Hih, en tiedä, tarkoititko linkatessasi näitä vain tuota ensimmäistä raapaletta vai koko topaa, mutta voit sitten vaikka pitää mahdollisten ylimääräisten kommentointia kiitoksena avusta kommenttitertun parissa!
Ystävyyden rajat>: En ole oikein ikinä erityisemmin edes ajatellut Millicentiä, hän kun jää niin kovin paljon muiden luihuistenkin varjoon. Nyt on kuitenkin pakko sanoa, että tämä varmasti liippaa jopa pelottavan lähelle canonista versiota hänestä. Ei voi olla helppoa olla muita isompi, etenkään kun nimi on Millicent. Nämä kaksi yhdessä melkeinpä suorastaan huutavat muita kiusaamaan häntä. >: Jotenkin on kuitenkin todella suloista, että tuossa toisessa raapaleessa Hermione yrittää kaverustua edes jollain tapaa Millicentin kanssa, vaikka se ei sitten onnistukaan niin kuin pitäisi. Tämä sijoittuneekin siis ekan vuoden alkupuolelle, kun Hermionekin on vielä yksinäinen, eli ennen Halloweeniä. Kenties jopa ihan ensimmäisten viikkojen ajalle? Ihan Hermionen tyylistä kyllä lähestyä toista ensimmäisenä yhteisen läksytuokion muodossa! ((:
KaksintaisteluaMä en yhtään muista, miten tämä kohtaus meni kirjassa, mutta se oli kyllä muutenkin niin fiksautunut siihen, mitä Harryn ja Dracon välillä tapahtui, ettei siitä varmaan muutenkaan olisi saanut mitään Millicentin ja Hermionen välisestä taistelusta irti. Silti, voisin hyvinkin kuvitella, että olet pitäytynyt tavanomaiseen tyyliisi erittäin lähellä canonia tämänkin kanssa. (: Eniten tässä pidän ehkä siitä, miten Millicent tavallaan tuntee, että hänen pitää ajatella Hermionesta "pahaa" jästisyntyisyyden takia, kun muutkin niin tekevät, vaikka oikeasti hän itse ehkä ajatteleekin toisin. Hän on tavallaan vain olosuhteidensa uhri, kun sattui päätymään sellaisten kaveriksi, jotka pitävät jästisyntyisiä muita huonompina. >:
HaavekuvaMinä alan ihan oikeasti sääliä Millicentiä oikein kunnolla näiden raapaleiden myötä! >: Aikaisemmin en ole edes ajatellut koko hahmoa, mutta nyt huomaan sääliväni häntä oikein kunnolla, tämä on kovin hämmentävää. Luot tässä kyllä oikein hienoa ja erityisen uskottavaa taustaa hahmolle, joka ei kirjoissa saanut juuri lainkaan näkyvyyttä! Varmasti Millicent on oikeastikin joutunut kamppailemaan koulussa vähän tavallista enemmän ison kokonsa vuoksi. Muutenkin nuorilla on vaikeaa tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa, niin hänellä nyt ainakin on vielä vähän vaikeampaa. >:
Pöllölä – ei-kenenkään-maaAww. Hermione on ihana, kun edes yrittää pitää keskustelua yllä Millicentin kanssa, vaikka hän vain nyökkäilee vastaukseksi. Muutenkin pidän tosi paljon ajatuksesta, että kaikkien näiden vuosien ja takapakkienkin jälkeen Hermione edelleen jaksaa yrittää! Monet muut olisivat lopettaneet jo ensimmäisen esteen jälkeen, useimmat viimeistään parin kolhun jälkeen, mutta Hermione sinnittelee vielä mukana, vaikka Millicentiltä ei tulekaan oikeastaan ollenkaan vastakaikua. (((:
Loppujen lopuksiMusta oli tosi kivaa, että tämä viimeinen raapale oli dialogimuodossa! Dialogit on muutenkin tosi hauskoja, mutta tässä siitä teki tuplahauskan, kun kaikista paitsi yhdestä puhujasta tiesi oikeastaan heti, kuka on kyseessä.
Ainoastaan viimeisen pätkän toinen puhuja jäi epäselväksi, mutta se sopii ihan hyvin tähän, koska hän on selvästikin jostain muusta koulusta kuin Tylypahkasta, kun hän ei tiennyt, kuka "Granger" oli. (: Niinpä hänen nimellään ei ollut oikeastaan edes väliä, tai edes sillä, oliko hän mies vai nainen. Toki, jotenkin sinut tuntien, veikkaisin, että hän oli nainen.
Mutta, never know.
Minä kiitän näistä (sekä myös avusta kommenttitertun kanssa!), näitä oli kovin kivaa lueskella! ((: <3