Nimi: Talviruusuja
Fandom: Harry Potter
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Romance, fluffy, ficlet
Vastuuvapaus: Harry ja Draco kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäsi hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.
Yhteenveto: On joulupäivä ja Draco haluaa antaa Harrylle hieman erilaisen joululahjan
Kirjoittajan vapaa sana: Mukavaa ja leppoisaa joulua
Angelinalle. Toivoit yhtenä vaihtoehtona Drarrya joulupakettiin.
~Talviruusuja~
Jouluaamu valkeni laiskasti ja viivytellen Kalmanhanaukio kahteentoista. Yhtä laiskoja olivat lämpimän peiton alla olevat kaksi hahmoa, jotka vuoroin kiehnäsivät toisiaan vasten ja vuoroin hellivät ja pitivät hyvänä toisiaan. Oli täydellinen aamu pitkittää nousemista. Vähitellen hämärä menetti otteensa antaen tilaa voimistuvalle valolle. Draco nousi heistä ensin vain mennäkseen valmistamaan aamupalaa. Hän sai huomata, että päivästä tulisi täydellinen jotta hän voisi toteuttaa pienen joulupäivän suunnitelmansa. Pakkasta oli neljä astetta ja lunta oli maassa aivan ohut kerros, mutta auringon ensisäteet pilkahtivat valkoisuuteen kirkkaasti. Draco tiesi, että eräässä paikassa olisi lunta hieman enemmän ja sinne hän veisi Harryn tänään.
”Hyvää joulua Draco”, Harry sanoi ojentaessaan ostamansa paketin Dracon kouraan. He olivat istahtaneet kuusen juurelle avaamaan ystäviltään saamiaan joulutervehdyksiä.
”Harry...”, Draco jäi sanattomaksi ja päättikin siksi suudella rakkaintaan. Paketista nimittäin ilmestyi pitkät lämpimät sukat ja niihin oli kääritty lahjakortti hemmottelulomalle, josta heillä oli ollut puhetta jo ties kuinka kauan. Nyt pitäisi ainoastaan etsiä kalenterista sopiva ajankohta. Ja tietysti Draco ottaisi Harryn mukaansa.
”Draco, mitä ihmettä?” Harry ihmetteli avatessaan ikivanhalta näyttävän tammipuisen lippaan, jonka sisällä oli multaa ja pieni rullalla oleva pergamentti. Lipas oli kaunis ja siinä oli kiemurteleva köynnös kuvio, joka kiersi lippaan ympäri.
”Lue viesti, niin tiedät enemmän”, Draco nyökkäsi pientä pergamenttia ja odotti miten Harry regoisi lukemaansa.
Upota sormesi multaan,
löydä jalon puun siemen.
Etsi köynnös roudan piinaessa maata.
Istuta, luota mullan voimaan.
”Kuulostaa arvoitukselta, jota en osaa ratkaista”, Harry totesi. ”Mutta olisi ihanaa saada puutarhaan jotain uutta”, hän lisäsi vähän avuttoman näköisenä.
”No ensimmäinen kohta on ainakin aika selvä”, Draco sanoi.
Harry ojensi sormensa lippaaseen ja upotti ne pehmoiseen multaan. Mullan joukossa oli suuri kova pähkinä, jonka hän nosti esiin.
”Tämä taitaa olla jalon puu siemen. Minkähänlainen puu tästä joskus kasvaa?” Harry ihemetteli ääneen, mutta ilahtui sitten. ”Hei, minä tiedän täsmälleen mihin kohtaan tämä tulee istuttaa.”
”Minä voin auttaa sinua arvoituksen seuraavassa kohdassa. Pue lämpimästi päällesi, niin vien sinut köynnöksen luokse”, Draco sanoi. Harry sulki lippaan ja katsoi Dracoa, jolla oli arvoituksellinen ilme kasvoillaan.
