Kirjoittaja Aihe: Raapaleita Millicentistä || Millicent, Hermione, S  (Luettu 2840 kertaa)

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Kollektiivinen nimi: Raapaleita Millicentistä
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja kaikissa ficeissä: S
Hahmot: Millicent, Hermione, Pansy, Daphne
Tyylilajit: vaihtelevassa määrin draamaa, angstia ja generalia

A/N Pyysin haastetopassa itselleni haasteita luihuistytöistä, ja Violetu lähestyi minua Millicent-aiheisella yksärillä. Hänen antamassaan haasteessa mainittiin mm. kiusaaminen, Hermionen ja Millicentin välinen suhde, kaksintaistelukerho ja se, miten Millicent sopii yhteen muiden vuosikurssinsa luihuistyttöjen kanssa. Näistä syntyi tällaista.

Alle on julkaistu omina viesteinään viisi ficciä, jotka voi lukea joko yhdessä tai erikseen. Niiden on kuitenkin tarkoitus muodostaa jonkinlaista jatkumoa/Millicent-maailmaa, vaikka itsenäisesti toimisivatkin. Koska osallistun tällä myös spurttiraapale-haasteeseen, kokonaisuus muodostuu seitsemästä eripituisesta raapaleesta.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Raapaleita Millicentistä || Millicent, Hermione, S
« Vastaus #1 : 09.01.2016 11:37:27 »
Nimi: Ystävyyden rajat
Ikäraja: S
Tyyli: draama, angst
Hahmot: Millicent, Hermione, Pansy, Daphne

Osallistuu: Spurttiraapale (100 + 250), FF-100 sanalla 029. Syntymä


Ystävyyden rajat

1#

”Millicent?”

”Mikä nimi se sellainen on?”

”Pitäisikö sinun muka olla pieni, mutta ethän sinä ole yhtään!”

Ja räkäistä naurua päälle. Millicent pidätti niiskaustaan, vaikka tunsi, kuinka räkä valui nenästä ylähuulen päälle. Hän käänsi päätään toisaalle, nuolaisi salavihkaa ja koetti näyttää siltä, ettei tuntenut mitään.

”Jospa me kutsutaankin sinua Milliksi!”

”Joo, Milli on hyvä!”

”Vaikkei se millimetrinen olekaan.”

Millicent yritti nauraa muiden mukana, mutta suupielet tahtoivat kääntyä vastakkaiseen suuntaan. Pansylla oli terävä kieli, olihan hän sen tiennyt. Ja nyt mukaan liittyi langanlaiha Daphne, jonka silmät säihkyivät ja jonka tukka oli sileän kastanjanruskea.

Ja heidän kanssaan hän tulisi viettämään seuraavat seitsemän vuotta.



2#

Millicent vilkaisi ympärilleen ja livahti sitten nopeasti toisen kerroksen tyttöjen vessaan. Oven loksahdettua kiinni hän ei enää kyennyt pidättelemään nyyhkäyksiään. Kyyneleet poskille valuen hän kompuroi pesualtaiden luo ja tarrasi kylmään posliiniin.

”Milli, eikö sinun pitäisi hieman vähentää syömistä?” Daphnen paheksuva ääni kaikui hänen päässään. ”Yrittäisit edes olla nimesi arvoinen.

Hän puristi silmänsä kiinni ja pudisti päätään yrittäen karkottaa mielestään sinne työntyvät kuvat. Pansy ja Daphne mutustelemassa parsakaalia, nyrpistelemässä nokkaansa perunamuusille ja lihakastikkeelle. Hän inhosi parsakaalia.

Puuskahtaen hän avasi hanan ja valeli vettä kasvoilleen. Sitten hän kohotti vastahakoisesti katseensa peilikuvaansa. Paksut posket. Tanakka kaula. Pyöreät kasvonmuodot. Leveät hartiat. Ei mitään niin kuin Daphnella, tai Pansylla.

Liike peilissä kiinnitti hänen huomionsa, ja säikähtäneenä hän pyörähti ympäri pyyhkien kasvojaan kiivaasti kaavunhihaan.

