Aamun ankaruus | S | Hermione/Padma

[Sokerisiipi]

Ikäraja: S
Tyylilaji: riipaiseva draama
Paritus: Hermione/Padma
Muuta: inspiskuva
Haaste: Femme10 #6 ja 5 x jotain uutta II (uusi paritus)

A/N: Kirjoitettu Raapalejuoksuun sanaan kuiskata.

Aamun ankaruus

Aamu ei ole otollista aikaa sanattomalle taikuudelle.

Padma tietää, ettei hitaasti lämpeneminen ole vika, mutta hetkellinen kyvyttömyys raivostuttaa häntä silti. On ylitsepääsemättömän nöyryyttävää, että S.U.P.E.R. -tutkinnossa seitsemän Upeaa suorittanut noita ei saa edes teepannua tulille pelkällä sauvanheilautuksella. Padma puhisee itsekseen ja puree hampaitaan, jottei kuiskailisi taikasanoja ääneen, vaikkei hereillä ole muita kuin hän itse.

Sanaton taikuus kuitenkin pettää hänet.

Kuparinen teepannu putoaa ja kolhiintuu jalkoihin. Kylmä vesi roiskuu ja kastelee Padman tohvelit. Kiukun kyyneleet polttavat ankarasti silmiä. Teepannu kierähtää kohti kaapin alustaa kuin sekin häpeäisi omaa epäonnistumistaan. Padma yllättyy, kun se aivan yhtäkkiä lennähtääkin ylös, täyttyy jälleen ja asettuu sievästi liedelle. Liekit leimahtavat yhtä vaivattomasti.

Hermione pitelee taikasauvaansa sormenpäillään. Ote näyttää arvokkaalta ja sivistyneeltä eikä siitä keksi minkäänlaista moitteen sanaa oikeaoppisuudessakaan. Tänä aamuna se ei kuitenkaan valloita, raivostuttaa vain.

”Älä sinä yhtään ala”, Padma sihahtaa näytöksestä käärmeissään. Padmasta tuntuu, että toinen kerskailee ja vieläpä ajattelemattomuuttaan, mikä on paljon pahempaa kuin suoraselkäinen häijyys.

”En minä sanonut mitään”, Hermione sanoo äänessään hirveää, holhoavaa lempeyttä. Padma ei kestä katsoakaan Hermionea sellaisena. Hermione ei käsitä lainkaan, mitä hän tarvitsee – mitä tahansa muuta paitsi tätä.

Padma sieppaa taikasauvansa ja loitsii kotiinsa vaahtopäisen tulvan.

Veden alla ääni ei kanna, kun Padma kirkuu ääneen pelon omasta vähäpätöisyydestään.

[Vuorna]

Iltaa ja onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Bongasin tämän sun listauksesta ja sitten kommentointikohde olikin jo valittu, Potterfemme iskee aina ja tää paritus on jotenkin erityisen ihastuttava. Tämä olikin sitten varsin virkistävää vaihtelua siihen fluffysöpöilyyn, jota yleensä luen, mutta se oli tosi tervetullutta <3 Näissä kahdessa muhun vetoaa varsinkin Padmaa ja Hermionea yhdistävä älykkyys, ja se olikin ilahduttavalla tavalla läsnä myös tässä tekstissä.

Tyylilajiksi mainitsit alkutiedoissa "riipaisevan draaman", ja se pitää kyllä erinomaisesti paikkansa. Padman turhautuminen oli tosiaankin riipaisevaa ihan alusta loppuun saakka. Aamuinen hitaus on tosiaan välillä todella turhauttavaa, varsinkin jos kyseessä on Padman tapaan jokin asia joka normaalisti onnistuu ongelmitta. Ja vaikka Hermione varmastikin tarkoitti vain hyvää avuliaalla eleellään, oli Padman närkästyminen erittäin inhimillinen reaktio. Tykkäsin paljon nimenomaan noista Padman ajatuksista Hermionen elettä kohtaan. Yhtä lailla pidin myös paljon Padman tavasta käsitellä sen aiheuttamia negatiivisia tunteita. Se oli minusta kiehtovalla tavalla aggressiivinen ratkaisu ja alleviivasi hienosti Padman syvintä pelkoa.