Harry puki lämpimästi ja huomasi Dracon tekevän samoin. Draco talutti Harryn heidän takapihalleen ja sieltä he ilmiintyivät käsi kädessä Malfoyn kartanon pääportin luokse. Kartano oli synkkä ja luotaantyöntävä. Lisäksi se oli ollut jo jonkin aikaa tyhjillään. Harry ei voinut olla kummastelematta miksi Draco toi hänet tänne juuri nyt.
”Tule, haluan näyttää sinulle kartanon maiden kauneimman paikan”, Draco sanoi pitäessään tiukasti Harryn kädestä ohjatessaan tämän kauas kartanon taakse. Piha oli puhtaan valkoisen lumen peitossa ja lunta riitti nilkkoihin asti. Draco tiesi, että sitä oli aina vähän enemmän kartanolla, jota ympäröivät tiiviit taikasuojaukset. Lumeen jäivät kahdet jalanjäljet, jotka veivät polkua myöten kauneimpaan puutarhaan, mitä Draco oli ikinä nähnyt ja hän halusi näyttää sen Harrylle nyt talvisen kauniissa asussaan.
Puutarhan keskellä oli suuri suihkulähde, jonka vesi oli jäätynyt. Auringonsäteet osuivat jääpuikkoihin, joita roikkui suihkulähteessä ja siellä täällä puutarhan puissa ja pensaissa. Draco ohjasi Harryn aivan puutarhan itäreunalle.
”Saanko esitellä. Etsimäsi köynnös kasvaa tässä”, Draco sanoi juhlavasti.
Harryn edessä kasvoi pitkä ruusuköynnös, jonka ruusut olivat täydellisen valkoisia ja niissä oli kimalteleva kuurakerros päällä. Ruusut olivat sen näköisiä, kuin ne olisivat tuoreimmillaan, eivätkä koskaan kuihtuisi. Köynnös haarautui ainakin seitsemään eri suuntaan jatkuen pitkälle kartanon seinää pitkin.
”Tämä on varmaan kauneinta mitä olen nähnyt”, Harry henkäisi. ”Sinun jälkeesi tietenkin”, hän lisäsi ja veti Dracon lähelleen. Hän katseli vuoroin kukkivaa Ruusuköynnöstä ja vuoroin Dracoa ikäänkuin olisi vertaillut ja pohtinut kumpi olikaan kauniimpi. Auringon valo lisäsi talviruusujen kauneutta ja hohtoa, sillä kuura kimalsi niissä kuin pieninä hopeaisina helminä. Dracon hiukset näyttivät samalta, kun aurinko paistoi niihin. Harry oli sanaton katselemansa kauneuden tähden. Hän nosti kätensä Dracon hiuksiin, jotka olivat vapaana kaavun hupun ulkopuolella. Draco hymyili hänelle ja nyökkäsi talviruusuja kohden.
”Valitse mikä köynnöksen haara otetaan mukaamme”, Draco sanoi.
”Ne kuuluvat tänne. En minä voi ottaa täältä mitään. Vaikka olenkin halunnut tehdä takapihastamme kauniin, se ei ikinä voi olla tämän puutarhan veroinen.”
”Tule jo pikkulapio”, Draco sanoi ja kohta ilman halki leijui pikkuruinen puutarhalapio. ”Äitini ei ole enää täällä eikä isäni välitä. Talviruusun taika on juuri talvessa. Sen verso kuuluu ottaa talvella ja istuttaa talvella. Äitini puutarhan kauneus ei häviä, vaikka otatkin yhden köynnöksistä. Se kasvaa pian takaisin”, Draco kertoi. Hän suuteli Harryn kylmää poskea ja ojensi sitten pienen lapion hänen käteensä.