Kaikkitietävä rohkelikko, Granger, seisoi hänen edessään. Millicent kyräili häntä alta kulmain ja mietti, kuinka pääsisi pakenemaan tilanteesta ehjin nahoin. Tytön kasvoilla oli outo ilme.

”Kiusaavatko he sinuakin?” Grangerin ääni oli tavallista korkeampi.

Millicent unohti hetkeksi suojakuorensa ja katsoi tyttöä yllättyneenä. ”Mitä?” hänen suustaan pääsi.

”Sinäkin olet hieman… erilainen kuin muut.” Millicent kurtisti kulmiaan. Mitä toinen yritti?

”Ei anneta sen haitata, ei välitetä niistä. Mentäisiinkö yhdessä kirjastoon tekemään liemien esseetä?”

Ystävällinen. Granger yritti olla ystävällinen. Hän katsoi kähärää hiuspehkoa, raotettujen huulien välistä pilkottavia etuhampaita. Koululaukkua, joka tursui opiskelumateriaaleja. Kuvitteli hetken.

Kirjastonpöytä. Pergamenttirullat, jotka oli asetettu vierekkäin vertailtavaksi, mutta ei ilkeästi. Sanat, joiden tarkoitus ei ollut loukata. Yhteiset hymyt.

”Mutta sinä olet rohkelikko”, hän lopulta muistutti itseään, suorastaan sylkäisi sanat suustaan. Hän käänsi katseensa toisaalle ja kiiruhti Grangerin ohi ulos käytävälle. Takaisin ystäviensä luo.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Raapaleita Millicentistä || Millicent, Hermione, S
« Vastaus #2 : 09.01.2016 11:39:31 »
Nimi: Kaksintaistelua
Ikäraja: S
Tyyli: draama
Hahmot: Millicent, Hermione, Pansy, Daphne

Osallistuu: Spurttiraapale (300), FF-100 sanalla 088. Koulu


Kaksintaistelua

Pansy ja Daphne olivat eturivissä kaulat pitkinä ja huokailivat kuuluvasti kaksintaistelusta selostavan professori Lockhartin perään. Jopa Granger oli hivuttautunut hyvälle katselupaikalle.

Millicent huokaisi. Hänet oli jälleen jätetty jälkeen, vaikka olisi kai pitänyt olla kiitollinen siitä, että unelmakaksikko oli ylipäätään antanut hänen tulla seurassaan. Ajatus taisteluparin etsimisestä ei innostanut, ja hän oli jo kääntymässä palaamaan tupaansa, kun professori Kalkaroksen ääni kajahti yhtäkkiä hänen vierestään ja käsi laskeutui olkapäälle.

”Ja sinä, Hermione - sinä saat pariksesi Millicentin.”

Millicent jäykistyi. Hän vilkaisi ensin tuvanjohtajaansa ja kääntyi sitten konemaisesti katsomaan eteensä ilmestynyttä tyttöä, joka hymyili hänelle pienesti. Millicent ei vastannut. Miksi professori oli laittanut hänen parikseen koulun parhaimman oppilaan?

Lockhartin ääni kuulutti heitä kumartamaan toisilleen, ja Millicent katsoi, kuinka Granger taivutti kuuliaisesti vartaloaan. Itse hän ei uskaltanut liikahtaakaan, vaan puristi jo sauvaansa rystyset valkeina. Kun tuli aika loitsia, taikasanan lausumisen sijaan hän syöksähti väistämään häneen suunnatun taian ja harppasi suoraan Grangerin päälle.

”Hei”, tyttö huudahti yllättyneenä, kun hän yritti tavoitella tytön sauvakättä. ”Mitä sinä teet!”

”Puolustaudun”, Millicent murahti. Mikä Grangerissa oli vikana, kun tämä ei vieläkään kuulostanut suuttuneelta, vaikka hän oli juuri hyökännyt tämän kimppuun!

Sauvat kalahtivat lattialle, kun Granger siirtyi nyhtämään kättä kaulaltaan ja Millicent yritti estää tämän rimpuilua.

”Mikä sinulla on minua vastaan?” Granger pihisi kasvojen vääntyessä kivusta. ”Mitä minä olen sinulle tehnyt?”

