A/N: Anteeksi että tämä on kestänyt. Inspis karkasi pidemmäksi aikaa ja nyt vasta sain kirjoitettua valmiiksi ja varmistettua virheet. Siis kolmas osa, Tonksin kertomus, olkaa hyvät. Oma hahmoni Michael Turm esiintyy tässä monen muun kanssa. Pahoittelen edelleen kuvailemattomuutta, mutta tämä ficci on vain nyt omaksunut kuvaamattoman tyylin. Sitäpaitsi, tässä kirjoitin erilaisella tyylillä, jotta saisin enemmän näitä Tonksin ja hänen ystäviään esille. Kommentteja toivoisin ja kiitokset kaikista nyt tulleista kommenteista! Niin, ja suuret kiitokset Mortille lukuisista ideoita, joihin tämä idea lukeutui. Ja tämä osa, joka jatkaa jo tätä Kuulo -osiota, vastaa myös lisäksi samassa FanFiction50 –haasteessa sanaan Kevät.
Summary: ”Mistä sinä aiot kertoa meille Tonks?” ”Ehdottomasti kerron teille siitä, kuinka minä ja ystäväni järjestimme eräät unohtumattomat juhlat eräälle professorillemme.” ”Kuka professori oli kyseessä? Ruikuliko?” ”Emme me nyt hänelle juhlia järjestäneet, päinvastoin. Hyvä ettei kerran jouduttu pitämään hautajaisia.. Mutta niin, professori jolle päätimme järjestää juhlat oli pitkäaikainen jästitiedon professori Ilomieli.”
3. osa
”Mistä sinä aiot kertoa meille Tonks?” Sirius kysyi kun uusia tuliviskipulloja oltiin onnistuttu hankkimaan hurjan keittiöön vieneen sissirynnäkön jälkeen.
”Ehdottomasti kerron teille siitä, kuinka minä ja ystäväni järjestimme eräät unohtumattomat juhlat eräälle professorillemme”, Tonks virnisti.
”Kuka professori oli kyseessä? Ruikuliko?” Sirius tuhahti. Remus pyöräytti silmiään Tonksin näyttäessä kieltä Siriukselle.
”Emme me nyt hänelle juhlia järjestäneet, päinvastoin. Hyvä ettei kerran jouduttu pitämään hautajaisia.. Mutta niin, professori jolle päätimme järjestää juhlat oli pitkäaikainen jästitiedon professori Ilomieli”, Tonks naurahti.
”Ilomieli? Miksen ole kuullut hänestä?” Sirius ähkäisi.
”Ethän sinä opiskellut jästitietoa Sirius, Ilomieli oli meidänkin aikanamme Tylypahkassa”, Remus sanoi.
”Ai. Tonks, aloita kertomuksesi”, Sirius tuhahti. Tonks virnisti ja alkoi kertoa tarinaansa hörpättyään ensin kunnon kulauksen pullostaan.
”Erään jästitiedon tunnin jälkeen, oli jo kevätlukukausi, minä ja muutamat ystäväni, Michael Turm, Elisabeth (tai Elba kuten me kutsuimme) Vivior, Tomas Ulrik ja Henna Sammal olimme varsin pitkästyneitä koko koulunkäyntiin. Olimme jo viidennellä luokalla, V.I.P –kokeet lähestyivät ja opettajat painostivat niskassa. Ainoastaan professori Ilomieli jaksoi valaa meihin uskoa tulevaisuudesta ja edessä siintävästä kesälomasta. Hän oli aina ollut lempiprofessorimme ja Michael sai idean että kiitettäisiin Ilomieltä hänen kannustuksestaan juhlilla”, Tonks kertoi, mutta Sirius viittoili häntä keskeyttämään.
”Mistä tuvista nämä ystäväsi olivat? Puuskupuhista kuten sinäkin?” Sirius kysyi. Tonks purskahti nauruun päätään pudistellen.
”Eivät he olleet samassa tuvassa minun kanssani, paitsi tietysti Henna Sammal. Elba oli Rohkelikosta, Tomas Korpinkynnestä ja Michael, paras ystäväni, Luihuisesta”, Tonks kertoi.
”LUIHUISESTA?” Sirius karjahti.
