Kirjoittaja Aihe: Me oltiin me, S, raapale  (Luettu 1398 kertaa)

Lasikeiju

  • ***
  • Viestejä: 192
  • Dreaming
Me oltiin me, S, raapale
« : 24.07.2017 16:30:10 »
Nimi: Me oltiin me
Kirjoittaja: Lasikeiju
Genre: Angst
Ikäraja: S
Varoitukset: Angstia ja sydänsuruja

A/N: Joskus sydänsuruissani ja ahdistuneena kirjotin tällasen pätkän. Nyt, melkein vuosi myöhemmin tätä lukiessani ajattelin tän olevan jollakin surullisella tavalla kaunis, ja nii, tässä tää nyt sit ois.

Me oltiin me

Me oltiin totta. Me oltiin me. Me oltiin minä ja sinä, sinä ja minä. Me ei oltu uni. Me oltiin totta. Yhdessä, ei erikseen. Mutta silloin oli silloin. Emme ole enää totta. Emme ole me, emme ole minä ja sinä, sinä ja minä. Nyt ollaan vain uni, unelma, joka joskus oli totta. Erikseen, ei yhdessä. Särkynyt unelma, särkynyt sydän. En ole enää sun, etkä sä mun. Miksi? Mua sattuu. Joskus en ollut yksin, silloin olimme yhtä. Nyt olemme erikseen. En haluu olla yksin. Mutta kuka mut huolisi? Kuka mut haluaisi, kun et sinäkään? Kun et huolinu? Mikä mussa on vialla?
Luihuinen

Nicky

  • Vieras
Vs: Me oltiin me, S, raapale
« Vastaus #1 : 28.07.2017 17:40:40 »
Tämä oli hieno! Toisto aiheutti sen, että piti pari kertaa lukea ihan ajatuksen kanssa ennen kuin pääsi tekstiin sisälle. Tykkäsin kyllä tuosta toistosta, se oli kiinnostava tehokeino ja tuli sellainen laulumainen tunnelma. Itselleni ei tullut tästä suorastaan surullinen fiilis, vaan pelkästään toivoin, että kertoja näkisi vielä parempia aikoja. Olisi tehnyt mieli antaa halaus kertojalle.

Kiitos jakamisesta!