”Mitä minulla ei olisi sinua vastaan”, Millicent ärähti takaisin, vaikka mielessä välähti ystävällinen hymy. ”Olet rohkelikko, ja vielä jästisyntyinen!”

”Sitäkö ystäväsi sinulle syöttävät?”

Millicent päästi irti ja huomasi, että joku roikkui hänen harteistaan kiinni. Hämmentyneenä hän astahti kauemmas Potterista, vilkaisi katuvalta näyttävää Grangeria ja kääntyi pois.

Hänen sydämensä hakkasi. Hän ehti jo melkein ajatella jotain, epäillä, tuntea, kun Pansy ja Daphne ilmestyivät hänen viereensä. ”Näitkö sen!” tytöt pauhasivat. ”Potter on kärmessuu!”

Millicent työnsi päättäväisesti Grangerin sanat taka-alalle ja keskittyi ystäviinsä.

”Miten voi olla!” hän yhtyi ja hymyili juoruaville tytöille.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Raapaleita Millicentistä || Millicent, Hermione, S
« Vastaus #3 : 09.01.2016 11:42:34 »
Nimi: Haavekuva
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama, angst
Hahmot: pääosin Millicent

Osallistuu: Spurttiraapale (300 + 100), FF-100 sanalla 008. Viikot


Haavekuva

1#

Kaapu oli sentään juhlakaapu. Se sai hänen rintansa näyttämään isommilta kuin ne olivat ja roikkui lantiolta, mutta käytettynä ostetulta kaavulta ei voinut odottaa enempää. Se oli vihreä, ja äiti oli muuttanut koristeet hopeisiksi.

Olkapääpituiset hiuksensa hän oli saanut sidottua kiinni niskaan, mutta suortuvia lenteli yhä siellä täällä. Halpa taikapuuteri oli muuttanut hänen kasvonsa läikikkäiksi eikä hänellä ollut varaa ostaa hienompaa, joten hänen kasvonsa näyttivät yhtä punakoilta ja pyöreiltä kuin aina.

Muut luihuistytöt hyörivät hänen ympärillään hienoissa kaavuissaan, ja jopa yleensä homssuiselta näyttävät Tracey oli onnistunut kunnostautumaan. Hän kulki tyttöjen perässä näiden tavatessa kavaljeerinsa yrittäen näyttää siltä, ettei tilanne häirinnyt häntä.

Kunhan vain välttelen peilaavia pintoja, kyllä tästä selvitään.

Eteisaula oli niin täynnä, että Millicent livahti ulko-ovista linnanpihalle. Hän seurasi, kuinka jono Durmstrangin oppilaita lähestyi linnaa. Suurin osa oli pitäytynyt tutuissa turkiksissaan ja koulukavereissaan, mutta Beauxbatonsin ja Tylypahkan oppilaita näkyi muutamia. Millicent oli jo kiirehtimässä edeltä sisään, kun hän huomasi kulkueen nokassa kulkevan tytön.

Hänen mielialansa laski entisestään. Yleensä niin pöllähtäneen näköinen Granger oli onnistunut tekemään jotain sähäkälle kuontalolleen, sillä se oli vedetty niskaan suoraksi ja kiiltäväksi nutturaksi. Tällä oli yllään säihkyvä talvikinsininen kaapu, joka korosti tummaa tukkaa näyttävästi. Lisäksi Millicent huomasi, että Granger oli jollain ihmeen tavalla saanut pienennettyä ylisuuret hampaansa tavallisiksi. Tämä oli myös kenenkä muunkaan kuin Durmstrangin ottelijan, kuuluisan huispaustähden Viktor Krumin pari.

Millicent vetäytyi kiireesti koristekuusen taakse niin, ettei Granger nähnyt häntä. Pettymyksen kyyneleet kihosivat silmiin, ja hän tunki nyrkkinsä suuhunsa estääkseen itseään nyyhkyttämästä.

Jopa Granger on saanut parin, hän ajatteli katkerana pyyhkien kyyneliään. Ja saanut itsensä näyttämään tuolta.