”Jep. Eikä hän ollut lainkaan kamala, päinvastoin. Michael ja minä olimme pahimmat koko porukassamme”, Tonks virnisti.
”Sirius, rauhoitu”, Remus käski Siriuksen naaman alkaessa punoittaa.
”Miksi helvetissä sinä Tonks hengasit koulussa luihuisen kanssa? LUIHUISEN?” Sirius ärisi. Tonks virnisti, mutta veti kuitenkin sauvansa esiin.
”Minä ja Michael asuimme naapureissa, muttemme tunteneet toisiamme kuin nimeltä pikkulapsista lähtien. Hän oli jästisyntyinen ja yllätyimme molemmat suuresti, kun hän pääsi Tylypahkaan. Siellä lajitteluhattu lajitteli hänet jostain syystä Luihuiseen ja varsinainen tutustumisemme onkin aivan toinen tarina, mutta saanko nyt jatkaa tätä varsinaista tarinaani Sirius?” Tonks sanoi. Sirius huokaisi ja nyökkäsi.
”Me toiset sitten ihmettelimme miksi me juhlat pitäisimme, mutta sitten Elba muisti Ilomielen täyttävän huimaavat yhdeksänkymmentä vuotta viikon päästä. Siitä me loputkin innostuimme ja rynnistimme samantien tulee-menee-huoneeseen suunnittelemaan juhlia. Ketään meistä ei surettanut jättää liemien kaksoistuntia ja muodonmuutosten kaksoituntia väliin”, Tonks kertoi.
”Te siis lintsasitte?” Remus kysyi.
”Jep, emmekä muuten olisikaan saaneet juhlia valmiiksi, sillä pursuimme juuri silloin ideoita ja saimme ne kirjattua kun innostusta riitti. Meillä nimittäin saattoi käydä niin, että innostusta riitti yhteen asiaan vain hetken aikaa ja sitten unohdimme sen. Mutta kun saimme kaksoistunnit lintsaamalla kaikki ideat kirjattua, niin innostuksestamme tuli pitkäkestoista, ja se riitti juhliin asti ja niidenkin jälkeen”, Tonks virnisti ja purskahti sitten nauramaan ilmeisesti jollekin hauskalle muistolleen.
”No niin, jatkatko Tonks?” Sirius kysyi kun naurua oli kuulunut jo kymmenen minuuttia. Tonks pyyhki naurunkyyneleet silmistään virnuillen.
”Anteeksi Sirius, mutta muistin vain erään hauskan jutun”, Tonks virnisti.
”Jatka sitä tarinaasi silti, pyydän”, Sirius puuskahti.
”Miksi noin ärtyneenä Sirius?” Tonks kysyi.
”Hän on siinä humalavaiheessa, jossa tiuskii kaikille”, Remus sanoi. Tonk nyökkäsi hitaasti ja alkoi sitten jatkaa kertomustaa.
”Me sitten saimme suunniteltua ne juhlat ja aloimmekin heti tuntien loputtua etsimään sopivaa huonetta, jossa juhlat voisi järjestää. Ja koska juhliin oli viikko, olimme suunnitelleet koko viikoksi piristystä professorin elämään. Kaksi meistä, minä ja Michael tässä tapauksessa, lähdimme etsimään professoria ja aloittamaan piristystä, kun taas Elba, Tomas ja Henna aloittivat huoneen etsinnät. Tulee-menee-huonetta emme voineet käyttää, sillä emme halunneet paljastaa sen sijaintia muille”, Tonks kertoi.
”Kysymys, miksi te kutsutte sitä tulee-menee-huoneeksi?” tällä kertaa Remus keskeytti.
”Miksi muuksi sitä voisi kutsua?” Tonks kysyi hölmistyneenä.
”No esimerkiksi tarvehuoneeksi”, Sirius naurahti.
”Meille se oli aina tulee-menee-huone”, Tonks sanoi.
”Tarvehuoneelle on monta eri nimeä”, Remus totesi. Tonks virnisti ja jatkoi kertomustaan hymyillen. Remus vaikutti ihan mukavalta tyypiltä... Toisin kuin eräs.
****
”No niin. Mistä aloitetaan etsinnät Tonks?” Michael virnisti heidän kahden astellessa portaita alas. Tonks kohautti olkiaan ja puristi kylkeään vasten tiukasti pergamenttikääröä, johon he olivat kirjanneet koko juhlasuunnitelmansa.
