tässä, Granger", hän sanoi.
"No, minun ei olekaan tarvinnut keksiä yhtä paljon iljettäviä irvauksia toisin kuin sinun. Sinähän teet tätä joka ikinen päivä. Sitä paitsi ei sinunkaan sanasi ole mistään kekseliäimmästä päästä. Sinähän vain toistat itseäsi koko ajan." Hermione sanoi ja lähti menemään matkoihinsa. Draco päätti seurata häntä. Hermione ei huomannut aivan heti. Lopulta hän kuitenkin huomasi.
"Mitä sinä teet? Seuraatko minua?" Hermione kysyi. Järkyttyneisyys kuului hänen äänestään.
"Miksi noin järkyttynyt äänensävy, Granger?" Draco kysyi tullen pois piilostaan.
"Miten niin järkyttynyt?" Hermione tiuskaisi.
"Etkö kuullut äskeistä äänensävyäsi? Se oli täynnä sitä", Draco sanoi.
"Eikä ollut!" Hermione väitti. Draco läheni Hermionea aivan tämän eteen.
"Malfoy?" Hermione kysyi arasti, hieman piipittävällä äänellä. Draco katseli hänen kasvojaan, ne olivat kauniit. Hän ei kestänyt enään. Hän painoi nälkäiset huulensa Grangerin omille ja antoi intohimoisimman suudelman mitä hän oli koskaan kenellekään antanut.
"Hm?" Hermione sai äännettyä. Draco painoi tytön seinää vasten ja heidän vartalonsa olivat aivan vasten toisiaan.
"Miten olisi pieni syrjähyppy vihasuhteeseemme?" Hän kysyi ahnaasti.
"Mitä tarkoitat?" Hermione hengähti.
"Tiedät kyllä tasan tarkkaan mitä tarkoitan. Olet älykäs tunnilla, niin mikset muka nytkin?" Draco kysyi. Hermione tajusi, mitä luihuispoika tarkoitti ja irtaantui tämän otteesta.
"Unohda koko juttu, Malfoy", Hermione tiuskaisi ja lähti menemään. Draco katsoi tytön menoa hieman ärsyyntyneenä. Granger ei langennut häneen, toisin kuin monet muut.
Hermione oli matkallaan rohkelikkotorniin mielessään tietysti äskeinen pikku tapahtuma.
"Hah, Malfoy varmaan luuli saavansa minulta tänä iltana, mutta suunnitelmat menivätkin perseelleen", hän tuumasi itsekseen hymähtäen. Hermione muisteli suudelmaa. Se oli ollut mahtava, se hänen oli pakko tunnustaa. Hän toisti sitä yhä uudestaan ja uudestaan. Ajatuksiensa myötä hän tahtoi olla Malfoyn käsivarsien ympärillä uudestaan.
"Ei helvetti...", Hermione mutisi. Hän ei voinut olla järjissään. Halusiko hän todella suudella Malfoyta? Hermione mietti, että palaisiko sittenkin. Eikö joskus edes himolle voinut antaa periksi?
Draco näki jonkun astelevan hänen luokseen. Se oli taas Granger.
"Muutit mielesi?" Draco kysyi.
"Kyllä...", Hermione vastasi ja hyppäsi Dracon syliin. Poika yllättyi tästä niin, että kaatui maahan. He olivat maassa, Hermione Dracon päällä ja suutelivat toisiaan innolla. Kyllä. He vihasivat toisiaan ja samalla he olivat toisilleen himon kohteita. Draco oli nähnyt tämän kaiken joskus unissaan ja vihdoin se toteutui. Hän sai suudella Grangerin pehmeitä huulia. Nautintoa. Himoa. Ne olivat kaksi asiaa, mitä kumpikin tunsi juuri nyt.