Hän ehti vilkaista omaa huonosti istuvaa pukuaan hetken verran ennen kuin riuhtaisi ajatuksensa irti aiheesta ja suoristi ryhtinsä. Muutama sisäänhengitys, ja hän marssi Durmstrangin oppilaiden perässä sisään suoraan valokuvaajan pakeille niin, että illan ainoa tavoite, valokuvan saaminen vanhemmille, tulisi suoritettua. Sen jälkeen hän olisi vapaa pakenemaan takaisin tupaansa.




2#

Joulutanssiaisten jälkeen Granger muuttui entistä kaukaisemmaksi hahmoksi. Toisinaan Millicent seurasi kirjastohyllyn takaa, kuinka tämä työskenteli uutterasti senkertaisen esseensä parissa. Tällä oli aina vieressään iso pino kirjoja, ja toisinaan Potter ja Weasley olivat tämän seurassa. Jopa surkea Longbottom näkyi usein viihtyvän Grangerin kanssa.

Tuntuu kuin hän olisi saanut lisää itseluottamusta sen jälkeen, kun hänen hampaansa pienennettiin.

Millicent seisoi toistuvasti toisen kerroksen tyttöjen vessassa ja tarkkaili itseään peilistä. Kukaan ei koskaan tullut sinne, eikä edes Myrtti näyttäytynyt häntä ilkkumaan. Ehkä hän oli liian ruma jopa yksinäiselle kummitukselle. Toisinaan hän huomasi toivovansa, että Granger ilmestyisi ja kysyisi häntä uudelleen opiskelemaan kanssaan.

Typerä toive.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Raapaleita Millicentistä || Millicent, Hermione, S
« Vastaus #4 : 09.01.2016 11:44:06 »
Nimi: Pöllölä - ei-kenenkään-maa
Ikäraja: S
Tyylilaji: general
Hahmot: Millicent, Hermione

Osallistuu: Spurttiraapale (150), FF-100 sanalla 072. Korjattu


Pöllölä – ei-kenenkään-maa

Millicent pudotti sulmut linnun jalkapussiin, ja pöllö ojensi jalkansa. Äiti huolestui, jos hän ei kirjoittanut tarpeeksi usein. Joskus huolehtiminen oli ärsyttävää, sillä hän oli tullut enemmän etäisempään isäänsä, mutta oli kiva tuntea edes jonkun välittävän.

Hän jäi katselemaan linnun lentoa yli Tylypahkan tilusten, kunnes se häipyi metsän ylle. Kun hän kääntyi, Hermione seisoi oviaukossa.

”Anteeksi häiriö”, Hermione sanoi kohteliaasti, katsahti häntä silmiin ja meni sitten lähimmän pöllön luo. Millicent katsoi, kun tyttö sujautti kolikot pöllölle, sitoi kirjeen jalkaan ja kantoi sen sitten ikkunan luo, hänen viereensä. He seisoivat yhdessä katsomassa, kun pöllö hävisi näkyvistä.

”Niiden lentoa on aina niin rauhoittavaa katsoa.”

Millicent toivoi, että hidas nyökkäys havaittiin.

”Täällä niillä on hyvä olla. Niin paljon hiiriä, ja tilaa liikkua. Kaupungissa pöllöjen pito on niin vaikeaa.”

Millicent nyökkäsi jälleen. He seisoivat siinä vielä hetken, sitten Hermione nyökkäsi ja lähti. Millicent veti henkeä, avasi suunsa ja puhalsi ilman taas ulos. Hän hymyili apeasti.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Raapaleita Millicentistä || Millicent, Hermione, S
« Vastaus #5 : 09.01.2016 11:46:39 »
Nimi: Loppujen lopuksi
Ikäraja: S
Tyylilaji: general, draama
Hahmot: Pansy, Daphne, Hermione, Millicent, OC

Osallistuu: Dialogi-haaste, Spurttiraapale (300), FF-100 sanalla 010. Vuodet


Loppujen lopuksi

”Pansy?”

”Niin, Daphne?”

”Oletko kuullut Millistä mitään vähään aikaan?”

”En. Miten niin?”

”Mietin vain. Hän aikalailla hävisi valmistumisen jälkeen.”

”Niin taisi. Toisaalta, emme tainneet kyselläkään hänen peräänsä.”

”…niin. Mitähän hän tekee tällä hetkellä, oletko kuullut?”