”Eli sitten suureen saliin. Onneksi on ruokatunti”, Michael sanoi.
”Jep. Minkä teemme ensimmäisenä professorille?” Tonks kysyi virnistäen, vaikka tiesikin vastauksen.
”Aloittakaamme Operaatio Professorin Piristys, lyhyesti OPP, laululla”, Michael sanoi.
”Loistavaa. Kumpi laulaa ensimmäisenä?” Tonks kysyi.
”Minä tietenkin. Sitten sinä puolessa välissä ja lopun laulamme yhdessä”, Michael naurahti. Tonks virnisti.
”Tästä tulee loistavaa”, hän totesi.
”Ehdottomasti. Professori ei unohda tätä koskaan”, Michael virkkoi.
He astelivat nauraen suureen saliin ja valloittivat paikat itselleen aivan puuskupuhien pöydän opettajajien puoleisesta päädystä.
”Kalkaros muuten katselee meitä aika synkästi”, Michael sanoi.
”Miten ei yllätä lainkaan minua. Hän epäilee aina meitä jostain, jopa sellaisesta mitä emme ole tehneet”, Tonks sanoi.
”Tai jääneet kiinni!” Michael naurahti.
”Jep. Mutta näkyykö muuten Ilomieltä?” Tonks virnisti. Michael katseli opettajapöytää keskittyneesti, mutta hänen ilmeensä kertoi vastauksen.
”Ehkä hän on huoneessaan”, Tonks ehdotti.
”Niin. Mutta meidän täytyy löytää hänet kyllä ennen tuntien alkua”, Michael totesi.
”Sääli ettei meillä ole yhteistä tuntia”, Tonks mutisi.
”Sääli tosiaan”, Michael virnisti. He purskahtivat iloiseen nauruun.
”Mikäs Tonksia ja Turmia noin naurattaa? Olisikohan jälki-istunnon anto paikallaan..”, kelmeä ääni mutisi heidän takanaan. Kuin yhtenä velhona Tonks ja Michael kääntyivät katsomaan luokseen astellutta professori Kalkarosta.
”Harmittelimme vain ettei meillä ole yhteistä tuntia professori”, Tonks sanoi virnistäen.
”Miksis te sitä harmittelette? On parempi kun te kaksi pysytte eri tunneilla”, Kalkaros tuhahti.
”Niin, mutta valitettavasti tämä ainoa yhteinen aineemme on taikajuomat, ja me niin haluaisimme päästä niitä opiskelemaan. Iski sellainen hinku näin äkkiä”, Michael sanoi. Tonksilla oli naurussa pitelemistä, kun Kalkaroksen ilme muuttui epäilyksestä hämmästykseksi ja siitä epäuskoisuudeksi.
”Epäilen tuota vahvasti Turm. Sitäpaitsi, miksi istut puuskupuhien joukossa kun oikea pöytäsi on tuossa vieressä”, Kalkaros tuhahti.
”Ihan vain sen vuoksi, koska en voi olla erossa rakkaasta ystävästäni Tonksista professori. Mutta jos kerran ette salli sitä, me tästä lähdemmekin”, Michael sanoi nousten seisomaan. Tonks nyökkäsi ja nousi itsekin.
”Eipäs hätiköidä. Tonks, mikäs käärö sinulla tuossa on?” Kalkaros kysyi ja nappasi nopeasti Tonksin kädessä olleen käärön.
”Se...se on vain muistiinpanokäärö professori Ilomielen tunnilta”, Tonks sanoi.
”Vai niin... Minun muistaakseni teillä oli professori Ilomielen tunti kaksi tuntia sitten. Joten epäilen vahvasti...”, Kalkaros hymyili ja avasi käärön. Kaikeksi onneksi paikalle tupsahtaneet Elba, Tomas ja Henna ilmestyivät paikalle hengästyneinä. Kalkaros katsoi nenäänsä pitkin punakasvoista kolmikkoa ja antoi käärön sitten tuhahtaen Tonksille.
”Onneksi te tulitte siihen. Kalkaros oli saada juhlamme tietoonsa”, Michael virnisti ja läimäisi kättä Tomasin kanssa.