”En minä sanonut mitään”, Hermione sanoo äänessään hirveää, holhoavaa lempeyttä.

Tämä Hermionen repliikki oli minusta kokonaisuudessaan tosi onnistunut! On helppo kuvitella Hermione toteamaan jotain tämmöistä, ikään kuin teot eivät olisi yhtä vahvoja kuin sanat. Myös "hirveä, holhoava lempeys" oli hurjan hienosti sanottu!

Tämä oli oikein ihastuttava raapale, jossa oli pituuteensa nähden ihan tosi paljon syvyyttä! Olit myös tavoittanut minusta sekä Hermionen että Padman hahmot varsin erinomaisesti, Padma kamppailemassa vähäpätöisyyden tunteen kanssa on hänelle mainiosti sopiva piirre. Tykkäsin siitä, miten tässä kuvattiin kaksikon suhdetta vähän semmoisena epätäydellisempänä, näillä kahdella kunnianhimoisella ja lahjakkaalla noidalla varmaan saattaisikin olla välillä hankalaa toistensa kanssa. Tässä oli myös jälleen kerran tosi nättiä kerrontaa ja kuvailua, kuten sun teksteissä tuppaa olemaankin. Kiitos tämän kirjoittamisesta, tätä oli tosi kiva lukea <3

[Violetu]

Ohhoh, kävipä dramaattiseksi
Voin kyllä samaistua Padman ärtymykseen, ja aika virkistävää oikeastaan, että tässä ei käynytkään kaikki parhain päin, vaikka rakas tuli siihen auttamaan.
Padmasta on tullut muutenkin luettua niin vähän, että oli kivaa lukea hänestä, ja pidin Padmasta tässä kovasti. Ottaahan se korpinkynnen huippuoppilaan itsetunnon päälle varmaan kovasti, kun rohkelikko tulee ja pesee lattiaa omalla osaamisella.
Onneksi löytyi keino peittää se oma epävarmuus toiselta, vaikka sitä huutaisi täyttä kurkkua 🤭

Kiitokset tästä, oli mukava makupala iltaan <3

~Violet

[Angelina]

Mä en oo varmaan koskaan lukenut Padmasta mitään, mutta kun löysin tämän Kommenttiarpajaisten kautta niin pakko tämä oli lukea! Itseasiassa tää paritushan on tosi mielenkiintoinen juurikin tuon takia, että molemmat noidat ovat älykkäitä ja varmasti hyvin kunnianhimoisiakin - ei mikään ihme, että se luo välillä kitkaa parisuhteeseen. Huono aamu jolloin mikään ei suju, oman kyvyttömyyden vuoksi kastuneet tohvelit ja sitten vielä toinen, joka tuntuu tulevan leveilemään omilla taidoillaan ja sitten vielä tuo Hermionen holhoavan lempeä kommentti - ei mikään ihme, että Padmalla kiehahtaa :'D Ihanan samaistuttavaa!

Tykkäsin tästä kovasti, virkistävää kun kaikki ei aina olekaan ihan täydellistä. Tää oli pieni, monella tapaa realistinen ja samaistuttava hetki, kiitos ♥

[Crys]

Tässäpä tuli esiin hienosti Padman hahmo! Voin kuvitellakin, että hän on vähän Hermionen tavoin täydellisyyden tavoittelija ja siksihän pari voisikin sopia yhteen! On realistista, että taikuus on ollut käytössä niin koko ajan, että sitä tekee huomaamattaankin, eikä edes teen keitto onnistu ilman sitä. Tämmöinen arkinen palanen ja toiselle tiuskahteleminen vaikka syytä ei olisikaan on myös välillä hauskaa luettavaa, koska arjestakin voi saada tosi hyvän kuvan siitä, minkälainen hahmo henkilö on - ja tässä Padman hahmo tuli tosi hyvin esiin. Pidin kovasti!

-Crys