”Ei aavistustakaan.”

*

”Hei!”

”…hei.”

”En tiennytkään, että olet ministeriössä töissä.”

”Aloitin vasta.”

”Missä työskentelet, jos saan kysyä?”

”Jästinkestävien selitysten valiokunnassa.”

”Ai, aivan meidän alapuolellamme! Olen itse taikalainvartijaosastolla puolustamassa kotitonttujen oikeuksia. Sinun on tosiaan täytynyt aloittaa aivan vasta, muuten olisimme varmasti törmänneet. Työsi täytyy olla todella mielenkiintoista! Teitä ei taida olla siellä montaa, vai kuinka?”

”Ei, vain minä ja neljä muuta.”

”Aivan, niin muistelinkin. Mitä pidät työstäsi, ja ministeriöstä ylipäänsä?”

”…ministeriö on hyvä paikka. Työni on mielenkiintoista.”

”Ja varmasti haastavaa. Minuakin kiinnostaisi työskennellä siellä! Kun tulin ministeriöön, oli vaikea päättää, minne oikein pyrkisin, sillä kaikki kiinnosti, mutta olen ollut todella tyytyväinen taikalainvartijaosastoon. Olen viimein alkanut saada tuloksia kotitonttujen oikeuksien puolustamisen suhteen, ja työ on todella palkitsevaa.”

”Sepä hyvä.”

”Uskon, että saamme kotitontuille pian laadittua oikeuslain. Sen jälkeen voin sitten mahdollisesti kokeilla jotain muuta, jos siltä tuntuu.

”Niin.”

”No, minä jään tässä! Oli hauska törmätä. Ehkä näemmä vielä uudestaan.”

”Luultavasti.”

*

”Millainen päivä oli töissä?”

”Ihan hyvä.”

”No, tapahtuiko jotain? Näytät siltä.”

”Äh, ei mitään ihmeellistä… Törmäsin vain Hermione Grangeriin.”

”Keneen?”

”Grangeriin. Entiseen koulukaveriin. Tai siis, emme me olleet kavereita, hän oli rohkelikko, mutta hän oli vuosikurssimme paras noita.”

”No, mitä sitten? Sanoiko hän jotain?”

”Ei, ei varsinaisesti. Hän vain… puhui kuin olisimme tunteneet toisemme.”

”Ja ette siis tunne?”

”No emme varsinaisesti.”

”Miksi hän sitten puhui niin?”

”Sehän se, kun en tiedä. Joskus toivoin kovastikin, että hän olisi puhunut minulle, kouluaikoinamme, mutta eihän sellaista tietenkään koskaan tapahtunut. Tämänpäiväisestä jäi vain outo tunne, ei tässä muuta.”

”Millainen outo tunne?”

”En tiedä. Hän sanoi, että ehkä näemmä vielä uudestaan.”

”Sehän on luultavaa, jos olette samalla työpaikalla.”

”Niin. Niinhän se on.”
« Viimeksi muokattu: 17.01.2016 15:02:04 kirjoittanut Arte »


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Vs: Raapaleita Millicentistä || Millicent, Hermione, S
« Vastaus #6 : 12.01.2016 19:17:44 »
Kiva kokoelma, tämä paketti toimi hyvin. Välillä tällaisista vähän raremmista hahmoista lukiessa törmää siihen, että joko hahmo tuntuu jäävän tekstissä liian etäiseksi kun tuttua canon-pohjaa ei ole, tai sitten teksti keskittyy turhan vahvasti ainoastaan selittämään, että kukas tää tyyppi nyt sitten onkaan. Tässä oli minusta mukavasti tasapainossa aktuaalisia tapahtumia sekä hahmon mielenmaisemaa; kertoi Millicentistä tilanteiden kautta.

Usein tällaisissa kokoelmissa esiin nousee joku yksi teksti, joka tuntuu kokoelman kantavalta voimalta tai ainakin jää lukijan mieleen jotenkin erityisen spesiaalina, mutta tästä ei ainakaan mulle mikään erottunut ylitse muiden. Tavallaan se on vähän harmi, kun ei tullut mitään käänteentekevän ahaa-elämyksen fiilistä, mutta toisaalta taas se kertoo siitä, että kokonaisuus pelittää tasavahvasti. Tässä kollaasissa kaikki kohtaukset ovat samanarvoisia. Kautta linjain mukana kulkeva Hermione-juonne oli herkullinen ja jotenkin tuore, kun edes Millicent itse ei ihan saa selvää, mitä loppujen lopuksi Hermionesta ajattelee.

