/ Loput alaotsikosta: Romance, adventure, het, fantasy.
Jotkut rakkaudet koskevat enemmän kuin toiset
Author: Muzta Hritari
Genre: romance, adventure, het, fantasy
Raiting: Sallittu
Disclaimer: Kaikki hahmot ja paikat ovat omiani.
Summary: Alethea Yönsurma kirjoittaa kirjettä sisarelleen.
A/n: Tämä on koulussa kirjoitettu kirjoitelma, aiheena kirje. En tiedä, teenkö tähän jatkoa vai en. Se vähän riippuu siitä, jaksaako tätä lukea kukaan BP
Tervehdys!
Minä en tiedä, kuinka aloittaisin tämän.
Käteni vapisevat vieläkin, eikä hupsu sulkakynäni tahdo pysyä sormissani. Toivottavasti kamarineitoni pysyvät alhaalla juhlimassa isäntämme Martonin paluuta, sillä en haluaisi keskeytyksiä. Lisäksi heidän kikattavat kielenkantansa ja barbaarimaiset kielenkäyttönsä saavat minut voimaan pahoin.
Tiedätkö, sisareni, että minua on alettu vältellä täällä linnassa tunteettomuuteni ja ilkeiden sanojeni takia? Palvelijat ja maaherrat eivät katso minua enää silmiin, koska saan heissä elävät pedot heräämään. He puhuvat kanssani enää harvoin, koska tarkat sanani vääntävät tikaria heidän mustissa sydämissään.
Kaiken kaikkiaan, Eleanor, he pelkäävät minua.
Se ei silti ole syy, miksi poskeni hehkuvat punaisina kuin veri, jota minun tulee vuodattaa. Syy on isäntäni Matronin, joka minun on salakavalasti murhattava.
Vain parisen tuntia sitten näin pölypilven eteläiseen Marmorikaupunkiin johtavalla tiellä. Tiesin, että hän oli tulossa. Auringonlasku oli värjännyt taivaankannen oranssiksi, kun vihdoin näin hänet. En ollut uskoa silmiäni, sisareni, kun hän laskeutui ratsailta ja näin hänen kasvonsa. Yönmustat hiukset keräsivät viimeiset valonsäteet itseensä jättäen jäljelle vain synkkyyden. Hänen silmänsä olivat meren kuohujen ja tyrskyjen väriset ja ne säkenöivät pahuudesta. Polvianiheikotti ja olin pyörtyä.
Mies, jonka minun olisi tapettava iskemällä myrkynvihreällä safiirilla koristeltu tikari hänen sydämeensä, oli itse Matron Miekantakoja, Aidlininkaupungin Kuoleman Ritari.
Mies, jonka isä oli viikatemies.
Sinä tiedät, että jätin sydämeni kauan sitten Pohjoisten vuorten onyxhaudoille. Uskon sen palanneen vihdoin takaisin, löytäen tiensä sieluttomuuteeni.
Jouduin paniikkiin, halusin paeta ja jäädä samaan aikaan. Sitten hän huomasi minut, kumarsi ja suuteli vaaleaa kättäni. Näin hänen silmistään, että hän tiesi miksi olin tullut. Mutta en voi paeta enää. Olen hänen myrskyisten silmiensä labyrintissa, enkä enää löydä tietä ulos.
Mutta hän puhuu niin barbaarimaisesti ja karkeasti, Eleanor. Hänen matala äänensä saa niskavillani nousemaan pystyyn.
Haluaisin kertoa Martonille nämä oudot tunteeni, mutta luulen, että hän ei ymmärtäisi. Äänessäni kuultaa jää ja itäisten haltioiden korostus, päinvastaisesti herrani kiellelle. En osaa ilmaista itseäni hänelle. Siinä pyydänkin apuasi, rakkain sisareni.
Olen koko illan pohtinut kohteliaita ja arvokkaita sanoja, mutten saa mitään mieleeni. Tiedän sinun käyneen kauppaa hopeakoruista täällä Aidlinissa, joten toivoisin sinun auttavan minua. Osaan täkäläistä puhetta, mutta herrani murre on erilaista. Hänessä virtaa osaksi läntistä haltiaverta, joten uskon sen johtuvan siitä.
Odotan kuunkierron ajan vastaustasi. Jos et näe minua kotiovellasi kolmannen puolentoista kuunkierron jälkeen, olen luultavasti kuollut, tai ainakin epäonnistunut tehtävässäni. En voi toteuttaa herrani Alexanderin käskyä velipuolensa murhaamisesta. En usko, että hän ilahtuu päätöksestäni.
Anna suukko kummallekin lapsellesi minulta ja sano, että palaan vielä.
Herrani voi saada ruumiini, mutta rakkauttani hän ei anasta.
Se kuuluu nyt Kuoleman Ritarille.
Rakkaudella,
Alethea.
A/n2: Kommentit toki sallittuja. Kirjoitusvirheitä voineepi löytyä.