Harry polvistui lumiseen maahan, valitsi yhden köynnöksen haaran ja kaivoi sen hellävaroen maasta. Juuret olivat pitkät ja ne olivat kaivautuneet syvälle, joten Harrylla kesti tovi, jotta hän sai juuret irrottetua maasta. Sen jälkeen piti irrottaa sinne tänne kiipeilevä köynnös tuuma tuumalta varoen. Harryn valitsema köynnös oli reilun kuuden metrin mittainen, mutta hän sai huomata, että ruusut olivat vahvaa tekoa, eivätkä ne vahingoittuneet pienestä. Ne olivat kuin paksua samettia, jotka pakkanen oli kovettanut.
Hän tarttui Dracoa käsivarresta ja hitaasti he kävelivät takaisin portille. Kotona Harry halusi heti ohjeen mukaan istuttaa puun pähkinän ja köynnöksen talvella ja lisäsi lippaassa olevaa multaa niiden ravinnoksi.
”Se on täydellinen juuri tuossa”, Draco totesi nähdessään minne Harry oli ruusuköynnöksen istuttanut. Taian avulla köynnös oli nostettu ylös ja kohta se näytti jo siltä, kuin se olisi ollut siinä aina. Ainoastaan multa, jota lumi ei peittänyt, paljasti sen että se oli vasta istutettu paikoilleen. Draco katsoi vielä aukeaa pihaa, jonka keskelle Harry oli kätkenyt puun siemenen. Harry ihaili köynnöstä vielä hetken, mutta hänen alkoi tulla vähän kylmä. Sisään mennessään hän asettui heti takan äärelle sytyttäen sen.
”Harry, tässä on sinun paikkasi”, Draco sanoi istuttaen Harryn nojatuolille ja paketoi palelevan miehen villahuopaan. Kohta Harryn jääkylmiin puutarhurin käsiin ilmestyi brandylasi ja Draco toi tarjottimella kuumaa kaakaota. Draco huitaisi oman brandynsa kurkusta alas ja istahti sitten nojatuolin käsinojalle. Hän lämmitti käsillään Harryn poskia ja suuteli miestä brandynhuuruisella suudelmalla. Sitten he nauttivat kuumat kaakaot. Draco pudottautui käsinojalta Harryn syliin ja Harryn alkoi olla vähitellen kuuma. Dracon vehtaaminen hänen sylissään ja kuumat juomat alkoivat tehdä tehtäväänsä.
”Sinä sitten osaat olla romanttinen”, Harry sanoi ja katseli lähellään olevia Dracon kasvoja.
”Noo. Tämä oli niitä harvinaisia päiviä, jolloin on lunta ja aurinko näyttäytyy. Näit talvisen puutarhan kauneimmillaan. Jos sitä tarkoitat”, Draco sanoi.
”Sitäkin. Ja sitä kuinka sinä pidät minusta huolta”, Harry sanoi ja työnsi kaikki kymmenen sormeaan Dracon silkinpehmeisiin hiuksiin saaden ne nousemaan sähköisenä ilmaan. Se johtui pakkasesta. Harry naurahti, sillä näky oli hullunkurinen.
”Jos minä olen romanttinen niin arvaa mikä sinä olet?” Draco sanoi käsittäessään että Harry nauroi hänen sähköisiä hiuksiaan. ”Sinä olet... olet kiusankappale”, Draco sanoi viitaten hiuksiinsa. ”Ja aivan ihana sellainen”, hän lisäsi hymyillen ja vangitsi sitten Harryn huulet omiaan vasten.
Nojatuoli kävi kohta ahtaaksi ja toisiinsa liimautunut parivaljakko siirtyi sohvalle lämmittelemään, kuhertelmaan ja kasvattamaan ruokahalua. Joulupäivästä tuli sopivalla tavalla rauhallinen ja romanttinen, yhdellä sanalla sanoen - täydellinen.
LoppuVapaa sana: Aurinko nousee Lontoossa 25.12. kello 8.10. joten laskelmien mukaan tarpeeksi korkealle nousseet ensisäteet kurkistavat Kalmanhanaukion ikkunoista siinä kymmenen aikaan.