Kaikkein eniten pidin tässä kuitenkin noista muista luihuistytöistä; miten heistä rakennettiin tietynlaista tavoiteltavaa ideaalia pienillä maininnoilla. Tykkäsin siitä, kuinka heidän kauttaan kuvasit Millicentin pitkään jatkuvaa alemmuuskompleksia -- aina alkaen siitä Pansyn terävästä kielestä heti ekassa tekstissä. Lempparini näistä maininnoista lienee se, kuinka jopa yleisesti homssuinen Tracy oli joulubileissä kunnostautunut. Vertailukohteet Millicentillä ovat lukuisat ja tilannesidonnaiset.

Ehkä mua vähän hämäsi se, että muutoin teksteissä pyörittiin niin tiiviisti koulumaailmassa, mutta sitten viimeinen pätkä sijoittui kauemmas tulevaisuuteen. Tuntui irtautuvan sen verran paljon aiemmasta aikajatkumosta. Toisaalta sen otsikko "Loppujen lopuksi" viritti odotukset oikeaan suuntaan, ja heijasteltiinhan siinäkin sitten kouluaikojen vaikutusta myöhemiin ihmissuhteisiin.

Summa summarum; mukava setti, jota oli ilo lukea. Harvemmin parituksetonta tulee luettua, joten oli freesiä vaihtelua.
sano mua rovastiks

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 235
Vs: Raapaleita Millicentistä || Millicent, Hermione, S
« Vastaus #7 : 14.01.2016 16:46:27 »
Oi, nämähän ahmaisi ihan lennossa.
Mukavaa että haaste inspasi, niin kovin usein tulee mieleen hienoja juttuja joista haluaisi lukea, mutta joiden kirjoittamiseen oma aika tai energia tai inspis ei riitä. Tuli hyvä mieli, vähän kuin joku olisi tehnyt omasta kässäristä elokuvan :D

Tietysti jäi hirveä kutkutus, että mitä seuraavaksi tapahtuu, tai siis että saavatko Hermione ja Millicent jonkun sortin ystävyyden aikaiseksi.
Millicent tuntui kovin uskottavalta, ja sopii täysin mielikuvaani canon-Millistä. Hirmu harmi, että kirjoissa häntä ei paljon taidettu kakkosen jälkeen nähdä. Tämä toimi oikein hyvin näin suhteellisen parituksettomana, puhtaana draamana, joskus sitä on vaan mahtavaa lukea tekstejä, jotka sijoittuvat kirjojen sisään ja asiat tuntuvat canonisilta.

Hirveän traaginen tämä "Mutta sinä olet rohkelikko"- ajatusmalli :-\ sitä alkaa väkisinkin miettiä, että ehkä lajittelu niin varhain todellakin on virhe.

Raapalesarjat on rakkaus, ei ole niin iso kynnys lähteä lukemaan niitä, kun on sopivasti hengähdystaukoja eikä tarvitse pelätä, että mihin kilometrin mittaiseen tuntikausia aikaa syövään tekstiklönttiin sitä on itsensä kahlinnut  ;D
Kiitän^^

~Violetu

I am enough.
.

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 665
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Raapaleita Millicentistä || Millicent, Hermione, S
« Vastaus #8 : 03.08.2017 21:33:53 »
Hih, en tiedä, tarkoititko linkatessasi näitä vain tuota ensimmäistä raapaletta vai koko topaa, mutta voit sitten vaikka pitää mahdollisten ylimääräisten kommentointia kiitoksena avusta kommenttitertun parissa! :D

