Title: Kuin katsoisi lumisadepalloon
Author: Tinkin
Rating: Sallittu kai se on
Beta: Eipä ole
Genre: Angst
Pairing: Eipä ole
Warnings: Viiltely hieman epäsuorana ilmauksena
Summary:
Lopulta löytää itsensä kylpyhuoneen lattialta, ranteet verisinä, yksin, säälittävänäA/N: Hmm... Mitäs tästä nyt osaisi sanoa. Piti tehdä äidinkielentehtävää ja minä erehdyin katselemaan lumisadepalloa, ja siitä lähti inspiraatio kirjoittaa tällainen lyhyt mielenhäiriö. Nauttikaa ja jättäkää kommenttia, tehkää minut iloiseksi
Kuin katsoisi lumisadepalloon Kuin hukuttaisi surujaan lumisadepalloon, kuin turvautuisi rauhallisesti leijuviin höytyviin. Kuin pelkäisi aurinkoa, joka sulattaa lumen. Jos katsoisi palloon, eikä lunta enää olisi, olisiko mitään enää, enää koskaan. Siihen jää koukkuun, viiltelystä sanotaan, mutta entä jos ei pääse irti talvesta. Jää loukkuun lumen keskelle, eikä tahdokaan päästä pois, mitä silloin tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Jos tulee kesä, lukittautuuko sisätiloihin, eikä tee muuta kuin tuijottaa, tuijottaa lumisadepalloa, haluaa pois, lumen keskelle.
Sairastaako masennusta kun hukuttautuu menneisiin, antaa ahdistukselle vallan ja lopulta löytää itsensä kylpyhuoneen lattialta, ranteet verisinä, yksin, säälittävänä, yhä useammin, useammin kuin olisi suotavaa. Onko järkevää itkeä itsensä uneen päivä toisensa jälkeen, viikko, kuukausi tai jopa vuosi toisensa jälkeen vain, koska ei jaksa pitää kiinni, luovuttaa yhä uudestaan, kunnes lopulta unohtaa alkuperäisen syyn. Kipu auttaa, kipu helpottaa, he sanovat, mutta entä jos pelkää kipua, ei uskalla satuttaa, ei pysty vahingoittamaan. Ahdistukselle löytyy monia syitä, mutta entä jos ei osaa nimetä yhtäkään. Onko säälittävää istua yksin pimeässä veitsi kädessään ja miettiä tulevaisuutta? Onko järjetöntä hukuttaa ahdistustaan lumisadepalloon?
Olet hullu, saattaa joku sanoa, mutta tarvitseeko siitä välittää. Olet säälittävä, sanoo toinen kun näkee arvet ja katsoo tietävästi kivun sumentamiin silmiin, mutta onko sillä mitään väliä. Pitäisikö esittää, että kaikki on hyvin, hymyillä, vaikka sisällä tuntisi tuskaa? Olisiko vain parasta kaikille antaa olla, koittaa piristyä, vaikkei osaisikaan?
Kuin katsoisi peiliin, kuin vuotaisi kuiviin. Kuin katsoisi ulos ikkunasta ikuiseen yöhön, kuin katsoisi lumisadepalloon, kuin tuntisi elävänsä kivusta. Kuin etsisi itseään, löytäisi, kadottaisi taas ahdistukseen. Kuin katsoisi kasvoihin lumenvalkoisiin, kuin katsoisi mieleen yönmustaan. Kuin tanssisi veitsenterällä, kuin kaatuisi portaissa, kuin tippuisi katolta, kuin menettäisi kaiken, kuin löytäisi merkityksen katsomalla lumisadepalloon, ikuiseen yöhön ja kylmään.