”Ei hän olisi siitä mitään selvää saanut”, Tonks sanoi heidän lähtiessä astelemaan eteisaulaa kohti.
”Kuinka niin?” Michael ihmetteli. Tonks virnisti ja avasi käärön.
”Nerokasta Tonks!” Tomas huudahti.
”Miten keksitkään tuon”, Henna naurahti.
”Vaikuttavaa sinulta”, Elba virnisti.
”Täydellistä”, Michael sanoi heidän katsoessa pergamenttia, jossa oli juhlasuunnitelmien sijaan todellakin pitkä pätkä Ilomielen viimeisimmästä puheesta.
”Ei tuo nyt mitään”, Tonks virnisti kääriessään pergamentin takaisin tiukalle käärölle.
”Mutta mikä kiire teillä kolmella muuten oli?” Tonks kysyi sujauttaessaan käärön kaapunsa taskuun.
”Löysimme täydellisen paikan juhlille. Tulkaa”, Tomas virnisti ja he lähtivät juoksemaan porukalla kevätauringon valaisemalla pihamaalla.
****
”Mihin te oikein menitte?” Sirius keskeytti Tonksin.
”Tällipajulle. Michael, Elba ja Henna olivat löytäneet sen alta käytävän, jota pitkin pääsi rääkyvään röttelöön. Se oli täydellinen paikka juhlille”, Tonks kertoi.
”Rääkyvä röttelö?” Remus toisti.
”Jep. Sepä se”, Tonks virnisti.
”Miten oikein ajattelitte ihmisten pääsevän sinne tällipajun ohitse?” Sirius kysyi.
”Me teimme sinne pienen sivukäytävän, joka johdatti sitten tulee-menee-huoneeseen. Lisäksi haarautimme sen käytävän viemään eteisaulaan, portaiden alle”, Tonks kertoi.
”Miten te sen teitte?” Sirius kysyi.
”Henna oli suomalaisten tapaan taitava tuollaisissa loitsuissa. Hänellä kesti vain yksi päivä saada käytävä aikaiseksi. Mutta joka tapauksessa, me päätimme pitää juhlat rääkyvässä röttelössä”, Tonks sanoi.
”Saitte kiittää onneanne että oli kevät. Syksyllä ja talvella siellä oli jäätävää”, Remus sanoi.
”Mistä sinä sen tiedä?” Tonks kysyi.
”Sattuneesta syystä vietin siellä yön aina kerran kuussa”, Remus mutisi.
”Ai”, Tonks mutisi.
”Jospa jatkaisit tarinaa?” Sirius ehdotti estäen vaivautuneen hiljaisuuden. Tonks piristyi huomattavasti jatkaessaan kouluaikojensa muistelemista.
****
”Onneksi on vihdoinkin kevät!” Michael huudahti lysähtäessään puun juurelle makaamaan kevätaurinkoon. Tonks, Elba, Tomas ja Henna nauroivat iloisesti porukkansa tarmonpesän julistuksesta.
”On se mukava, paitsi että ne V.I.P. –kokeet lähestyvät”, Henna totesi.
”Mutta sitä ennen me järjestämme ne juhlat”, Tonks sanoi.
”Ehdottomasti. Onneksi te löysitte sen salakäytävän, se paikka on loistava”, Michael virnisti.
”Totta kai se on loistava. Meillähän oli mukana Elba”, Tomas naurahti.
”Älä viitsi”, Elba mutisi punehtuen.
”Elba, ei se kyky löytää mahtavia paikkoja ole mikään nolouden syy. Minä olisin kiitollinen siitä”, Tonks sanoi.
”Mutta sinä olet jo metamorfaagi”, Henna naurahti.
”Totta kai olen. Miettikää nyt, minkälainen olisin jos en olisi metamorfaagi?” Tonks virnisti.
”Outo. Siis oudompi kuin yleensä”, Michael sanoi. Tonks kirosi ystävänsä päälle vesipallon, joka räjähti Michaelin yllä kastellen pojan läpimäräksi.
”Kiitosta vain! Viilennystä kaipasinkin”, Michael nauroi ja ravisti päätään kastellen myös Tonksin.
”Lapset rauhoittuvat nyt”, Tomas nauroi Michaelin ja Tonksin aloittaessa leikillisen painin nurmella.
”Anna heidän leikkiä rauhassa. Kohta he eivät ehdi, kun joutuvat keskittymään lukemiseen”, Henna sanoi.
”Hei katsokaa kuka tuolla on!” Elba huudahti äkkiä ja Michael ja Tonks lopettivat heti painimisensa.
”Professori Ilomieli! Mikä yhteensattuma, teitä me äsken etsimmekin!” Michael huudahti samantien.
”Hän ei uskalla tulla”, Henna virnisti, mutta hänen yllätyksekseen hieman tukeva professori lähti astelemaan omalla keinuvalla tyylillään heitä kohti.
Tonks ravisteli hiuksistaan ruohonkorret ja muutti sen pinkin värin säädyllisemmän violetiksi. Michael virnisti ystävälleen kaksikon noustessa ja kätellessä professoria.
”Sattumaa tosiaan”, Ilomieli totesi ja nyökkäsi myös ylösnousseille Tomasille, Elballe ja Hennalle. ”Minäkin nimittäin etsin teitä, Tonks, Michael.”
”Todellako?” Michael kysyi. Ilomieli yskähti ja Tonks korjasi ystävänsä lauseen naurahtaen: ”Todellako professori?”
”Piste Puuskupuhille hyvästä käytöksestä. Michael, hyviä tapoja on syytä kunnioittaa jopa vapaa-ajalla! Ja tunti muuten alkaa kymmenen minuutin päästä, joten mennään nopeasti huoneeseeni”, Ilomieli sanoi ja lähti astelemaan ripeästi Michael ja Tonks perässään.
”Nähdään ensi välitunnilla!” Tomas huudahti kaksikolle. Nämä heilauttivat käsiään ja hyppelehtivät professorin ympärillä keskustellen niistä näistä (pääosin lähestyvistä kokeista) tämän kanssa.
****
”Miksi ihmeessä kerrot noita juttuja meille?” Sirius kysyi hieman tylsistyneenä hörpätessään viimeiset pisarat pullostaan.
”Ehkä siksi, koska ne valaisevat hieman juhliemme taustoja, ja valaisevat sinulle myös millainen Ilomieli oli”, Tonks sanoi.
”Oli?” Remus hätkähti.
”Niin. Ehkö kuullut, että hän kuoli muutama vuosi sitten sydämen ylirasitukseen?” Tonks kysyi.
”En. Sääli sinänsä”, Remus mutisi.
”Minusta ihan hyvä ettet ole kuullut, sillä jostain syystä juhlamme eivät menneet aivan täysin putkeen ja ne olivat osasyynä Ilomielen varhaiselle eläkkeelle jäännissä”, Tonks virnisti.
”Mitä tarkoitat tuolla?” Sirius kiinnostui.
”Noo, jotkin kepposemme ehkä ampuivat hieman yli. Mutta emme me niitä silloin ymmärtäneet”, Tonks naurahti.
”Jatka toki kertomustasi, niin pääsemme joskus nukkumaankin”, Remus sanoi Siruksen avatessa suunsa vastaväitteeseen. Tonks virnisti.
”Viikon aikana siis teimme toinen toistaan lukuisempia kepposia. Värjäsimme Ilomielen hiukset pinkeiksi, hänen työhuoneensa täytimme pehmoleluilla, jästitiedon luokan peitimme valtavilla julisteilla eri jästien rock-konserteista, käytävillä muutimme niitä liukkaiksi jääradoiksi.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin”, Tonks kertoi.
”Viikon aikana? Noin paljon?” Remus ihmetteli.
”Niin, kuten sanoin, halusimme ilahduttaa Ilomieltä. Varsinaiset juhlat sitten olivat sen viikon lauantaina ja aamupäivällä kävimme hakemassa Ilomielen aamiaisen jälkeen huoneestaan...”
****
”Oletteko aivan varmoja että minä pidän tästä? Ja kai olemme pian perillä?” Ilomieli naureskeli Tonksin ja kumppaneiden johdattaessa häntä eteisaulan portaiden alta alkavassa salakäytävässä.
”Sinä tulet ihastumaan tähän, professori. Ja vielä on muutama minuutti, varokaa sitä juurta muuten”, Tomas virnisti ja ohjasti Ilomielen väistämään käytävän lattialle olevan suuren juuren.