Ystävyyden rajat
>: En ole oikein ikinä erityisemmin edes ajatellut Millicentiä, hän kun jää niin kovin paljon muiden luihuistenkin varjoon. Nyt on kuitenkin pakko sanoa, että tämä varmasti liippaa jopa pelottavan lähelle canonista versiota hänestä. Ei voi olla helppoa olla muita isompi, etenkään kun nimi on Millicent. Nämä kaksi yhdessä melkeinpä suorastaan huutavat muita kiusaamaan häntä. >: Jotenkin on kuitenkin todella suloista, että tuossa toisessa raapaleessa Hermione yrittää kaverustua edes jollain tapaa Millicentin kanssa, vaikka se ei sitten onnistukaan niin kuin pitäisi. Tämä sijoittuneekin siis ekan vuoden alkupuolelle, kun Hermionekin on vielä yksinäinen, eli ennen Halloweeniä. Kenties jopa ihan ensimmäisten viikkojen ajalle? Ihan Hermionen tyylistä kyllä lähestyä toista ensimmäisenä yhteisen läksytuokion muodossa! ((:

Kaksintaistelua
Mä en yhtään muista, miten tämä kohtaus meni kirjassa, mutta se oli kyllä muutenkin niin fiksautunut siihen, mitä Harryn ja Dracon välillä tapahtui, ettei siitä varmaan muutenkaan olisi saanut mitään Millicentin ja Hermionen välisestä taistelusta irti. Silti, voisin hyvinkin kuvitella, että olet pitäytynyt tavanomaiseen tyyliisi erittäin lähellä canonia tämänkin kanssa. (: Eniten tässä pidän ehkä siitä, miten Millicent tavallaan tuntee, että hänen pitää ajatella Hermionesta "pahaa" jästisyntyisyyden takia, kun muutkin niin tekevät, vaikka oikeasti hän itse ehkä ajatteleekin toisin. Hän on tavallaan vain olosuhteidensa uhri, kun sattui päätymään sellaisten kaveriksi, jotka pitävät jästisyntyisiä muita huonompina. >:

Haavekuva
Minä alan ihan oikeasti sääliä Millicentiä oikein kunnolla näiden raapaleiden myötä! >: Aikaisemmin en ole edes ajatellut koko hahmoa, mutta nyt huomaan sääliväni häntä oikein kunnolla, tämä on kovin hämmentävää. Luot tässä kyllä oikein hienoa ja erityisen uskottavaa taustaa hahmolle, joka ei kirjoissa saanut juuri lainkaan näkyvyyttä! Varmasti Millicent on oikeastikin joutunut kamppailemaan koulussa vähän tavallista enemmän ison kokonsa vuoksi. Muutenkin nuorilla on vaikeaa tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa, niin hänellä nyt ainakin on vielä vähän vaikeampaa. >:

Pöllölä – ei-kenenkään-maa
Aww. Hermione on ihana, kun edes yrittää pitää keskustelua yllä Millicentin kanssa, vaikka hän vain nyökkäilee vastaukseksi. Muutenkin pidän tosi paljon ajatuksesta, että kaikkien näiden vuosien ja takapakkienkin jälkeen Hermione edelleen jaksaa yrittää! Monet muut olisivat lopettaneet jo ensimmäisen esteen jälkeen, useimmat viimeistään parin kolhun jälkeen, mutta Hermione sinnittelee vielä mukana, vaikka Millicentiltä ei tulekaan oikeastaan ollenkaan vastakaikua. (((:

Loppujen lopuksi
Musta oli tosi kivaa, että tämä viimeinen raapale oli dialogimuodossa! Dialogit on muutenkin tosi hauskoja, mutta tässä siitä teki tuplahauskan, kun kaikista paitsi yhdestä puhujasta tiesi oikeastaan heti, kuka on kyseessä. :D Ainoastaan viimeisen pätkän toinen puhuja jäi epäselväksi, mutta se sopii ihan hyvin tähän, koska hän on selvästikin jostain muusta koulusta kuin Tylypahkasta, kun hän ei tiennyt, kuka "Granger" oli. (: Niinpä hänen nimellään ei ollut oikeastaan edes väliä, tai edes sillä, oliko hän mies vai nainen. Toki, jotenkin sinut tuntien, veikkaisin, että hän oli nainen. :D Mutta, never know.

Minä kiitän näistä (sekä myös avusta kommenttitertun kanssa!), näitä oli kovin kivaa lueskella! ((: <3

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid