Otsikko: Perinteistä
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Oikolukija: Chuuko <3
Ikäraja: S
Paritus: Hienoinen viittaus Irma Prilli/Minerva McGarmiwaan
Tyylilaji: jouluinen tunnelmointi
Vastuuvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
K/H: Hieman viiveellä, kun unohdin postata, mutta onhan se joulu joka vuosi. Popsin joululahja
Perinteistä
Irma Prilli huokaisi tyytyväisenä laskiessaan pölyhuiskansa pöydän kulmalle. Viimeinenkin kirjahylly oli vihdoin pyyhitty katonrajasta lattiaan asti puhtaaksi pölystä. Hän vilkaisi ympärilleen, kaikkialla oli juuri niin siistiä kuin joulunalusaikaan kuuluikin. Ja kaiken sen hän oli tehnyt perinteensä mukaan aivan itse ilman taikuutta. Hänen kirjansa ansaitsivat vain mitä hellintä ja rakastavaisinta käsittelyä, mitä taikasauvan heiluttelu ei voinut tarjota. Enää oli jäljellä viimeinen silaus, kuusen koristelu, ja joulukiireet olisi hoidettu.
Hagrid oli kantanut Irman visusti valvovan silmän alla sopusuhtaisen kuusen kirjastotiskin vierelle odottamaan koristeita. Kuusen pukeminen oli Irman mieluisin jouluaskare, pölyjen pyyhkimisen jälkeen tietysti. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut koskaan tehdä yksin, hänen perinteeseensä kuului kutsua ystävätär koristamaan hänen kanssaan ja nauttimaan kenties kupponen glögiä. Hän vilkaisi kelloa, hänen vieraansa oli epätyypilliseen tapaansa nähden myöhässä.
Kaksi minuuttia myöhemmin Minerva kiiruhti kirjastoon puoliksi sulaneita lumihiutaleita hatussaan, hitusen kärttyisen näköisenä.
"Pahoitteluni viivästyksestä, herra Weasleyt olivat järjestäneet sisäluisteluradan eteisaulaan. Piti hälyttää herra Voro huolehtimaan siitä." Ylimääräiset otsankurtistukset sulivat hänen vilkaistessaan ympärilleen.
"Olet taas ylittänyt itsesi. Voisit tulla vierailemaan huiskusi kanssa myöhemmin myös minun asuintiloihini."
Hymy kirjastonhoitajan kasvoilla oli harvinainen näky, eikä sitä juuri koskaan suotu kuin muutamalle tarkkaan luottamuksen arvoiseksi valitulle työtoverille.
"Aloitammeko?" Minerva kysyi ja avasi laatikon, jonne oli säntillisesti aseteltu kaikki huolella säilytetyt antiikkikoristeet.
Joulu oli myös kirjastossa poikkeuksien aikaa, ja Irma salli Minervan laittaa jouluisia pianoklassikoita soimaan hiljaisesti taustalle heidän ripustaessaan koristeita. Aina välillä jompikumpi astahti taaksepäin varmistaakseen koristelun tasapainoisuuden. Lopulta laatikossa oli jäljellä vain kimmeltävä joulutähti. Ylin sakara oli aavistuksen kiero, mutta muuten niin säntillisen tarkka Irma ei ollut ikinä antanut suoristaa sitä. Se oli pudonnut Irman käsistä vuosia sitten sillä hetkellä, kun hän oli saanut kuulla tulleensa valituksi Tylypahkan uudeksi kirjastonhoitajaksi. Se hetki oli hänen mieluisin muistonsa ja sai hänet rakastamaan joulua aivan erityisellä tavalla.
Tähden päästyä kunniapaikalleen latvaan naiset ihailivat aikaansaannostaan.
"Kerrassaan ihastuttava, niin kuin joka vuosi", Minerva myönsi.
"Nauttisimmeko glögiä minun vai sinun luonasi?" Irma tiedusteli sulkien koristelaatikon. Minerva vastasi arvoituksellisella hymyllä.
"Oikaistaan luokseni eteisaulan kautta, uskoisin ettei herra Voro ole vielä onnistunut poistamaan luistinrataa. Kenties voisimme pyörähtää muutaman piruetin verestääksemme taitojamme." Irma vastasi hymyyn, hän oli nuorempana ollut melkoinen jäätanssija. Minerva tarttui ystävätärtään käsikynkästä.
"Äläkä unohda huiskuasi!"