”Toivon mukaan tiedätte mitä teette”, Ilomieli sanoi.
”Miksi emme tietäisi? Tämä on ihan vain teitä varten sitten tehty, joten älkää ajatelko opettaja-mielellä tätä, jos voimme pyytää”, Tonks sanoi.
”Riippuu kokonaan mitä lopussa odottaa. Jännittävää, ja ellen tuntisi teidän porukkaanne paremmin odottaisin jotain peruslahjaa”, Ilomieli mutisi muistaen elävästi sen, kuinka Tonks ja Tomas olivat tulleet vähän aika sitten hänen ovelleen syntymäpäivästä onnitellen.
”Vannomme ettet unohda tätä, etkä myöskään kadu”, Tomas lupasi.
”Toivon mukaan positiivisessa mielessä”, Ilomieli totesi.
”Ehdottomasti, siitä olemme varmoja”, Tonks nauroi avatessaan käytävän päässä olevan oven.
****
”Mitä sen oven takana odotti?” Remus kysyi. Sirius oli nukahtanut sohvaa vasten, mutta toiset kaksi eivät viitsineet herättää häntä.
”Koristelemamme Rääkyvä röttelö. Tomas irroitti siteen professorin kasvoilta ja tämän ilme kyllä kertoi sen, että olimme onnistuneet ainakin koristeluiden suhteen täydellisesti. Ja tietysti myös siellä odottavat oppilaat toivottamassa hyvää syntymäpäivää yllättivät vanhan Ilomielen”, Tonks kertoi.
”Miten juhlat sitten yleisesti menivät?” Remus kysyi tuupaten Siriuksen etäämmäs itsestään.
”Hyvin, ainakin minun mielestäni. Siellä syötiin ja juotiin enimmäkseen, myös erilaiset järjestämämme kisat saivat riemua aikaan. Olimme myös onnistuneet erään minuun ihastuneen korpinkynnen avustuksella saamaan juhliin oikean yhtyeen, nimittäin Kohtalottaret. Tanssit ne parhaimmat olivat, sellaisia tansseja kuin meidän porukan letkajenkkaa ja pornopolka ei ihan hevillä nähdä toiste. Loppujen lopuksi juhlat eivät olleet pettymys, mutta olisivat ne paremminkin voineet mennä”, Tonks kertoi yleisesti.
”Jokin meni vai vikaan sitten?” Remus kysyi.
”Kyllä vain, nimittäin se, että Ilomieli nukahti jo juhlien puolessa välissä ja jouduimme leijuttamaan hänet takaisin linnaan. Se ei tosin mennyt ihan putkeen, olimme hieman liikaa tuliviskiä juoneet ja pari kertaa Ilomieli osuikin kattoon... Hän ei onneksi muistellut seuraavana aamuna pahalla niitä naarmuja ja multapaakkuja”, Tonks virnisti.
”Me emme mitään suuria juhlia pitäneet, yleensä juhlittiin vain Rohkelikkojen huispausvoittoja. Niin, ja Tylypahkan päättymisen juhlia”, Remus kertoi naurahtaen.
”Eli voi sanoa, että voitimme kelmit, koska me järjestimme aika usein isompia juhlia ilman sen kummempaa syytä”, Tonks totesi.
”Minun puolestani, Siriuksesta en tosin tiedä”, Remus naurahti.
”Sirius on ihan oma lukunsa. Kuten myös sinä ja minä”, Tonks sanoi.
”Se on totta. Mainitsit muuten, että joku korpinkynsi oli ihastunut sinuun, mutta aika kylmästi. Miksi se sävy?” Remus kysyi.
”En edes huomannut maininneeni häntä tuolla tyylillä”, Tonks mutisi.
”Eli hän oli jotenkin merkittävä?” Remus kysyi.
”Niinkin voisi sanoa. Mutta se on toinen tarina.”
”Meillä on aikaa. Väsymys on mennyt ohitse ja tuliviskiäkin on jäljellä.”
”Eli nyt Kuutamokin antaa tuliviskin viedä vai?”
”Niinkin voisi sanoa.”
”Loistavaa.”
A/N: Kommenttia toivoisin. Toivon mukaan onnistuin kirjoittamisessa.